Työpaikka myydään toiseen maahan; melkein kaikki irtisanottu

Enpä ole ennen ollutkaan tällaisessa tilanteessa. Ja en kyllä suosittele kenellekkään ikinä olemaankaan.



Työpaikka on myyty toiseen maahan, ja kaikki (paitsi 3 hlöä) ovat sanoneet irtisanomisen. Irtisanomisaikoja on eri pituisia, mutta työt jatkuu ihan normaalisti (???) vielä toista kuukautta.



Tavallisesti kivassa ilmapiirissä työskentely on muuttunut paskamaiseksi. Jokainen reagoi omalla tavallaan, mutta kaikilla tuntuu olevan hätä ja epävarmuus tulevasta.



Erityisesti eriarvoisuus tuntuu pinnan alla eri ikäisten työkavereiden kanssa. Kaikki päälle 50 vuotiaat on ihan eri tunnelmissa kuin nuoremmat. Tässä olen läheltä seurannut, miten 55-vuotias naisihminen tietää, ja tuntee ihan varmasti, että tälle alalle työllistyminen oli sitten tässä.Tai ylipäätään työllistyminen. Se on ihan raivona! Hän ei pysty puhumaan oikein mistään muusta kuin tästä työasiasta. Lisäksi hänellä on kova tarve puhua ns. "menneistä voitoistaan" eli saman alan työkokemuksesta 80-luvulla ("Silloin kun oltiin käynnistämässä sitä-ja-sitä projektia) ja kertoa runsaasti anekdootteja jostain menneistä johtajista, joiden kanssa "hän teki yhteistyötä".

Se on nyt vaan että voi-voi ja hei-hei. Uutisissa luetellaan kaiken lisäksi koko ajan jotain sulkemisisa ja vähennyksiä.



Itse työ on suorittavaa työtä eikä vaadi mitään erityistä asiantuntemusta.



Kaikki jotka kynnelle kykenee, ovat jo vaihtaneet toiseen työpaikkaan, tietysti. Eli tuntuu siltä, että ne jotka kärvistelevät irtisanomisen loppuun asti jotenkin odottavat ihmettä tapahtuvaksi. Ja eivät ole saaneet tai edes hakeneet muualta töitä.



Nuoret (25-30-v) eivät ole niin järkyttyneitä, heillä on aikaa ja mahdollisuuksia vaikka mennä opiskelemaan. Vanhemmilla taas on lapsia ja velkoja ja vähemmän mahdollisuuksia.



Mua ei ole irtisanottu, ja mulla on ikää 50. Että nippanappa tässä pärjäillään. Tuntuu kyllä, että kateutta ja hiljaista ihmettelyä siitä, että miksi mua ei ole irtisanottu, on ilmassa. Ei häävisti, ei ole kenelläkään.

Mitähän tästä talvesta oikein tulee?