Lue keskustelun säännöt.
RV 26 ja en haluakkaan lasta!
Kommentit (10)
Mikset? Pitkäänkin ollut tuolla mielellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa olla myöhäistä ottaa katumuspilleriä, vai mitä arvelet?
raskauteen kuuluu, että välillä tekee mieli peruuttaa koko homma. Uskon, että tuo tunne menee ohi. Jos ei mene, kannattaa neuvolassa ottaa puheeksi ja kysyä, pääsisikö vaikka neuvolapsykologin juttusille. Taustalla voi olla jotain ongelmia, jotka aiheuttavat tuon tunteen.
Mutta silti, anna adoptioon. Suomessa paljon perheitä, jotka hänet haluavat. Eikö tämä itsellesi tullut mieleen?
Ja tämä ajatus on ollut mielessäni jo pari kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki et varmaan vielä ole rakastunut lapseesi, kun et sitä tunne. Mut omasta lapsest tykkää yleensä niin paljon, et se päihittää kaiken sen vaivan, mikä lapsiin liittyy. Ei tarvi tylätä "lapsista ylipäänsä", et tykkää omastaan.
Raskausviikkoja vaan vähän vähemmän. Itselläni tunne johtuu siitä, että lapsen isä jätti minut pari viikkoa sitten ja ajatus siitä, etten todennäköisesti tule juuri raskauden ja vauvan takia tapaamaan ketään uutta ihan lähiaikoina samalla kun exä heilastelee alaikäisten kanssa, ahdistaa ihan mielettömästi.
Voisiko siis olla, että sinullakin tunne johtuu enemmänkin huonosta elämäntilanteestasi kuin siitä, ettet oikeasti haluaisi vauvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös mulle tuttu tunne. Tuli raskausaikana miehen kanssa kova riita ja ahdistuin. Tuntui että olin ansassa raskauden takia. Itse en edes alunperin ollut kovin innokas hankkimaan lapsia, vaan asia oli yhdessä miehen aloitteesta mietitty tarkkaan ja suunniteltu ja laskettu.
No,fiilis meni kyllä ohi, vaikkakaan ei kovin nopeasti. Vaikka mieheni on varsin hyvä isä, tuntuu, että nykyään se olen minä, joka osaa nauttia lapsista enemmän kuin hän. Kuulostaa sekavalta, mutta näin se on.
vaikka ihan suunniteltu raskaus oli. Kyllä se sitten helpotti, kun lapsi syntyi. Tokan lapsen kanssa ei ollut onneksi tuollaista ollut. Minusta on upeaa olla äiti.
Ja mikä ihme siinä on, jos ekan lapsen kohdalla tulee epäilyksiä? Elämä muuttuu paljon eikä itse tiedä, mitä vastaan tulee.
Ehtii vielä moneen kertaan tunteet vaihtua.