Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä valittajia
27.10.2012 |
Yksi tuttu valittaa aina. Tekisi jotain elämälleen ja lopettaisi sen marinan. Säälittävä luuseri.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on oleellista.
Ihan kaikesta mahdollisesta, elämässään ei ole kuulemma yhtään mitään hyvää. Kaikki on perseestä. Muilla vaan on kaikkea, hänellä ei. Sitten kun yrittää tuoda esiin niitä hyviä asioita, niin ei noteeraa niitä ollenkaan. Mutku mutku mutku. Ja hänellä on kuitenkin asiat paremmin kuin valtaosalla.
Sekin on oleellista.
Ihan kaikesta mahdollisesta, elämässään ei ole kuulemma yhtään mitään hyvää. Kaikki on perseestä. Muilla vaan on kaikkea, hänellä ei. Sitten kun yrittää tuoda esiin niitä hyviä asioita, niin ei noteeraa niitä ollenkaan. Mutku mutku mutku. Ja hänellä on kuitenkin asiat paremmin kuin valtaosalla.
Olisi varmaan mullakin mennyt jo hermo. Vetäisin varmaan vaan överiksi, ja todennäköisesti kaveri katkoisi itse välinsä muhun. Tosin mä olenkin ikävä ihminen. Jaksamista kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin kuin ilmeisesti ap:n kaverikin, olen myös itse masentunut. En pysty näkemään asioita positiivisesti vaan olen vain koko ajan hirveän onneton. Voin just kuvitella miten vähän kukaan haluaisi kuunnella minun puhuvan elämästäni, mutta en ole myöskään kykenevä poistamaan masennustani.
Käytännössä tämä on johtanut siihen että pyrin välttelemään ylimääräistä sosiaalista kanssakäymistä. Työpäivät on pakko jaksaa, eikä lapsiakaan voi jättää huomiotta, joten kaiken ylijäävän ajan olisin mieluiten yksin.
mutta tällä kertaa oon samaa mieltä.