Miksi mies vihaa exäänsä

ei kai se sitä muuten olis jättänyt.

Onhan sillä jättäjälläkin syynsä miksi on lähtenyt, jokin häntä on siinä suhteessa ja/tai ihmisessä ärsyttänyt. Eikä se aina siitä tykkäämiseksi tai edes sietämiseksi kovin helposti muuttu, moni näkee jopa loppuikänsä sen exän sen läpi miten näki hänet suhteen huonojen loppuaikojen riidoissa ja kuohuissa, eli vittumaisena ja ärsyttävänä.



En minäkään kieltämättä mun exää rakasta vaikka itse hänet jätinkin, kun äijänperkele loukkasi minua kolme vuotta pettämällä mennen tullen, välillä jopa kodissamme niin että yllätin teosta, ja lupaili lukemattomat kerrat "parannuksia" päästäkseen taas loukkaamaan uudestaan.

anteeksi mutta voi myös valehdella eron kuvioista. 2 vuotta on lyhyestä suhteesta pitkä aika eron jälkeen vihata. jo on päässyt kokonaan yli, ei enää jaksa vihata, tympäsee vaan koko tyyppi. pitkästä suhteesta toi ei ole pitkä aika vielä olla vihainen, jos jotain pahaa käynyt.



ja sit on niitäkin ihmisiä, jotka vihaa hyviä, kivoja exiään ihan vaan kun itse pölkkypäisyyttään menettivät ne eivätkä voi sitä myöntää itselleen.

- Haikaili exäänsä takaisin muttei saanut, ja tämä kävi ylpeyden päälle

- Tuntee alemmuutta koska exä elääkin häntä onnellisempaa/fiksumpaa/kunniallisempaa elämää, ja mies yrittää sieltä kuilunsa pohjalta edes jotenkin sohia tätä

- Ylläpitää raivoaan koska yrittää vakuutella itselleen, ettei tehnyt hätäpäissään virhettä



Jne. jne....

jos on itse jättänyt tämän? Vielä kaksi vuotta eron jälkeen? Eikö jätetyn pitäisi olla vihainen (vaikka tuskin enää parin vuoden jälkeen) eikä toisin päin?

että on vielä paljon tunteita jäljellä exää kohtaan. Ei ole saanut käsiteltyä asiaa loppuun. Varmaankin pakko kanavoida ne tunteet vihaksi.

Viha on mielestäni suojautumistunne. On helpompaa vihata (tai halveksia, inhota, jne.) ihmistä kun ei uskalla ajatella häntä realistisesti. Ei halua muistaa hyviä hetkiä ja rakkautta.



Muistoja tulee väkisin mieleen tietyissä tilanteissa ja tuntee viiltävän syyllisyyden ja ikävän. Mutta heti kun palauttaa sen vihakuoren väliin, tunteet ovat taas ok. Viha tuntuu kuitenkin oikeutetulta, jos märehtii loukkauksia.



Se voi viedä vuosia. Itse pääsin negatiivisista tunteista eroon kun käsittelin syyllisyydentunteitani ja kaikkia vaikeita asioita. Annoin anteeksi itselleni ja exälle. Ei hän kauhean hyvä aviomies aina ollut, mutta en minäkään paras mahdollinen vaimo. Ero nyt meni miten meni, ei sille mitään enää voi. En ylpeile omalla osuudellani.



Nykyään tavallaan vielä rakastankin exää mielessäni, vaikka ei hän sitä tiedä. Olen uusissa naimisissa ja rakastan tietysti nykyistäkin miestäni.

vaikka itse jätin hänet. Meillä oli viimeisinä aikoina tosi huono suhde, ja viha kohdistuu jotenkin siihen, että tulin roikkuneeksi huonossa suhteessa nin pitkään. Se on sellaista yökötyksen sekaista vihaa josta osa siis kohdistuu oikeastaan omiin valintoihini.



Toisaalta viha johtuu myös siitä, että ex yhä roikkuu mussa (ollaan erottu 2,5 vuotta sitten) enkä lasten takia voi kokonaan olla olematta tekemisissä hänen kanssaan. Hän urkkii juttujani ja melkein stalkeroikin välillä. Se on kuvottavaa, siksi tunnen suurta vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Jos lapsia ei olisi, en olisi missään tekemisissä exän kanssa.

Mies kokee, että nainen on vain niin ikävä ihminen, että hänellä ei ole yhtään hyvää muistoa paitsi lapset ja niitäkin muistoja värittää eksän kyvyttömyys äidiksi.



Vihaksi se on muuttunut pikkuhiljaa eron jälkeen, kun eksän käytös vaan pahentunut. Viimeisin teko oli sotkea 21-vuotiaan nuoren raha-asiat. Oli painostanut nuoren takaamaan henkilötakauksena kymmenien tuhansien Eurojen velat itselleen ja nyt nuori maksaa niitä. Äitinsä on läpipaska ihminen, tuhlari, ylivelkaantuja ja ei välitä kenestäkään paitsi itsestään. Nuori on aivan hajalla. Tietystikään taata ei saisi, mutta millainen äiti laittaa lapsensa maksamaan luksuselämän ja jättää laskun lapselle?

ex-miestään eli appiukkoani ja on se joka hänet jätti. Täysin aiheesta. Nyt on vasta viimeisenä 5 vuotena päässyt asiasta yli, varsinkin kun ollaan juteltu asiasta.



Eilen mieheni sanoi isälleen suorat sanat, 15 vuotta katsellut sitä päätöntä menoa ja raha-asioidensa sotkemista. Meillekin pystyssä tonneja. Oli jo aikakin.

On helpompi etääntyä henkisesti kun demonisoin exänsä.

On helpompi etääntyä henkisesti kun demonisoin exänsä.

kun mies kerran vuosien jälkeen on yhä täydessä tunnekoukussa.

Mies tässä tilanteessa.. Miten pääsen tästä eroon? Ihan oikeasti???!!!

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:08"]

Mies tässä tilanteessa.. Miten pääsen tästä eroon? Ihan oikeasti???!!!

[/quote]

No et ainakaan vihaamalla exää ja syyttämällä häntä kaikesta.

On aika vihdoin rehellisesti itse katsoa peiliinkin pohti eroa ja syitä, olla yksin aikansa ja oppia olemaan omillaan, miettiä miten voi muuttua paremmaksi itse sen kokemuksen kautta.

Antaa anteeksi kaikki itselle ja exälle lopuksi, viha vie hirveän paljon turhaa energiaa ja ruokkii negatiivistä asennetta kaikkeen.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:08"]

Mies tässä tilanteessa.. Miten pääsen tästä eroon? Ihan oikeasti???!!!

[/quote]

No mitä pahaa se exä on tehnyt? Ettet vain kuitenkin itse olisi se kusipää tuossa tarinassa?

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:45"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:08"]

Mies tässä tilanteessa.. Miten pääsen tästä eroon? Ihan oikeasti???!!!

[/quote]

No mitä pahaa se exä on tehnyt? Ettet vain kuitenkin itse olisi se kusipää tuossa tarinassa?

[/quote]

niin, persoonallisuushäiriöiset esim hyvin usein käyttää projisointia defenssinä, ja siitä exästä tehdään se kusipää samalla kun uhriudutaan itse. Mulla soi aina hälytyskellot päässä kovaa kun joku alkaa tota tekemään.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:45"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:08"]

Mies tässä tilanteessa.. Miten pääsen tästä eroon? Ihan oikeasti???!!!

[/quote]

No mitä pahaa se exä on tehnyt? Ettet vain kuitenkin itse olisi se kusipää tuossa tarinassa?

[/quote]

niin, persoonallisuushäiriöiset esim hyvin usein käyttää projisointia defenssinä, ja siitä exästä tehdään se kusipää samalla kun uhriudutaan itse. Mulla soi aina hälytyskellot päässä kovaa kun joku alkaa tota tekemään.

[/quote]

Mielenkiintoista! Kerro jokin käytännön esimerkki.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 02:00"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:45"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 01:08"]

Mies tässä tilanteessa.. Miten pääsen tästä eroon? Ihan oikeasti???!!!

[/quote]

No mitä pahaa se exä on tehnyt? Ettet vain kuitenkin itse olisi se kusipää tuossa tarinassa?

[/quote]

niin, persoonallisuushäiriöiset esim hyvin usein käyttää projisointia defenssinä, ja siitä exästä tehdään se kusipää samalla kun uhriudutaan itse. Mulla soi aina hälytyskellot päässä kovaa kun joku alkaa tota tekemään.

[/quote]

Mielenkiintoista! Kerro jokin käytännön esimerkki.

[/quote]

No, onhan noita enemmän kuin tarpeeksi. Kun riittävästi jollain viiraa päässä, voi alkaa muille pokkana ja silmät kirkkaina mustamaalaaman exäänsä puolisona ja vanhempana hänen selkänsä takana, syytellä milloin mistäkin, ja miten itse oli niin kärsimässä suhteessa ja koki suurta vääryyttä, vaikka todellisuus ei voisi olla kauempana, lähtijä on itse ollut se joka on kohdellut toisia täysin väärin, ollut julma, pettänyt, ollut addiktiosta jne. Yhden miehen kertoman mukaan seksitön suhde olikin todellisuudessa ollut päivittäistä seksuaalista väkivaltaa vaimoa kohtaan käytännössä ja mies ollut täysin porno- ja seksiaddikti.

Todella varovaisesti uskoisin aina toisen yksipuolista kertomusta jonkun liitosta ja ex-puolisosta, varsinkin jos ei käytännössä kaikki oikein sovi siihen kertomukseen hullusta exästä kuitenkaan.

Meillä on seitsemän vuotta erosta, ja narsistiexä vihaa minua (edelleen). Yritän olla olematta hänen kanssaan missään tekemisissä, silti aina onnistuu jotenkin yrittää kostaa. Alkuvuosina eron jälkeen oli onneksi lähestymiskielto auttamassa.

Lapsen takia joudun olemaan jonkin verran kirjeenvaihdossa hänen kanssaan, keskustellut en ole hänen kanssaan tuohon seitsemään vuoteen.

Hän itse alun perin lähti, koska omien sanojensa mukaisesti "halusi kouluttaa minua ja näyttää etten yksin pärjää". Itse olin lähdöstä huojentunut ja kun en enää suostunut ottamaan häntä takaisin, alkoi hänellä viha joka kestää yhä edelleen.

Narsistit itseasiassa on varmaan kaikkien pahimpia mahdollisia ex kumppaneita.

Juurikin ne tulee aina syyttämään vain muita kaikesta tapahtuneesta ja tekemään kaikkensa että itse näyttäisivät vain enkeleiltä. Lisäksi nauttivat jos saavat pilata se exän elämää perättömillä syytöksillä, voivat jatkaa sitä kostoa vuosikausia.

Exäni vihaa minua edelleen, vaikka erosta on kohta jo pari vuotta. Hän itse petti toistuvasti ja sitten jätti minut. Erosimme kaikesta huolimatta riidattomasti, emmekä eron jälkeen nähneet kertaakaan, tai edes jutelleet.

Pääsin erosta yli suhteellisen nopeasti ja aloin viettää railakasta sinkkuelämää. Siinä vaiheessa exäni alkoi puhua minusta pahaa muille. Nykyisinkin vielä jauhaa paskaa nykyiselle emännälleen.

Pakko myöntää etten oikein ymmärrä tuota kaikkea vihaa. Hän itse petti. Ja hän itse lähti. Tein kaikkeni hänen vuokseen, mutta mikään ei riittänyt. En kuitenkaan ikinä katkeroitunut, toisin kuin hän..