Lue keskustelun säännöt.
Suhteen tulevaisuus vaakalaudalla
23.10.2012 |
Mitä tekisit, jos tilanne olisi omassa suhteessasi vastaavanlainen.
Olette asuneet jo vuosikaudet vuokralla, yhdessä eloa takana kymmenen vuotta, josta puolet naimisissa. Lapsia ei vielä ole. Toinen osapuoli haluaisi palavasti omakotitalon ja toinen viiittaa kintaalla. Myös muutoin suhde on myllerrysten kourissa. Ei pettämistä, ei juopottelua, ei väkivaltaa. Ennemminkin vain tunneköyhyyttä ja näköalattomuutta. Myös seksielämän hiipumista, joka on tähän saakka ollut aikatavalla suhteen kantava voima.
Olet puhunut miehellesi kaikkein vaikeimmista asioista, jotka sinua suhteessanne vaivaavat, syksyn mittaan useampaan otteeseen. Viimeisimmän yksinpuhelun jälkeen päädyt kysymään miehen mielipidettä tai että onko hänellä asiaan jotain sanottavaa. Mies vastaa: "mitä mun pitäisi tuohon sanoa" ja jatkaa television katselua. Tuntuu että tuolla samaisella hetkellä suhteessamme kuoli jotain. Siitä eteenpäin olen alkanut hautoa mielessäni, että ero ei välttämättä ole enää poissuljettu asia.
Mitä itse tekisit tilanteessani?
Kommentit (10)
En niinkään siksi, ettemme haluaisi samoja asioita, vaan siksi, että toista ei vaan selkeästi kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En niinkään siksi, ettemme haluaisi samoja asioita, vaan siksi, että toista ei vaan selkeästi kiinnosta.
En niinkään siksi, ettemme haluaisi samoja asioita, vaan siksi, että toista ei vaan selkeästi kiinnosta.
Ja sehän ap:llakin oli hiipunut
Onko muilla ollut vastaavanlaista tilannetta, jossa keskusteluyhteyttä ei ole, mutta se on jossain vaiheessa syntynyt. Jos on niin miten sen yhteyden saisi aikaan? Onko ainut vaihtoehto joku parisuhdeterapia. Ite rakastan miestäni ja tahto olla hänen kanssaan tulevaisuudessakin olisi kova mut tosiaan jos emme saa näitä asioita keskusteltua läpi niin tuskin täsäs on enää montaa vaihtoehtoa olemassa :(
Mies vastaa: "mitä mun pitäisi tuohon sanoa" ja jatkaa television katselua.
Sen enempää kantaa ottamatta tilanteeseenne muuten, niin mun mies vastaa noin aina silloin, kun kokee mun laittaneen jo ajatuksia sen päähän, olettavan liikaa jne.
On siis loukkaantunut ja "lyöty", koska kokee ettei hänen tunteillaan ja mielipiteillään ole mitään väliä vaan ne on päätetty ennakkoon.
Näin ei taasen tokikaan mun mielestä ole, mutta kun tilanne sitten puretaan kaikessa rauhassa ja annan miehen itsensä puhua, niin lopuilta sieltä sitten tulee esille se, mikä painaa, vaivaa jne.
Onko siis mahdollista, että esität asian tietämättäsi jotenkin miehen mielestä loukkaavasti, dissaten tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että olen viime aikoina ajautunut siihen että esitän asiat kärkevästi. Olen vain jo niin väsynyt tähän tilanteeseen, etten osaa enkä jaksa kysellä ja udella kun tuntuu ettei sillä ole mitään vaikutusta. Tai siis jotenkin tunnen että miehellä ei ole mitään tarvetta puhua ja edetä. Ja minun sisälläni suorastaan kirkuu ja roihuaa, että jotetnkin olisi edettävä. Olen aivan lopullisen kyllästynyt siihen että emme saa mitään yhteistä aikaan! Eli tottahan tuo voi olla että olen ajanut miehen mykäksi.
Onko se rakkautta vai kenties "vain" sitä tottumusta että asiat on niinkuin ennenkin?
Nyt kannattaa miettiä vakavasti ennenkuin jatkatte eteenpäin. Ja tokihan se parisuhdeterapia voi olla avuksi, mutta kun sielläkin pitäis toinen saada puhumaan
Onko muilla ollut vastaavanlaista tilannetta, jossa keskusteluyhteyttä ei ole, mutta se on jossain vaiheessa syntynyt. Jos on niin miten sen yhteyden saisi aikaan? Onko ainut vaihtoehto joku parisuhdeterapia. Ite rakastan miestäni ja tahto olla hänen kanssaan tulevaisuudessakin olisi kova mut tosiaan jos emme saa näitä asioita keskusteltua läpi niin tuskin täsäs on enää montaa vaihtoehtoa olemassa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus:
Mies vastaa: "mitä mun pitäisi tuohon sanoa" ja jatkaa television katselua.
Kuulostaa niin tutulta.
Rakastan miehessä vastuuntuntoisuutta, rehellisyyttä, jämeryyttä ja hauskaa luonnetta. On hänessä paljon hyviäkin puolia.
Jos tilanne on jo nyt tuollainen missä asioista ei voi keskustella ja että haaveet on erillaisia, niin tuota ei omakotitalo saati lapset pelasta!
PÄinvastoin!
Pakene kun voit!