Lue keskustelun säännöt.
30-v., masentunut ja muistamaton!
21.10.2012 |
Voiko joku kertoa minulle jotain rohkaisevaa tai rakentavaa.
Olen kolmekymppinen perheetön sinkku. Teen vaativaa ja rakastamaani työtä ja työajat ovat jotain ihan muuta kuin 8 h joka arkipäivä. Sairastin pari vuotta sitten masennuksen, johon kuului myös työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumista, ahdistumista, lapsettomuuskriisi ja muutakin. Kävin koko ajan kuitenkin normaalisti töissä. Olen mielestäni jo nähnyt valon tunnelin päässä ja nautin toisinaan elämästä.
Suurin ongelmani on muistini, joka meni masennuksen myötä. Unohtelen työasiat, ruokien laittamisen takaisin jääkaappiin, sujuvasti osaamieni vieraiden kielten sanoja, ihmisten nimiä ja yleissivistykseen kuuluvia asioita. En pysty kirjoittamaan kokonaista lausetta ilman useampaa kirjoitusvirhettä. Näin ei ollut vielä kolme vuotta sitten. Olen täysin riippuvainen muistilapuista. Selviän töistä, mutta kotonani elän kuin pellossa, enkä saa organisoitua edes yhden hengen talouteni hoitamista. Tuntuu vain niin kohtuuttomalta olla tässä kunnossa näin nuorena, sillä aikaa kun muut perustavat perheitä yms.
Minulla on kuitenkin muutama harrastus, kiva lapsuudenperhe ja joitain ystäviä. Olen myös perusterve, vaikkakin huono pitämään itsestäni huolta.
Kommentit (5)
masennusta...? Siihenhän kuuluu "muistin menetys" johtuen ihan siitä, ettei kykene keskittymään kunnolla. Tai onko sinulla kenties jokin lääkitys, jonka sivuoireita nuo ongelmat voisivat olla? Uskon että saat apua kaikkiin ongelmiisi kun vain osaat hakea sitä. Häntä pystyssä, ainulla on kuitenkin paljon hyvääkin elämässä. Myös se, että kiinnittää paljon huomiota ongelmiin, ne voivat myös paisua...toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun masennuksen jälkeen palasin töihin. Kesti pari vuotta ennen kuin kykenin jotenkin pyörittämään elämääni ja että muisti ja pää alkoi toimia kuten ennen. Lääkärit olivat sitä mieltä, että minun pitäisi olla sen takia sairauslomalla, ettn jaksanut hoitaa kotia (ei lapsia siis!), mutta itse en tajunnut, että miksi minun pitäisi lopettaa se eniten iloa elämääni tuova asia, joten en jäänyt töistä pois.
Sen sijaan löysin avun hirveästä määrästä muistilappuja ja kännykän muistutuksia ihan pienimmistäkin asioista. Ja toisaalta tavallaan opettelin arjen pyörittämistä ihan alusta asti uudelleen. Lakkasin tavoittelemasta sitä supersiistiä sisustuslehtikotia, joka mulla oli aina ennen tavoitteena ja lähdin siitä, että jos saan edes yhden kotityön viikossa tehtyä, ja sitten vähitellen siitä määrää lisäämään. Masennuksen takia kaikki arkirutiinit olivat katkenneet, joten niitä oli vaikea sitten käynnistää yhtä aikaa kun vielä työtkin olivat kuviossa.
Myös itselläni töistä pois jääminen ei tule kysymykseen, koska työ tuo minullekin eniten iloa ja rutiineita, vaikka onkin hektistä. Viikonloput ovat pahimpia, kun pitäisi saada aikaa jotain omatoimisesti.
En ole syönyt masennuslääkkeitä aikoihin, joten niitä ei voi syyttää tilanteesta. Syön erästä toista lääkettä, joka on vahvaa, mutta sillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta muistiin.
On vain niin pysäyttävää, kun ei pysty muistamaan mitään.
t. Ap
Tuo voi olla masennukseen liitttyvääkin, ja siihen, että käytät paljon energiaa työhösi, mutta kuitenkin kannattaisi käydä myös sulkemassa muita syitä pois. Esim. lääkkeen sivuvaikutuset (on hyvin harvinaisiakin sivuvaikutuksia) tai vaikkapa jokin muu alkava sairaus.
Jos kyse olisi "vain" masennuksesta, voi olla että siihenkin saisit lääkäristä apua.
T. vakavasta masennuksesta ja siihen liittyvistä muistihäiriöistä toipunut ap, joka on myös sh
eli mene heti huomenna keskustelemaan lääkärin kanssa, jospa saisit apua, edes pääsisit ammattilaisen kanssa keskustelemaan, mene nyt ennenkuin on liian myöhäistä!!
Voimia ja tsemppiä!!!