Herätkää vanhemmat

pedagogiikkana " vapaa kasvatus" ei tarkoita sitä, että lapsi saa elää kuin pellossa ja tehdä ihan kaikkea mitä haluaa...



Mutta joo... meillä käytetty omaa järkeä, sekä vanhan kansan viisauksia lastenkasvatuksessa. Suhteellisen kunnollisia nuo ovat. Tahdon kuitenkin heidän kykenevän kommentoimaan näkemiään epäkohtia pelkäämättä totuuden puhuessaan seurauksia. Juuri se alistus ja ikään kuin " hengen" murtaminen lapselta ei kuulu meillä kuvioon. Pientä anarkiaa mukana sekoituksessa.

eli join ekat kännit 12-vuotiaana. Salaa vanhemmilta, ala-astelaisten diskossa. Rangaistuksena sain vain krapulan. Vanhemmat eivät saarnanneet, eivät nimitelleet, eivät mitään. Toisen kännini join 16-vuotiaana ja sitten seurasikin 9 vuoden täysi absolutismi. Tänä vuonna olen maistanut pari pulloa kaljaa ja muutaman lasillisen viiniä. Mutta on niin pahaa, ettei vois vähempää kiinnostaa.



Tupakkaakin olen maistanut lapsena. Sillä lapsiahan ne murkutkin on. Oli pahaa, kallista ja pisti yskittämään. Edes joidenkin kaverien polttaminen ei saanut mua kiinnostumaan röökistä tarpeeksi jatkaakseni tapaa. Nykyiset varoitustekstit ja valistukset kauhistuttavat mua, pelottaa ihan olla edes samalla bussipysäkillä tupakoivan ihmisen kanssa, ettei vain ala iho rupsahtamaan. ;)



Ei se toivo ole aina menetetty, vaikka murkku kokeilisi ja mokaisi. Toivoa olla pitää.

Meillä oli tosi tiukat rajat ja oli kyllä rakkauttakin. Mutta ongelma oli isäni alkoholismi ja se, että hän pahoinpiteli äitiäni ja siitä johtuva riitely.



Eli ei ne rajat ja rakkaus ole autuaaksitekeviä. enemmän minusta vaikuttaa vanhempien oma esimerkki ja se, onko kotona hyvä olla. Eli parasta, mitä vanhemmat voi antaa lapsilleen on turvallinen koti ja vanhemmat, jotka rakastaa ja kunnioittaa toisiaan.



Ps. nyt olen kyllä ihan tavallinen ja raitis naimisissa ja töissä käyvä suurperheen äiti. Joten en silti mennyt hunningolle, vaikka aika rajusti oirehdinkin.

Itse sain mennä illalla kartsalle vasta kun olin 15v. ja saman rajan aion pitää myös omilla lapsilla.



Kyllä sinne kerkee silloinkin ja on vähän enemmän järkeäkin päässä.



Meillä on myös rajat ja säännöt telkun katsomisessa ja tietokoneella. Lapsen parhaaksi ne ovat.



Käytöstapoja vaaditaan myös ruokapöydässä jne.

ei ne vanhemmat olleet välinpitämättömiä, mutta minkäs tekivät kun menin. Kun äidillä oli ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että sai isän rauhoiteltua ei siinä enää kiellot auttaneet.

Selkäänkin tuli ihan kivasti kun karkasin, mutta mitä sitten. Eivät voineet hengiltä hakata.



Joten toistan vielä. Ei se aina ole rajojen puutetta kun nuori ei viihdy kotona. Rajoja voi olla, mutta perheessä on muuta ongelmaa.

yhden perheen, jossa toinen vanhemmista kasvatusalallakin itse. Rakkautta ja rajoja lapselle tarjottu, mutta lapsi vain heittäytyi todella uhmakkaaksi teininä ja sortui tekemään ties mitä. Perheen muut lapset kasvaneet ihan normaaleiksi nuoriksi, yksi meni vika teille. Kenen vika?