11 000 helsinkiläistä etsii netissä syrjähyppyseuraa

ne on ne kaikki muut.

HAHAHHAHAHAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHAAAAAAAAAAAAAH.

Miksi sinä olet noin katkera?

Onko siis ihmiset kierompia ja pervompia vai vaan pelokkaampia nykyään?

Kyllä monta kertaa syrjähyppy on avunhuuto ja pakokeino. Eikä ole kysymys seksin saamisesta syrjähypyissä, vaan yhtä paljon siitä että on niin paljon annettavaa kun ei ole voinut toteuttaa itseään.

Sen avunhuudon voi todellakin esittää sille puolisolle. Ja jos tuntuu että pitää paeta, voi ihan oikeasti lähteä. Ei ole mikään pakko mennä pettämään. Jos tuntuu ettei suhteessa saa toteuttaa itseään, niin ei se mulkun huljuttaminen vieraassa siihen juurikaan auta. Ellei se itsensa toteuttaminen nyt sitte juuri ole sitä että saa paukuttaa vieraita.

Mä olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset haluaa sen parisuhteen, jos kuitenkin haluaa vielä lentää kukasta kukkaan...

voi olla aika monta ei-helsinkiläistä, ei-suomalaista mukana. Näitä keikkailevia EU-ihmisiä jne jotka sulostuttavat katukuvaamme

Mä olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset haluaa sen parisuhteen, jos kuitenkin haluaa vielä lentää kukasta kukkaan...

Mä taas olen ihmetellyt miksi ihmiset haluaa sen parisuhteen, sen talon, sen volvon, sen uran ja sit kun sen kaiken on saavuttanu niin luulee ettei se ollut sen arvoista vaan kun tulee ensimmäinen hengähdystauko.

Miksi ihmiset menee naimisiin ja lopettaa parisuhteesta seksielämän siihen paikkaan?

Miksi naisista tulee vaan äitejä, miksi naiseus kadotetaan? Mukaanlukien ystävät..

No sitten kun seksitön parisuhde onkin vaan ihmissuhde, kaverisuhde, mutta on kuitenkin tiukka omistussuhde? Oletuksena siis puolet elämästä surkeata seksielämää?

Mun raja vaan menee siitä valehtelusta, sitä en ymmärrä. Ja puolison perheenjäseniä ei panna. Puolison äiti, isä, sisarukset ja lapset on ehdoton No-No. Ja kyllä ne isovanhemmatkin on No-No.



Luotettavan ja turvallisen seksin kannattaja.

Mun raja vaan menee siitä valehtelusta, sitä en ymmärrä. Ja puolison perheenjäseniä ei panna. Puolison äiti, isä, sisarukset ja lapset on ehdoton No-No. Ja kyllä ne isovanhemmatkin on No-No.

Luotettavan ja turvallisen seksin kannattaja.

Seksi on ihanaa, tervettä ja voimaa antavaa, yksin tai yhdessä.

Jos kerran on niin avarakatseinen, niin voi ehdottaa puolisolleen avointa suhdetta. Ongelma taitaa vain olla siinä, että suurin osa pettäjistä ei kuuna päivänä hyväksyisi puolisonsa syrjähyppyjä. Tällaisiin "uutisiin" suhtautuisin aika varauksella. Kyse on yrityksen markkinoinnista.

olen kirjautunut sivulle feikkitiedoilla.



Huolettavan yleistä touhua ainakin miesten osalta, siis siellä miehet on omilla tunnistettaville kuvillaan ja tiedoillaan.

Eikä muuten tarvii kuin kerran takas kirjoittaa niin johan tulee oikeat pienetkin asuinpaikat, lisää kuvia ja joiltain jopa oikea nimi.. Uskomatonta.

ne on ne kaikki muut.







HAHAHHAHAHAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHAAAAAAAAAAAAAH.

kumppaneita koko elämäni ajan. Tahdon olla yhden miehen kanssa loppuelämäni. Toivon että hänkin jaksaa tahtoa yhtä kauan kuin minä eikä etsi seksiseuraa muualta.

Tätähän tällä hetkellä kovasti puhutaan ja ihmetellään, paheksutaan ja kauhistellaan.



Jos ihminen ois tarkoitettu yksiavioiseksi niin se ois sellaiseksi kehittynyt. Siis aidosti yksiavioinen eläin leimautuu vain kerran parittelukumppaniinsa. Eikä voi tehdä sitä uudestaan. Eli ei tarvisi miettiä rakkautta tai himoja vieraita kohtaan.



Ihminen on monella tavalla myös polyamorinen, voidaan rakastaa monella eri tasolla montaa ihmistä. Eikä siinä sinänsä mitään ihmeellistä ole. Lisäksi on vielä homoseksuaalisuus joka on tosi yleistä niin ihmisellä kuten esim leijonilla.



Se että meidät on aivopesty ajattelemaan että ollaan tarkoitettu elämään yhden kumppanin kanssa kerrallaan, on vaan hyvä toiveikas ideologia. Alunperinhän se on vielä tarkoitettu niin että vaihtaa ei saa vaikka alkaa kaduttaa. No eihän ihminen toimi niinkään, oikeastaan se toimii vielä heikommin, ihminen ahdistuu jos on pakko olla saman kumppanin kanssa.



Tässä on varmasti kulttuurierotkin nyt kysymyksessä jos sanotaan että suomessa petetään jotenkin paljon. Siis jos ranskalaisella on rakastaja niin kuka sitä nyt ihmettelis? Tai jos italialainen tekee intohimoissaan aviorikoksen niin tuskin sekään aiheuttaa suurta ihmetystä. Suomalainen taas ei ole kovinkaan kärkäs ehdottelemaan vaan ennemmin hakee toisia suomalaisia jotka ois samalla asialla ja haluaa säilyttää salaisuuden.



Ei tää mua kyllä ihmetytä. Itse olen suhtautunut aina puolisooni elämänkumppanina jolla saa olla mahdollisuus toteuttaa ihmisyyttään ja halujaan. Koska sellaisia me ollaan.

Pakko muuten kysyä, että ootko mies vai nainen?

..on mies..



En halua kenenkään mieltä pahoittaa, mutta tuntuu että me yhteiskuntanakin katsotaan asiaa aina kovin suppealta kantilta. Meidän kasvatus ja opetukset ei anna mahdollisuutta nähdä asiaa kuin tietyllä tavalla. Moni haluaa ajatella että ei ihminen ole eläin, ihminen on henkisesti fyysisyytensä yläpuolella?



No tahtokysymyshän se sitten on että miten haluaa elämänsä elää. Mutta ei kannata uskotella itselleen mahdottomia. Huonoahan se on jos keskittyy elämään vain menettämisen pelossa. Se on yhtä turhaa kun kuoleman pelko, kuollaan joka tapauksessa. Menettämisessä on sama tilanne, rakkaudessa sama tilanne, etenkin omistavassa suhteessa. Ei rakkaus rakastamalla kulu, se vahvistuu (omakohtainen kokemus) eikä liekki vakan alla pala, se tukahtuu (lähipiirissä näkyy). No joo, biisin sanoja mukaillen.



Ehkä voisi siis enemmän ottaa toista huomioon ihmisenä parisuhteessakin. Kyllä monta kertaa syrjähyppy on avunhuuto ja pakokeino. Eikä ole kysymys seksin saamisesta syrjähypyissä, vaan yhtä paljon siitä että on niin paljon annettavaa kun ei ole voinut toteuttaa itseään.



Me ollaan kaikki erilaisia. Ei sitä kakskymppisenä kukaan osaa sanoa että onko 15v päästä seksuaalisesti aktiivinen, tai että pystyykö kuolettamaan sen halun ja tunteen palon. Se riski on aina otettava. Fakta on että tunteet muuttuu joka hetki. Se rakkauden ja intohimoisuuden tunne mikä on suhteen alussa, muuttuu tietyn ajan kuluessa. Ihmiset muuttuu joka päivä, solut uusiutuu, jokainen kaunis ja paha sana muokkaa ajatusmaailmaa, jokainen alkoholitippa köyhdyttää aivoja.. Pian et tunne enää samoin.



No sit kun ollaankin tilanteessa että asiat on muuttunu. Täällä moni on sitä mieltä että pitää erota. Se on helppoa, tehdä samat virheet uudelleen. Valitettavaa lasten kannalta mun mielestä. Mitä jos osaisikin suhtautua kumppaniinsa ymmärtävämmin? Mitä jos voisi olla eri tavalla kumppani, toista aidosti kunnioittava ja rakastava. Rakkaushan ei tunnu rakastamiselta jos ei itse tunne sitä. Minä voin sanoa että kun antaa toiselle rakkaudesta vapauden olla oma itsensä, voi kokea jotain upeata.

Onko rakkautta se kun määrittelee vaan toiselle rajat ja ehdot? Onko se aitoa rakkautta kun käskee pysymään tietyissä puitteissa?