Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriöstä; kumpi on teoriassa pahempaa, syömättömyys vai "viallisen" ruoan syöminen?
20.10.2012 |
Tunnistin hiljattain itsessäni syömishäiriön oireita. Oireet ovat olleet pitkään mutta en vain tähän asti ole ollut rehellinen itselleni.
En syö paljoa. Yksinkertaisesti ei tee mieli. Avainasia minkä tunnistin ajattelussani vihdoin on se että en yleisesti luota ruoan laatuun tai puhtauteen. Tämä ajattelu on ollut taka-alalla mutta sitä on jatkunut ehkä viimeiset 15 vuotta, 18-vuotiaasta asti. Helvetin hoikka olen mutta en sairasteleva. Lapsenakaan en tosin syönyt paljoa. Muistan silloin vain inhonneeni useimpia ruokia, tai korkeintaan sietävän niitä. Herkullisia ruokalajeja tai aterioita minulla ei olekaan, ei tänäpäivänäkään.
Tajusin ajatteluni olevan tekopyhää sillä vedän aika surutta esim. suklaata, kahvia ja leivoksia, joissa taatusti vilisee lisäaineita. Lisäainefobia on siis myös olemassa. En tiedä onko kaikkien lisäaineiden pitkäaikaisia vaikutuksia ihmiseen tutkittu, mutta vaikka olisikin, minulla ei olisi kärsivällisyyttä lukea mitään tieteellisiä raportteja läpi. Yksi ongelma on myös se että en luottaisi mihinkään 5v tai 10v kestäneeseen tutkimukseen, vaan pitäisi olla tutkimus 50 vuoden ajalta. Harva lisäaine on ollut olemassa niin kauan, joten tutkimusta on mahdoton tehdä. Toisaalta vältän ruokien lisäaineita parhaan jaksamiseni mukaan, sillä ruokaa tulee kuitenkin vedettyä määrällisesti enemmän kuin mitään leivoksia.
En edelleenkään osaa päättää onko aliravitsemus pienempi paha kuin markettien ruokien syöminen sokeasti ja huoletta. Kyseenalaistan ihmisen joka luottaa elintarviketeollisuuteen ja ruokien valvontaan. Minua ovat yrittäneet saada syömään kymmenet ihmiset, vanhemmista lähtien. Systemaattisesti kieltäydyn syömästä jos ei nimenomaan ole nälkä tai esim. pitkä työpätkä edessä. Silti kykenen kyllä vetämään mahan täyteen jos tiedän että ruokaa ei ole saatavilla seuraaviin 4-12 tuntiin.
Nälkä ja syöminen ovat minulle häiritseviä tekijöitä, eivät nautinnon hetkiä. Ne katkaisevat keskittymiseni. Toisaalta tiedän kyllä miltä tuntuu vetää nälkäisenä maha täyteen jotain kelpo ruokaa, eli en pistä pahakseni sitä kylläisyyden tunnetta. Jos ateria on jonkun muun tekemä, syön surutta jos ruoka on ns. hyvää. Sitten kun itse joudun valitsemaan raaka-aineet, nälkä katoaa melkein kaupassa kun epäily ja inho saavat vallan. Mitenkäänhän en voi tietää mitä mahdollista vikaa ruoassa voi olla, mitä ei paljain silmin näe... En tiedä miten ruokaa on käsitelty matkan varrella kauppaan. Silti on syötävä jotain. Enimmäkseen syön ravinnoksi viljatuotteita - ei tarvitse syödä paljoa ja niistä riittää energiaa koko päivän ajaksi. Tämä ei tosin ole tietoinen valinta vaan jotenkin ajan kanssa syömistavat lipuivat viljaan. Esim. tuore ruisleipä on poikkeuksetta hyvää ja jopa herkullista. Lihaa vältän eniten kun epäilyttää mitä eläimille on syötetty, mitä rokotteita niille on annettu, miten lääkitty, miten lihaa on käsitelty jne jne jne. Kaiken kukkuraksi vielä inhoan itse ruoanlaittoa.
Tämä on se ikuisuuskysymys minulla: Myrkyttääkö kroppansa 2000-luvulla pahemmin syömällä puuttellisesti (aliravitsemus) vai syömällä reilusti (mahdolliset komplikaatiot lisäaineista pitkällä aikavälillä), kun otetaan ajanjaksoksi 50 vuotta? Puutostilojen seuraukset ja hoidot tunnetaan, mutta kuka voi ennustaa lisäaineiden vaikutukset ja millä perustein? Miksi minun pitäisi luottaa markettien ruokien puhtauteen?
Noita voi ajatella koekysymyksinä.
Kommentit (7)
Se riippuu siitä, haluatko ehkä saada muutaman vuosikymmenen päästä jonkin lisäaineesta johtuvan taudin vai elää koko aika stressaten mitä voi syödä ja mitä ei. Stressistäkin voi saada fyysisen sairauden; sen on tutkittu vaikuttavan esim. sydän- ja syöpätautien ilmenemiseen.
Elämästä ei voi selvitä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä pysty syömään mitään, mitä ei katso ehdottoman terveelliseksi.
Se on ortoreksiaa.
Normaalisti ihminen pyrkii syömään terveellisesti, muttei se ole pakkomielle, eikä kaikkea muuta kuin itsetehtyä ruokaa nähdä vaarallisena myrkkynä,
eikä ruokajuttuja mietitä koko ajan.
Jos lisäaineet ja prosessoitu ruoka ahdistaa, valitse vaikka luomua, kunhan vain syöt kunnolla ja monipuolisesti etkä antaudu epäluulojen vietäväksi.
Minä aloin yläasteella lakto-ovovegetaristiksi eläintemn oikeuksien takia. Pian siirryin ihan kokonaan vegaaniksi, koska maito ja munatkin alkoivat tuntua väärältä, ja aloin tietysti syynätä kaikki tuoteselosteet eläinperäisten lisäaineiden takia. Osasin kuitenkin muodostaa vielä hyvän ja tasapainoisen ruokavalion.
Vähitellen kaikkia niitä tuoteselosteita lukiessani aloin ahdistua kaikista muistakin lisäaineista, ties mitä myrkkyjä ne olivat. Joten aloin vältellä lisäaineita. Ja pian myös sokeria, vääränlaisia rasvoja, vääränlaisia viljoja, vääränlaista sitä ja tätä... En kelpuuttanut ruokavaliooni kuin joitakin ruoka-aineita. Mulla ei koskaan ollut tarkoituksena laihduttaa, mutta laihduin suht lyhyessä ajassa tosi paljon, vaikka aika hoikka olin jo muutenkin. Pian olinkin sitten osastohoidossa diagnoosina epätyypillinen laihuushäiriö. Olo oli niin nurinkurinen - minäkö muka anorektikko, vaikka yritin vain syödä terveellisesti.
Aloin kuitenkin pitämään siitä uudesta, laihasta ulkomuodostani, olinhan vielä saavuttanut sen ihan huomaamattani, ja aloin laihduttamaan ihan tarkoituksella. Myöhemmin aloin saamaan ahmimiskohtauksia ja välillä oksentelinkin. Paastoilua, ahmimista, pakonomaista liikkumista, pahaa oloa, kaikkea sitä mitä syömishäiriö tuo tullessaan, jatkui 10 vuotta. Nyt takana on muutama terveempi vuosi, mutta koko ajan on kuitenkin oltava tarkkana, että ei lipsu takaisin siihen maailmaan ja että saa painon pysymään suht normaalina.
Pointtina mulla tässä nyt oli se, että ei kannata yrittää liian kovasti tavoitella terveellisyyttä, se saattaa niin helposti muuttua sairaalloiseksi. Toivottavasti löydät tasapainoisen suhteen syömiseen, yritä olla olematta liian tiukka itsellesi!
Ei elämästä selviä hengissä ja 50 vuoden kuluttua ollaan tod. näk. kuolleita, söi mitä tahansa.
Näistä terveysongelmista voisi mainita esimerkkinä erilaiset puutostilat, lapsettomuusriskin ja osteoporoosin.
On aina parempi syödä epäterveellistäkin ruokaa (kunhan pysyy kohtuullisissa määrissä) kuin syödä jatkuvasti liian vähän.
Suosittelisin kovasti, että hakisit psykologista apua. Yleensä syömishäiriöön sitä helpompi vaikuttaa, mitä varhaisemmassa vaiheessa siihen saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ravinnonsaanti ja nautinto. On sairasta vältellä syömistä jonkun puhtauskriteerien takia tai miettiä asiaa noin paljon pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Jos oikeasti kyse olisi terveellisyydestä niin ostaisit vaikka luomuvegaaniruokaa etkä kieltäytyisi syömästä kokonaan.