Olis pitänyt jättää lapset tekemäti!

Ainaista vaikeutta, mutta peiliin kai tässä saa katsoa. Ensi viikolla mennään koululle keskustelemaan keskimmäisen lapsen tarkkaavaisuusongelmista. Ei häiritse muita, mutta on oppitunneilla omissa maailmoissaan. Nuorempi on eskarissa, nyt ope haluaa ottaa lapsen kaveriongelmat esiin oppilashuoltoryhmässä. No toki saa ottaa jos siitä on apua. Ihme ja kumma, vanhimman lapsen kanssa sujuu tällä hetkellä hyvin, Wilmassa on alkusyksystä poiketen nyt vain positiivista palautetta. Kaipa sieltäkin rysähtää tähän samaan.

Omat työt stressaa, olen iltaisin ihan puhki, mies painaa töitä täysillä, samassa tilanteessa ollaan.



Nyt mulla vaan on tunne että en jaksa! Onko kohtalotovereita?