Lue keskustelun säännöt.
Huono työntekijä ja paska mutsi
16.10.2012 |
Onko kohtalotovereita, eli pienten lasten äitejä, jotka ovat hiljattain aloittaneet taas duunit äitiysloman jälkeen? Miten olette pärjänneet työssänne? Entä miten pysytte arjen oravanpyörän vauhdissa vetämättä nokillenne?
Mun poikani (1 v 3kk) on sopeutunut hyvin hoitoon ja hoitopaikka on ihan mahtava. Silti jatkuva riittämättömyyden tunne vaivaa. Duunissa esimies oli vaihtunut ja olen huomaavani, että uusi ei ota tosissaan. Saan vain ihmeellisiä kakkosluokan projekteja ja eukko puuttuu kaikkeen vaikkei itse ole perillä asioista. Tunnen, että päivät menevät sählätessä ja mitään en saa aikaan. Tunnen itseni täydeksi aasiksi, joka ei osaa mitään ja kamala huono omatunto siitä, että tällaisen paskan vuoksi vietän suurimman osan päivästä lapsesta erossa. Iltaisin kuvittelen, että lapsi vihoittelee minulla. Ja ihan mahdollisesti vihoitteleekin. Olimme kuitenkin melkoisessa symbioosissa, ja sitten yhtäkkiä olen läsnä, mutta henkisesti poissa olevana muutaman tunnin illassa.
Alkujaan olin innoissani töihin paluusta. Pidin nimittäin aikaisemmin työstäni, mutta nyt kaikki on muuttunut. Harkitsen, että hakisin pankista lainaa ja jäisin kotiin vielä hetkeksi. Mutta silloin joutuisin jättämään tärkeän projektin kesken tosi vaikeaan aikaan, eli paluu takaisin olisi sitten todella vaikeaa.Olen myös harkinnut, että jätän sinänsä mielenkiintoisen ja haastavan työni ja haen jonkun sellaisen työpaikan, joka on niin yksinkertaista hommaa, etten voi sitä mokata. Itsetunto siis täysin maassa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen muka väitöskirjaa työn ohessa ja työksenikin tutkimus- ja kehittämishommia - siis duunia, joka ei ikinä ole valmis. Kotona kolme lasta, takana ero.
Olen ollut helvetin paska sekä töissä että kotona, ja yhä tulee kausia jolloin en saa mitään aikaan. Olen vain niin tajuttoman väsynyt.
Yksi asia sinua varmaan lohduttaa: oikeasti elämä helpottuu kun lapsi kasvaa. Nimenomaan tuo ristiriitaisuus vähenee, kun lapsella on muitakin kiinnostuksen kohteita kuin äiti. Nyt lapsi ihan varmasti kiukkuaa poissaolosi takia ja sitä kestää vielä jokusen vuoden.
Entä jos ajattelisit asiaa pitkällä aikavälillä: mitä sitten jos muutaman vuoden poljaetkin työssä paikallasi? Asiantuntemuksesi ja kokemuksesi kasvavat ja saat palkkaa, pysyt samalla kiinni työelämässä. Kiinnostavia töitä ehdit tehdä myöhemminkin. Kannattaa myös oppia sietämään alisuoriutumista ja muiden reaktioita siihen.
Minua auttoi eniten se, että päätin lapseni olevan ykkösprojekti. Loppujen lopuksi töissä ei kärsinyt juuri mikään, vaikka tuotinkin vähemmän paperia maailmaan. Olen mielestäni ihan paska työntekijä, mutta ilmeisesti muut ovat paskempia kun minut napattiin jatkoprojektiin.