Nukahtamislääkkeiden lopettaminen

No onko yleisiä kokemuksia nukahtamislääkkeiden lopettamisesta? Miten meni? Oliko vaikeaa?

Mutta lopettamisesta ei ole ollut puhetta enkä siihen suostuisi edes, en ole valmis. Ja pelkään ihan samoja juttuja kuin sinäkin JOS en nuku niin..

Mietin vaan kun ei ole kaukana meikäläisen joutuminen..stressi ja unettomuus kohta tappaa mut ja olen kaiken lisäksi raskaana :(

mikään asiantuntija, mutta eikö niitä unettomuuden syitä voi hoitaa (tai ensin tunnistaa)? Minulla on unettomuuskausia, enkä nuku joka yö ollenkaan, ja silloin aina kaipaan lääkkeitä. Mieheni on lääkäri ja hän on kyllä aika tehokkaasti minut pelotellut pysymään lääkkeistä erossa. Kun parempi kausi tulee, olen tyytyväinen, etten ole lääkekoukussa, mutta onhan ne huonot kaudet kyllä ihan hanurista. Jotenkin pitäisi päästä kunnolla kiinni unettomuuden syihin.

Ovatko määrät nousseet? Jos näin, niin ymmärrän lopetuksen, mutta jos esim. sama pieni määrä riittää niin en näe syytä lopettaa. Itse olen pitänyt rajana sen, että yli yhtä tablettia en nukahtamislääkettä ota. Ja näin on lääkärinikin suositellut. Eli jos joskus tulee tilanne, että yksi ei riitä niin sitten katsottava tilanne uudestaan. Kärsin kausittaisesta unettomuudesta, johon riittää 1/4 tai max puolikas nukahtamistabletti. Välillä olen taas kuukausia ilman. Lisäksi otan melatoniinia. Tämä on toimiva minulla, nukun hyvin ja olen aamulla virkeä. Sen olen huomannut, että psykiatrian alan ihmiset ovat tyrkyttämässä joka vaivaan vahvinta psyykelääkettä, josta valtavasti sivuvaikutuksia ja joihin tuntuu toleranssi kasvavan, vaikka muuta väittävät. Minusta on parempi käyttää nukahtamiseen tarkoitettuja lääkkeitä jos ei muuta ongelmaa ole, esim masennusta tms. Mutta vain niin, että pitää huolen, ettei toleranssi nouse vaan määrä pysyy yhden tabletin alle.



Sinun tilanteesta vaikea sanoa kun ei tarkkaan tiedä. Jos lääkemäärät ovat isoja niin ymmärrän kyllä lopetuksen. Rauhoittavaa jouduin raskausaikana ottamaan unettomuuteen kun muuta ei voinut ja ei sopinut minulle ollenkaan. Olin ihan tokkurassa koko päivän, vaikka pienen määrän otin. Niitä en kyllä omasta kokemuksesta suosittelemaan unettomuuteen.



Luin Partisen haastattelun, jossa hän sanoi, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä nukahtamislääkkeen käytöstä jos pieni sama määrä riittää ja olo on virkeä. Siis niin, ettei määrä nouse. Tsopiklonin sanoi aiheuttavan vähemmän tottumista ja riippuvuutta ja unen rakenteen olevan lähellä normaalia unta.

niin suosittelen aloittamaan melatoniinin ja samalla pikkuhiljaa lopettaa. Neljäsosan vähennys 2-3 viikon välein. Ja varaudut henkisesti siihen, että eka viikko joka vähennyksen jälkeen on vaikein, mutta sitten helpottaa.

että lääkkeet lopetetaan siksi, että ne on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön ja ei halua, että minä suht nuorena ihmisenä joutuisin lääkekoukkuun. Määrät eivät ole nousseet mihinkään. Otan siis iltaisin yhden miedon rauhoittavan ja yhden nukahtamislääkkeen. Sama lääkitys on ollut nyt kolme vuotta ja mielestäni se on toiminut todella hyvin. Elämäni on ihan hyvällä tolalla nyt. Kuten sanoin, määrät eivät ole nousseet mihinkään, enkä yleensä joudu edes ottamaan rauhoittavia lääkkeitä päiväsaikaan. Joskus todella harvoin otan puolikkaan tai yhden neljännesosan, mutta siis todella harvoin.



Mutta sitten kun olen väsynyt, ahdistus kasvaa ja negatiiviset ajatukset alkavat "huutaa" päässäni. Muistan vuosien takaisia juttuja, kun olen omasta mielestäni toiminut jotenkin väärin tai sanonut jotenkin hölmösti jollekulle. Nukkumaanmenohetkellä käyn aivan ylikierroksilla. Jos en ota lääkkeitä, en nuku kuin sen 2 tuntia aamulla n. klo 5-7.



Joku kysyi sairaalakokemuksista. Sairaalaan eli suljetulle osastolle olen joutunut, kun elämäni ei ole ollut enää hallinnassani ja olen ollut todella sekavassa tilassa valvomisen takia. Sairaalassa lääkitys ja unirytmi laitettiin kuntoon lääkärin valvonnassa. Mutta ei sinne kuka tahansa pääse. Täytyy olla aika sekopäisen oloinen että ne ottaa. Eikä ne sairaalareissut sillä tavalla mitään mukavia kokemuksia ole, siellä on tosi huonokuntoisia ihmisiä, joilla on esim. psykoosi päällä. Se ympäristö on itsessään tosi ahdistava. Sitä ei kannata pitää "vaihtoehtona".



t. ap

Jos sinulla ne ovat edes auttaneet. Minulle määrättiin vakavan masennuksen yhteydessä, eivätkä koskaan auttaneet. Nukun edelleen 2-3 normaalisti yössä, raskausaikana saan paremmin unta kuin tavallisesti. Masennus on ollut poissa jo muutaman vuoden, nukahtamislääkkeet heitin seinään kun ne eivät auttaneet minua ikinä.

jos sairaalassa kuitenkin lääkitys taas aloitetaan. Turhaa ihmisen rääkkäystä minun mielestä. Ei ne psykiatritkaan mitään ainoan oikean ohjeen antajia ole..