Tuttavapiirissä kuollut 2 lasta 2kk sisällä.

Lapsen kuolema on kauhea, luonnoton asia. Sinulla on vielä pieni vauva itselläsi, siirrät pelkoja tietenkin myös omaan tilanteeseesi myötäelämisen lisäksi.

no et ole epänormaali..kyseessä on kuitenkin ystävät, joiden elämän heidän lastensa kuolema on muuttanut lopullisesti. Jos hekään eivät unohda sitä koskaan, niin miksi ystävän pitäisi? Tietysti suru helpottaa ajan kanssa, mutta totta kait sitä saa olla surullinen siitä, että toiset ovat joutuneet lapsestaan luopumaan.



kuolema herättää myös aina ajatuksia siitä, että mitäs jos meille kävisi samoin tai mitäs jos minun lapseni tai puolisoni tai itse kuolisin..



Minulta on lapsi kuollut ja kyllä mä tunnen myötätuntoa jokaista kohtaamaani lapsensa menettänyttä kohtaan, mutta hirveästi surra en toisten asioita jaksa.



paras mitä voit tehdä ystävillesi on olla valmis aina jopa vuosienkin päästä juttelemaan tai lähinnä kuuntelemaankin mikäli he haluavat lapsensa menetyksestä puhua. ja osoittaa ymmärrystä sen suhteen, että heidän elämänsä ei koskaan palaa ennallaan (elämä voi vielä tuntua hyvältäkin joskus...mutta kaipaus ei koskaan häviä--)

Kun ystäväni vauva kuoli, olin aivan sekaisin. Unohtelin tärkeitä asioita töissä ja kotona. Laskut jäi maksamatta yms. En voinut syödä normaalisti. Olin tosi itkuinen. Minusta tämä on aivan normaalia reagointia.

Sinun pitäisi olla vahva niidenkin puolesta, joita suru koskettaa. Tukea heitä ja tarjota käytännön apua, jos kerran ystäväksi itseäsi kutsut, koska olet itse hyväosainen ja onnekas. Kukaan ei hyödy siitä, että yrität itse kalastella palasen draamaa omaan kuivaan elämääsi. Luultavasti seuraavaksi menet kerjäämään itsellesi sääliä näiltä perheiltä, joista lapsi on kuollut. Häpeä.



T. lapsensa menettänyt

Sinun pitäisi olla vahva niidenkin puolesta, joita suru koskettaa. Tukea heitä ja tarjota käytännön apua, jos kerran ystäväksi itseäsi kutsut, koska olet itse hyväosainen ja onnekas. Kukaan ei hyödy siitä, että yrität itse kalastella palasen draamaa omaan kuivaan elämääsi. Luultavasti seuraavaksi menet kerjäämään itsellesi sääliä näiltä perheiltä, joista lapsi on kuollut. Häpeä.

T. lapsensa menettänyt

no kukin tavallaan, mutta viimeinen mitä minä olisin kaivannut lapseni kuoltua oli, että joku olisi ollut vahva minun puolestani. Näitä selkään taputtelijoita, jotka sanoo, että no niin elämä jatkuu ja sitä rataa.

ihanimpia oli ihmiset, jotka uskalsivat osoittaa järkytystään ja suruaan sekä itkeä yhdessä minun kanssa. Ei tietysti niin, että minä olisin joutunut heitä lohduttamaan...

Olen kyllä ollut tukena, hoitanut muita lapsia, kuunnellut ja auttanut käytännön asioissa. Pointti onkin siinä, että se koskettaa, järkyttää ja itkettää eikä asiat lähde mielestä, eikä mieheni ymmärrä sitä. Osani on täysin eri kuin lähiomaisten mutta tietysti se silti koskettaa syvältä, eikä mieheni sitä tajua. Ap

pura suruasi. Siellä ne ihmiset jaksavat kuunnella, eivätkä moralisoi sinua siitä, että suret.

Lapsen kuolema on kauhea, luonnoton asia. Sinulla on vielä pieni vauva itselläsi, siirrät pelkoja tietenkin myös omaan tilanteeseesi myötäelämisen lisäksi.

Kuolema on osa elämää. Lapset eivät ole immuuneja kuolemalle. Aikoinaan oli toidennäköistä että lapsi saattoi kuolla pienenä sairauksiin tai johonkin muuhun. Itse en välitä muiden touhuista tai kuolemisesta.

Lapsen kuolema on kauhea, luonnoton asia. Sinulla on vielä pieni vauva itselläsi, siirrät pelkoja tietenkin myös omaan tilanteeseesi myötäelämisen lisäksi.

Kuolema on osa elämää. Lapset eivät ole immuuneja kuolemalle. Aikoinaan oli toidennäköistä että lapsi saattoi kuolla pienenä sairauksiin tai johonkin muuhun. Itse en välitä muiden touhuista tai kuolemisesta.

Kyllä normaalia ihmistä koskettaa muidenkin menetykset, varsinkin lähipiirin menetykset.

koska ei itse ilmeisesti tunne perheitä yhtä hyvin kuin sinä.



Hän kuitenkin voisi osoittaa nyt tukensa sinulle ja kuunnella pelkojasi ja suruasi. Hänen tehtävänään on tukea sinua tämän yli.



Tottakai normaalisti tuntevaa ihmistä järkyttää ystäväperheiden ja jopa tuttavaperheidenkin lasten kuolema. Itse olen välillä todella surullinen erään vakavasti sairaan lapsen vuoksi, jonka tunnen työni kautta. Lapsen vakava sairaus ja kuolema järkyttää meitä siksi, että lapsella pitäisi olla koko elämä edessä eikä takana.