Olisiko reilu jako eron jälkeen:toinen vanhempi maksaa asumisen+ruoat,toinen vaatteet+...

että olisi reilua?



ap

Enää jos toinen saa uusia lapsia? Meillä se meni suunnilleen noin, kunnes mies sai kaksi lasta lisää ja maksaa nyt vain elareita 150 e lapsi!

Enää jos toinen saa uusia lapsia? Meillä se meni suunnilleen noin, kunnes mies sai kaksi lasta lisää ja maksaa nyt vain elareita 150 e lapsi!

niin silti molemmat maksavat yhtä paljon "aikaisemmista"?

ap

Minimielatusmaksut ovat kahdelta lapselta vuodessa 3600 ja se on siis minimielatukseen. Meneekö teillä vuodessa vaatteisiin ja suksiin ja muihin tuon verran? Jos menee, sitten se on ihan ok.

matkaliput, uimahallireissut, elokuvat, leffan vuokraukset, kavereiden kanssa mäkkärillä käynnit, matkat (myös lähivanhemman mummolaan), ulkomaanmatkoista lapsen osuudet, vakuutukset, harrastusmaksut, harrastusten välineet, kynät, kumit, teroittimet, koulureput, uimalasit, silmälasit, aurinkolasit, terveyssiteet, tampoonit ja kuukupin, kondomit, e-pillerit, kipulääkkeet, yskänlääkkkeet, reseptilääkkeet, läkärireissut, oikomishoidon, nenäliinat jne.



Sujuu varmaan noinkin. vaatii varmasti paljon vanhemmilta yhteistyötä, jotta etävanhempi on sitten tavalla tai toisella maksamassa joko paikan päällä tai kuiteista, mitä lapsi on kustantanut.



Minä maksan vähintään viikoittain jotakin, mikä on vain lapsen tarkoituksiin. Kokisin hyvin rasittavana, että jokaisesta noin 10€ ostoksesta/maksusta pitäisi vaivata eksää ja olla hänen kanssaan tekemisissä.

Lasten osuus on lastenvalvojalla laskettu olevan 70€/lapsi/kk. (Lähivanhemmalla uusi puolisi, eli maksaa osuutensa vuokrasta) Ja päälle sitten tietysti sähköt (jotka eivät kovin montaa euroa ole). Siihen riittää helposti lapsilisät, joka ei ole kummankaan vanhemman "omista rahoista".



Tätä "menetelmää" on mietitty ainakin nyt aluksi, kun lapset ovat vielä pieniä.



ap

jos kulut jaetaan tasan tai vanhempien tulojen suhteessa tasan (ruoka+asuminen kuulostaa paljon kalliimmalta kuin vaatteet ja harrastusvälineet).



MUTTA käytännössä voi tulla ongelmia, jos toinen maksaa kaikki "aivan pakolliset" ja toinen "ehdollisesti pakolliset". Ruoka ja asuminen on aivan pakko maksaa, vaatteista ja harrastusvälineistä voi aina vängätä, että onko tämä nyt pakko uusia, eikö voi ostaa kirpparilta. Ylipäätään jos toinen on lähi ja toinen etä niin etän maksamat jutut ovat vähän liikaa vapaaehtoisuuden varassa.



Homma VOI siis toimia noinkin mutta jos ei toimi niin sille, jonka on pakko maksaa (ts. joka asuu lapsen kanssa/vastaa aivan pakollisista kuluista), käy elämä hankalaksi.

kun lapset on pieniä, voin sanoa, että tuo ei tule toimimaan, saatte riidan aikaiseksi joka tarvikkeesta. Meillä on onnistunut vasta teini-ikäisen kanssa sellainen, että on minimielatusmaksu ja sitten on sovittu esim. että kun lapsella on kaksi harrastusta niin toinen maksaa toisen, toinen toisen.

Hirveän hankalaa, jos pitäisi etälle soitella aina kun tarvitaan esim. sukat, hanskat, kuumelääkettä tai päiväkodissa pyydetään pastillirahaa. tällaisista pienistä puroista tulee iso lasku, jos sitten lähivanhempi kuitenkin ne joutuu kustantamaan.

vaan siinä suhteessa kuin vanhemmat ovat kykeneväisiä lapsen elatusta kustantamaan.

löytää sen ihanan puolison, jolle toisen lapsetkin ovat ex-lapsia. Eli suosittelen rahan kanssa pelaamista.

Entä kumpi ehdotti tällaista maksutapaa? Mielenkiinnosta kyselen, että miten hoitaisitte tavaroiden ja palvelujen ostot? Asutteko lähellä (esim. samassa talonyhtiössä) toisianne?