Lue keskustelun säännöt.
Kadun opiskeluani.
11.10.2012 |
Olen oppimisvaikeuksinen kohta 40v nainen.Yritin opiskella merkonomiksi mutta hyvinkään tuettuna siitä ei tullut mitään.Lapseni hoiti mieheni 4kk alkaen kun kävin tietokonekursseja iltaisin.Sitten kun lapsi oli 10kk hoiti häntä mummo kun oli lähipäiviä.Kun lapsi oli 1v10kk meni hän kokopäiväisesti pph.lla.Koko lapsuus meni tässä enkä saanut tutkintoa suoritettua vaikka sain tukea ja lisää opiskeluaikaa.Olisi varmasti vaan kannattanut olla lapsen kanssa kotona.
Kommentit (4)
Mitä turhaan katumaan, nyt olet kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampi. Ehkä opit kuitenkin jotain, vaikka tutkinto jäikin saamatta.
Hyvää jatkoa lapsesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehty mikä tehty, eikä ole mitenkään väärin todellakaan että yritit opiskella, vaikkei siitä sitten tullutkaan lopulta tutkintoa.
Etkä lastakaan kohtaan mitään väärää ole tehnyt, monethan meistä on olleet jo täyspäivätöissä kun lapsi on 1 v 10 kk ja lapsi siis päivähoidossa, eikä normaali lapsi siitä kärsi mitenkään sillä tapaa että sitä oikein katua jälkeenpäin tarvisi. Itsekin kyllä pitäisin kotihoitoa ihanteellisempana mutta kun meillä ei siihen ollut mahdollisuutta koska olen perheen päätienaaja, niin en minä sitä katumaan jää. Lapset kuitenkin ovat hyvin pärjänneet vaikka pienestä päivähoidossa olleet.
Nyt ap lopeta se menneen märehtiminen ja ala miettiä mitä tulevaisuudessa tekisit.
mutta tuntuu ettei mikään onnistu.Yrityksen perustaminen kiinnostaisi mutta sen mies tyrmää.
No siinähän kadut.
itsekin voisin katua monia asioita elämässäni, myös niitä kesken jääneitä opiskeluita. Mutta en lähde sille linjalle.
Se, etten ikinä valmistunutkaan siihen ammattiin, mistä haaveilin, johtuu vaan siitä että opiskeluaika avasi silmäni näkemään ettei se ollutkaan unelma-ammattini.
Lapsen varaan ei kannata rakentaa. Se lähtee pois kotoa jossain vaiheessa, eikä ole sulle mitään velkaa.