Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tällaista koiraa olemassakaan? Vaikea lemmikin valinta
08.10.2012 |
Auttakaapa nyt te koiraihmiset. Tilanne on tämä:
Äitini jäi leskeksi muutama vuosi sitten. Hänellä oli lapinkoira, josta hän piti todella paljon ja josta oli äidilleni paljon seuraa. Koira oli kyllä aika työläs, vaati paljon liikuntaa, karvanlähtö oli ihan kamala show jne. Nyt lemmikki kuoli ja haluaisimme hankkia äidille yllätyksenä uuden koiran. Tiedän että hän haluaisi mutta ei oikein osaa itse toimia.
Vaatimukset lemmikille:
- äitini asuu pohjoisessa Suomessa, talvisin on kylmää
- äitini ei voi liikkua kovin pitkiä lenkkejä lonkassa todetun vian vuoksi, koira ei pääse päivittäin pitkille lenkeille
- koiran tulisi olla mahdollisimman "allergiaystävällinen", olen kuullut että sellaisiakin rotuja on
- turkin hoito tietysti mahdollisimaan helppo, onko olemassa koiria joilla karvaa ei lähde ylettömästi
- koiran koko tulisi olla mahdollisimman "sopiva" eli isot koirat eivät käy. Äitini matkustaa luoksemme noin 500 km päähän silloin tällöin ja koiran kuljetuskin olisi helpompaa jos sopisi suurinpiirtein syliin
Älkää naurako, olen täysin ummikko näissä asioissa. Kuten otsikkokin kertoo, onko tällaista koiraa edes olemassa?
Arvostan asiallisia vastauksia, ja tietysti saa mollatakin jos näette aihetta:-) Tämä asia on tärkeä, kukaan sisaruksista ei asu 500 km lähempänä joten soisin mielelläni äidilleni iloa lemmikistä ikävään.
Kommentit (24)
Tosin turkkirotu, mutta säännölliseen pesuun ja harjaamiseen tottuu ja turkin voi pitää lyhyenä. Karvaa ei lähde muutoin kuin ihan vähän harjattaessa. Pieni ja ihmisystävällinen rotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin tarvitsee kovalla pakkasella takin. Lyhytkarvainen pystykorva, hieman "kissamainen", ei hauku. Kannattaa totuttaa autoiluun jo pienenä niin ei tule ongelmia. Sadekelillä ja pakkasella riittää "pikapissatus", ei vaadi pitkiä lenkkejä.
Mutta älkää nyt koiraa oikeasti yllätyksenä hankkiko! Ei kukaan järkevä kasvattaja sellaista teille tietenkään edes myy, joten älkää sortuko pentutehtailijoihin. Saatte vaan sairaan pennun äidin tuskaksi.
Ehkä ilmaisin kiireessä itseni vähän huonosti. Emme hanki ihan yllätyksenä. Kun rotu löytyisi ehdolle, siinä vaiheessa juttelemme äitini kanssa mitä hän on ajatuksesta mieltä. Menen äitini luo syyslomalla, joten se olisi hyvä aika jutella tästä.
KIITOS vinkeistä, näissä on kaikissa ideaa. Toivottavasti muutamat muutkin vielä kommentoivat. Silläaikaa googlaan vähän noita rotuja joita olette maininneet.
Koiran hankkiminen pitää olla tarkasti mietitty juttu. Uskon kuitenkin, että äidilleni koiran seura olisi hyväksi, siihen on monta syytä. Koiriahan jopa koulutetaan vanhainkoteihin seuraksi. Äitini on ihan ok kuntoinen, mitä nyt lonkka reistailee. Ikää on peräti 72 vuotta mutta hän ajaa autoa, matkailee, harrastaa jne eli ei ole sillä tavalla niin vanhan oloinen ja voisi ihan hyvin koirasta huolehtia.
Hyviä vinkkejä oli mm. koiran ikä ja turkin hoito. Kiitos siis teille!
ap
Tosin turkki vaatii säännöllistä harjaamista koska ne karvat ei irtoa sieltä itsekseen yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen koira on tosiaan hyvä vaihtoehto, mutta sitä teidän pitää käydä tapaamassa mielellään useampi kerta ja äitis on myäspäästävä esim. kokeilemaan ulkoiluttamista ja kampaamista ennen kuin sitoudutte koiran ottamaan. Remmirähjää tai pelkopuremista kun on huomattavasti vaikeampi karsia pois aikuisesta kuin pennusta. Toki jos edellinen koirakin oli äitisi kouluttama, hän varmaan siitäkin selviää.
Roduilla, joista ei lähde karvaa, ei yleensä ole pohjavillaa, joten vaikka ne olisivat pörröisiä, turkki ei ole hirveän lämmin. Lisäksi mitä pienempi koira, sitä herkemmin se palelee. Ja jos turkin haluaa pitää lyhyenä helppouden vuoksi, se lämmittää tietysti vielä vähemmän. Toisaalta pieni koira ei niin pitkiä lenkkejä tarvitsekaan, jos sille järkkää ohjelmaa sisällä. Onko äidistäsi siihen?
Mä sanoisin että äidillesi sopisi parhaiten n. 5-vuotias peruskoulutettu, leikattu kääpiävillakoira. Koska sellaisen löytymiseen voi mennä aika kauan, kehottaisin tinkimään ekaksi tuosta turkinlaadusta. Kääpiökoirassa on niin paljon vähemmän karvaa kuin lapinkoirassa, että sen hoidosta luultavasti selviää vanhuskin.
lähes 90-vuotias kun koira olisi vanha. Entä, jos äidillesi tapahtuu jotain, hän joutuu laitokseen tms. Onhan koiralle uusi koti katsottuna? On kaunis ajatus, että äidilläsi olisi koira, joka veisi häntä ulos monta kertaa päivässä ja pitäisi kunnon hyvänä ja mielen virkeänä. Tuossa iässä ihmisen kunto kuitenkin voi muuttua jo viiden vuoden sisälläkin niin, että koiran pito voi käydä työlääksi. Lonkkavaivainen ikäihminen+koira+pimeä, jäinen pyörätie ei ole aina hirveän hyvä homma.
Mutta asiahan ei minulle kuulu, ja jos äitisi kerran haluaa koiran, niin ottaisin rodun valinnassa huomioon myös:
- kuinka lujaa koira vetää? Esimerkiksi cockerspanieli on pieni koira, mutta sillä on vahva eturuumis ja se vetää hihnassa innostuessaan aivan yhtä lujaa kuin iso koira
- miten lumi tarttuu koiran turkkiin? Monet turkkirodut ovat vaikeita lumikeleillä; niiden on käytännössä mahdoton liikkua hangessa tai auraamattomalla tiellä, ja ne tuovat turkissaan sisälle isoja lumipaakkuja, jotka on sulateltava kaikessa rauhassa irti turkista
Kääpiövillakoira on minun ehdotuslistalla ykkösenä, varsinkin jos pidätte turkin aivan lyhyenä. Nopeasti oppiva, kätevän pieni rotu, josta ei lähde karvaa. Talvella voi pitää haalaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi täällä (yksi ja sama?) kirjoittaja koko ajan ehdottaa tuota (kääpiö)villakoiraa?!
Äitisi on jo niin iäkäs ettei ehkä parin vuoden päästä lenkitä edes niitä lyhyitäkään lenkkejä. Kissaa suosittelen minä, ei ole lenkityksistä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi täällä (yksi ja sama?) kirjoittaja koko ajan ehdottaa tuota (kääpiö)villakoiraa?!
Minä taisin tässä ketjussa ehdottaa villakoiraa ensimmäisenä. Nuo muut villiksen ehdottelijat ovat eri henkilöitä.
ap:n toiveet. Minä ainakin sivuutin heti kaikki turkkirodut joiden turkissa on paljon työtä (cockerit, bichonit jne), pienet metsästyskoirat (beaglet, dreeverit), hyvin sairaat rodut (kuten cavalierit) sekä terrierit, sillä herkkähaukkuiset, erittäin voimakastahtoiset ja paljon liikuntaa vaativat, haasteelliset koulutettavat tai työlästurkkiset eivät ole parhaita mahdollisia vaihtoehtoja ap:n äidille.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti muuttaa 500 km etelämmäksi missä lapset asuu.
Jos ei vielä ole alkanut se vaihe kun äitiä saa ajaa katsomaan 1000km milloin sairaalaan milloin terveyskeskukseen niin se alkaa näillä näppäimillä. Palvelu noissa on erilaista kun on omainen mukana (mahd vaatimassa hoitoa.)
Koira on sitten ihan toinen juttu.
ja turkin trimmauttaminen vaatii sen trimmaajalle viennin, riippuu trimmaajasta täytyykö viedä "esityöstettynä" vai tekekeekö kaikki esipesut jne, mutta se maksaa!!! Kaikki eivät opi ja/tai uskalla itse alkaa keritsemään koiraa!
Joku tuolla aiemmin ehdotti kissaa,
loistava ajatus, vaikka kissat ovat paaaljon pitkäikäisempiä kuin koirat,
mutta esim siperiankissa on "vähänallergisoiva",
sitä mainostetaan kissana mille ei olla allergisia, uskokoon ken tahtoo. Turkki on helppohoitoinen, päällikarva "öljyinen", vaikkakin talvella runsas ja keväällä on karvanlähtö.
Siperiankissa on puhelias, muttei äänekäs sekä erittäin seurallinen.
Jos koiraan päädytte, soittakaa ihmeessä kennelneuvojalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos otatte kasvattajaan yhteyttä, otatte äidin yllätyksenä mukaan katsomaan pentuja ja myöhemmin viette pennun äidille?
Tuleeko äiti selviämään aika raskaasta pentuvaiheesta? Pennut on vilkaaita,tarvitsevat sisäsiisteyskasvatuksen ja paljon puuhaa.
Näin vähän aika siten aivan ihanan jo vanhemman koiran, josta luovuttiin kun perheen saksanpaimenkoira kyykytti tätä toista.
(Uusi) perhe mihin tämä koira meni, on ollut maailman tyytyväisin.
Olisiko mahdollista jo vähän vanhempi koira äidille kaveriksi?
että ap:n äiti ei oikeasti toivo uutta koiraa, vaan koirattomuuden voivottelu on osa edellisestä koirasta luopumisen surutyötä.
Monen iäkkäämmän elämä on ollut jatkuvaa toisista huolehtimista, ja joku voi oikeasti nauttia siitäkin, että edes kerran elämässä ei tarvitse huolehtia kenestäkään eikä mistään. Koirastakin on oma vaivansa, ja ennen koiran ottamista sille pitää olla lähellä varahoitaja, joka huolehtii siitä niinä päivinä, jos kunto joskus on liian heikko ulkoiluun, jos tämä äiti haluaa matkustella tai jos hän joutuu vaikka toiselle paikkakunnalle tutkimuksiin tms.
Älä hommaa koiraa jos tiedät jo valmiiksi ettei se pääse lenkkeilemään kunnolla.
Pieni koira tarvii ihan yhtä paljon liikuntaa kuin iso koira, samoten kuin pieni ihminen tarvitsee yhtä paljon liikuntaa kuin iso ihminen.
Unohdapa koiran hankinta ihan kokonaan.
Eikö koira ole menossa äidin seurakoiraksi, eikä näyttelypuudeliksi?
Vai jäikö multa jokin kohta lukematta?
Niin ja ei mitään cotoneita, kamala turkki, kamala pitää siistinä ja puhtaana!!!
Eikö koira ole menossa äidin seurakoiraksi, eikä näyttelypuudeliksi?
Vai jäikö multa jokin kohta lukematta?
Niin ja ei mitään cotoneita, kamala turkki, kamala pitää siistinä ja puhtaana!!!
Eli ne ei ole vaikuttimia miksi villakoiraa mietin noihin kriteereihin
sanoisin että sopivin olisi chihuahua tässä tapauksessa, pieni ja helppohoitoinen.
Alue: Aihe vapaa
voisi sopia, löytyy neljää eri kokoa. Turkin hoito on siitä helppoa, että riittää kun käyttää trimmaajalla tai ajelee itse koneella lyhyeksi. Karvaa ei lähde ja on allergiaystävällinen. Kylmää ei hirvittävätsi kestä, mutta ette kai ulkokoiraa ole etsimässäkään? Villakoira kestää normaalit lenkit pakkasella, mutta pihakoiraksi siitä ei ole.
Kannattaa myös harkita vähän vanhemman koiran ottamista, voisi olla parempi vanhalle ihmiselle kaveriksi, kun olisi jo valmiiksi sisäsiisti ja pentuajan riehumiset olisivat ohi. Villakoirat ovat pitkäikäisiä, joten siitä olisi iloa pitkäksi aikaa, vaikkei ihan pentua ottaisikaan.