Lue keskustelun säännöt.
Lapsi uuvuttaa minut täysin :(
07.10.2012 |
Varmaan tulee ikäviäkin vastauksia, mutta ei mahda mitään. Pakko purkaa tätä jonnekin.
Onko kellään muulla lasta, joka imee aikuisen täysin kuiviin? Esikoiseni, 8 v, on aivan järjettömän uuvuttava lapsi. Aamuvarhaisesta iltamyöhään hän on iholla ja vaatii täyden läsnäolon ja huomion. Hänellä on ilmeisesti tarkkaavaisuuden tai jonkun muun vastaavan kanssa vähän vaikeuksia, ja jo pelkästään se, että saan hänet aamulla pukeutumaan ja lähtemään kouluun uuvuttaa minut aivan täysin.
Onko tästä mitään tietä ulos, en haluaisi että lapsi kärsii tästä että äidillä ei vaan voimat riitä :/ Hän käy melko usein sukulaisella yökylässä, ja saan kyllä mielenrauhaa näinä aikoina, mutta kun hän palaa tuntuu heti kuin mitään lepoa ei olisi ollutkaan.
Kohtalotovereita, selviytymistarinoita?
Kommentit (8)
minun lapseni on aina ollut tuollainen...
Todella hyvä tuo vinkkisi, täytyykin heti miettiä kuinka sitä voisi meillä soveltaa käytäntöön! Ja tuo, että äiti kuulostaa kirosanalta...niin todella kuulostaa. Se oikein raastaa korvia, tuntuu melkein fyysistä kipua.
Kiitos :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 vuotias on hyvä ottaa mukaan kaikkeen tekemiseen. Meillä toimi, kun annoin hänen "auttaa äitiä" ja tehdä esim. salaatin tai paistaa jauhelihan yms. Siinä lapsi saa mielekästä tekemistä ja saa sitä huomiota osakseen samalla. Mun lapsi on jo 12v ja on jo aika taitava kokkaaja, monesti parempi kuin minä.
Missä kaverit? Kutsu kavereita kylään, tuskin poikasi silloin roikkuu sinussa kiinni. Aamupukeutumiseen ym. tee kuvasarja. Opeta lapsesi toimimaan sen mukaan. Ainakin meillä tämä oli sim-sala-bim, lapsi halusi näyttää miten osaava ja itsenäinen on. Anna lapselle myös vastuutehtäviä, ja tuo itsentuntuoa sillä tavoin. Ja mukaan arjen toimintoihin, pannukakkua tekemään jne, tulee samalla tehdyksi jotain hyödyllistä.
on kavereita kyllä, ja heitä käy kylässäkin. Mutta silloinkin ollaan koko ajan jossain ihme käymistilassa: välipalaa vailla, haluaa pelikoneen ohjaimen, menevätkin ulos, menevätkin sinne kaverille (pukemishässäkkää) ja niin edelleen. Se, että rauhassa olisivat tuon pojan huoneessa leikkimässä on kyllä ihan ääriharvinaisuus. En tiedä mikä tuossa on vikana, vai onko vika minussa kun en kestä :(
Ruokaa tuo tykkää laittaa, ja käydä itsekseen kaupassa ynnä muuta. Mutta kaikkeen tähänkin tarvitaan minua ihan tauotta, etsimään keittiötarvikkeita tai kieltämään ihme mausteiden käyttö tai keskustelemaan erikoisista resepteistä tai sitten kauppareissulta soitetaan tauotta ja vongataan että saisi ostaa jotain ylimääräistä.
Silloin kun lapsi on kavereidensa kanssa ulkona saan tietysti olla rauhassa, mutta aina saa olla sydän syrjällään mitä tapahtuu (on uhkarohkea ja tekee älyvapaita temppuja pyörällä jne).
Noita kuvia kokeilen myös! Luultavasti joudun tuon aiemman ehdotuksen toteuttamaan niin päin, että pojalle tulee tietyt "lepoajat", jotka joutuu viettämään omassa huoneessaan. Koska mitään laillista keinoa pitää tuo hiljaisena ei ole olemassa, jos saa olla tässä seurassani. Ja sitten korvaukseksi äidin täysi huomio illalla ennen nukkumaanmenoa noin tunnin ajan.
Tosi väsynyt ap...olihan tuo jo vartin himassa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kieltämättä houkutteleva idea :D
Vaan sitten tuo tökkisi koko ajan...ja minulla on nuo pienemmätkin lapset joiden kanssa olisi kiva joskus jutella.
Välillä ilmoitan, että nyt en enää juttele, ja sen jälkeen en vain vastaa enää. Ei näytä juuri lannistavan.
Kiitos vastauksistanne tähän saakka :)
Ap
Kuulostaa tutulta. Yritä jakaa aikaasi ja huomiotasi tasapuolisesti kaikille lapsille, kun yksi on koko ajan iholla.
Minulla on samaa sarjaa oleva kuusivuotias, mutta koulunaloitus helpotti. Lapsi yritti aloittaa "äitii, pue, en saa sukkaa jalkaan" -vinkumisen, johon totesin rauhallisesti, että sitten myöhästyt koulusta ja saat keskustella asiasta opettajasi kanssa. Auttaisiko sama teillä noihin aamuihin? Jos äiti ei ihan oikeasti aamuisin hoputa tai auta, lapsi myöhästyy ja se on hänen ja opettajan välinen asia. Tämä tietysti toimii vain, jos lasta opettajan moitteet tai niiden uhka haittaavat niin paljon, että ne saavat hänet muuttamaan käytöstään.
oli jossain vaiheessa tuollainen, lopulta jo pelkkä sana äiti tuntui kirosanalta. Päivät oli aamusta iltaan "äiti katso, kuuntelee, tee".... Ei hetken rauhaa. Lapsella oli vaikeus keskittyä leikkeihin tai olla yksin hetkeäkään omissa puuhissaan.
Meillä sitten sovittiin aika, jolloin äiti antaa lapselle kaiken huomion ja sen jälkeen toki normaalihuomio, mutta kielsin sen jatkuvan hihassa roikkumisen jne. Meillä tuo yhteinen aika päivästä oli illalla klo 17-17.30. Tuona aikana annoin kaiken huomioni, pusuttelin, halailtiin, pelailtiin, leikittiin...
Voi kuulostaa karulta, mutta mun oli pakko toimia niin. En olisi muutoin saanut koskaan tehtyä kotihommia yms töitä.