Miten erota sovussa?
Mies ei suostu eroamaan. Minä en rakasta miestä ja emme tule lainkaan toimeen. Riitelemme päivittäin ja lapset kärsii. Haluan eron ja mietin, että miten voisin toimia, jotta tämä tapahtuisi sopuisasti.Lasten koulun vuoksi tässä täytyisi nyt kevääseen asti pyrkiä sovittelemaan tilannetta ja yrittää asua saman katon alla.
Mies ei ensinnäkään aio luopua lapsista. Vaikka on ihan selvää, ettei hänestä ole heistä huolehtimaan yh:na. Aikoo siis riidellä lasten huoltajuudesta. "Aseena" aikoo käyttää muutama vuosi sittensairastamaani synnytyksen jälkeistä masennusta. "hullu mikä hullu" ja minusta tuli miehen mukaan ihan sairaan itsekäs tuon kallonkutistajajakson jälkeen.
Iso onglema on minulle saman katon alla elämisessä se, että mies painostaa seksiin. En halua, koska en halua parisuhdettamme jatkaa. Mies ei suostu elämään sopuisasti edes lasten vuoksi, jos en anna. Nyt on kolme viikkoa ollut sotatila päällä, kun yritän olla huomaamatta miestä ja vaatimuksia ja mies kikkailee kaikella.
Pitäisiköhän minun nyt vaan niellä oma huono oloni ja antaa esim. pari kolme kertaa viikossa, jotta saamme sopuisasti tämän vuoden kulumaan? Keskusteluyhteyttä ei ole, koska mies ei suostu puhumaan, jos en anna silloin kun vaatii. Eli jos antaisin, ehkä voisimme vähän puhuakin ja saada asiat selkenemään niin, että voimme sovussa erota. Toisaalta mies elää jossain kuvitelmassa, että kun hän saa seksiä, niin ei ole mitään tarvetta erota ja kaikki on hyvin. Mietin usein, että onkohan sillä korvien välissä jotain vikaa, kun voi noin ajatella.
Mies ei suostunut parisuhdeneuvontaan ja kävin sitten yksin perheneuvolassa puhumassa tästä meidän tilanteesta, mutta työ- ja arkikiireiden vuoksi jouduin perheneuvolan keskeyttämään. Mietin nyt kuitenkin, että jatkaisinko siellä käymistä kiireistä huolimatta, jotta saisin kaikki käytännön asiat selvitettyä ammattilaisen ollessa apuna..
Kommentit (5)
ei ole ikinä sellaisia taipumuksia osoittanut. Asumme sellaisessa paikassa, että ei ole olemassa väliaikaisia asuntoja koulun lähessä, ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa koulun loppumista. Typeryyttäni en tehnyt tätä ratkaisua viime kesänä ja lapsille ero on jo niin iso asia, että kesken kouluvuoden en sitä halua toteuttaa..
henkistä väkivaltaa. Kenellekään ei ola sitä asemaa, että voisi nimitellä toista hulluksi. Tai syyttää ja kiristää toista siitä, ettei halua seksiä.
Sovussa eroaminen ei ole mahdollista, ellei molemmat osapuolet ole asiasta samaa mieltä. Sitä pitää tietty miettiä, että miten vaikeaksi elämäsi tulee tulevan talven aikana, kun sinä päätät mitä tahdot ja miten tahdot elää. Voit antaa miehellesi periksi, mutta tappelu tulee sitten varsinaisessa erossa.
Minä en antaisi seksiä. Ja sinä saat päättää mitä itse tahdot, sinun ei tarvitse tehdä mitä mies tahtoo. Ehkä mies lähtee sitten vieraisiin, mutta sehän on sinun kannaltasi vain hyvä.
eroa kyllä suureltakin osin :)
Onko miehellä ystäviä tai muuta perhettä?
Itse olen kokenut pelastukseksi sen että puhun miehen läheisimmille ystäville, jotka sitten puhuvat miehelle "järkeä". Eli juurikin tuo uhkailu lapsen viennillä on aivan turhaa...
Itse olen sairastanut psykoosin ja mies vetoaisi siihen. Onneksi puhuin miehen ystävälle joka vetosi mieheen ja sanoi että älkää riidelkö lapsesta. Ystävä on vielä lapsemme kummi...
Meillä tuo seksi on myös asia mikä hiertää. Toisaaltaan kun ollaan oltu pitkään yhdessä niin ei mullakaan seksiä vastaan ole mitään ja haluan tottakai myös miellyttää miestä vaikka se kuulostaakin ristiriitaiselta... ei elämä ole helppoa...
Miksi ihmeessä sinnittelisit tuossa tilanteessa vielä kevääseen asti?? Tilanne kuulostaa siltä että joko annat (raiskata) tai kohta saat nyrkistä. Kumpikin satuttaa sinua ja lapsia sitä kautta takuulla enemmän kuin mikään koulunvaihto... Ja sitäpaitsi, etkö voisi hankkia esim. väliaikaista asuntoa niin, että lapset voisivat silti käydä samassa koulussa? Ja ero on parempi kuin tuollainen elämä, vaikka epäsopuinenkin.
Terveisin 2kk sitten eronnut, eikä meillä ollut edes noin kauheaa.