Lue keskustelun säännöt.
Synnyttänyt nainen kiintyy lapseensa nopeammin kuin sektiolla lapsensa saanut.
29.11.2005 |
Tästä on ihan tieteellistä tutkimusta ja kyllä mä uskon tohon ihan maalaisjärjelläkin.
Enkä nyt tarkoita sitä, kumpi on parempi äiti, jokainen äiti on paras omalle lapselleen. Tarkoitan nyt vain kiintymistä ja sen nopeutta.
Kommentit (14)
Esikoinen syntyi sektiolla ja toinen lapsi alateitse ja kyllä tuon alateitse syntyneen lapsen tunsin ihan heti omakseni. Sektiolla syntynyt taas ei heti tuntunut omalta, vasta sitten muutaman päivän päästä kiinnyin häneen totaalisesti. Sektion jälkeen olin muutenkin niin tokkurassa että en jaksanut enkä pystynyt hoitamaan lasta syntymäpäivänä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sydämessäni kiinnyin vauvaani jo raskausaikana lujasti.
Olen synnyttänyt yhden alakautta, mutta olin niin huonossa kunnossa että en pystynyt hoitamaan vauvaa. En osaa sanoa kiintymisestä, kyllä mielestäni kiinnyin heti, mutta jotenkin alku ei muuten ollut mitenkään ok...
En usko että tavlla jolla vauva tulee tähän maailmaan vaikuttaa siihen miten nopeasti häneen kiintyy. Vauva tuntui heti omalta kun hän syntyi.
On se toisaalta vähän kumma, että synnytystapa (siis pelkästään!) siihen vaikuttaisi. Omalla kohdallani oli ehkä eniten kyse siitä " huono äiti" olosta mikä tuli heti alussa. En pystynyt hoitamaan vauvaani!!! Ehkä sektion jälkeen sairaalassa ollaan ymmärtäväisempiä ja autetaan, mutta omalla kohdallani kaiken piti olla ok ja minä olin " laiska" . Hoitajat tajusivat tilanteeni vasta parin päivän jälkeen :-(
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tunsin kyllä lapsen omakseni heti kun sain hänet salissa syliini <3. Tosin omalta se oli tuntunut jo liikkeiden myötä, oli kuin vanhan tutun olisi tavannut ensi ketraa kasvotusten ;)
Varmaan yksilöllistä tuo kokeminen ja tavallaan uskonkin että laajemmissa mittakaavoissa nuo tutkimukset pitävät paikkansa. Tuleehan lapsi sektiossa vähän yllättäin äidin syliin, ilman että tämä on itse osallistunut samlla lailla lapsen ulossaantiin.
Omalla kohdallani tunteet olivat kyllä niin vahvat heti, että vaikea uskoa alatiesynnytyksen tuovan sen vahvempaa reaktioa.
Tai sitten ap on mitään ymmärtämätön moukka, joka saa tyydytystä toisten mollaamisesta, koska on itse täysi nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan otanta on sopivasti valittu. Mä vaan mietin, että millähän tavalla nuo tunteet on todettu? Jos muakin olis joku sen perusteella ekoina päivinä arvostellut, että montako vaippaa vaihdoin tms. niin olis tullu aika huono tulos, kun olin sektion takia liikuntakyvytön. Tunteet sen sijaan olivat heränneet tietty jo raskauden aikana (ja tietyllä tapaa jo ennen) ja toki pääsivät täysin valloilleen saatuani nähdä vauvan. Paloin halusta hoitaa häntä itse ja kärsin, kun meni niin monta päivää, että sain vain katsella vierestä.
Koska alateitse synnyttävä yleensä saa vauvan heti rinnalleen ja sehän on tosi tärkeää vauvan ja äidin suhteelle! Sektiossa ei vauvaa yleensä näe kuin hetken ja sitten on itsekin niin tokkurassa ettei voi eikä pysty vauvaansa hoitaamaan.
Itsekin sain imettää vasta vuorokauden jälkeen (sektio) kun taas monet tutut, jotka synnyttäneet alateitse saivat heti vauvan rinnalleen. On varmasti merkitystä!
Uskokaa tai älkää, mutta näillä asioilla on varmasti merkitystä... Biologiaa nääs... Sitähän on nykyihmisen kai vähän vaikea vain ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa vauvaa vierelleen. Minulla ei todellakaan mennyt vuorokautta ennen ekaa imetystä, vaan heti heräämössä bvauva söi ekan kerran minun ja isänsä ihailevien ja rakastavien katseiden alla. Että se siitä sinun typerän ihmisen biologia-teoriasta. Meillä ihmisillä on näes toisilla muuten vaan parempi kapasiteetti tunteille, kuin näköjään eräillä, eikä siinä ole pillun venyttämisellä mitään tekemistä.
tai antamaan oman henkeni pojan puolesta. Ja tämä muutama sekunti pojan syntymän jälkeen eli heti kun sain rinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä alatiesynnyttäjiä, joiden on ihan pakko mollata sektiolla lapsensa saaneita. Mikähän niitä vaivaa? En tajua, mikseivät nauti olostaan, jos ovat kerran niin ylivertaisia, vaan halveksivat avoimesti muita... Outoa porukkaa, ei kuulosta kovin aikuiselta, saati sitten äiti-ihmisten puheelta... Luulisi heidän jokaisen tietävän, mitä oma lapsi normaalille ihmiselle merkitsee, tulipa se sitten ihan mistä vaan, vaikka kolumbiasta.
Synnytin alateitse. En päässyt vauvan luo pariin päivään, koska olin niin huonossa kunnossa (veriarvot päin prinkkalaa) ja vauva tehostetulla lastenosastolla eri kerroksessa. En nyt vauvaa inhonnut, mutta SE äidinrakkaus kasvoi vasta ajan myötä. Väitän ennemminkin, että sillä on merkitystä saako vauvan viereensä vai ei, ei sillä mistä se on ulostullut.
T: Alatiesynnyttäjä