Mikä ihmeen leuhkimisbuumi täällä on menossa?

Kokkareilla on aikaa töiden lomassa piipahtaa vauvalla. Ketäs ja mitäs ne ihmiset arvostaisi, muuta kuin omaa statustaan?

mutta ei rikkaitakaan kannata kadehtia. mielummin köyhä ja nätti kuin rikas.

Ja pahinta on se että ne rikkaat ja hyväosaiset vilpittömästi uskovat ja luulevat olevansa parempia, tärkeämpiä ja arvokkaampia ihmisinä, kuin köyhät.

Itse olen nykyään koulutettu ja hyvätuloinen, mutta olen ponnistellut kurjuudesta, köyhyydestä, perheväkivaltakodista. Mt-ongelmaiset, juopot wt vanhemmat, kurjuus, tyhmyys, piittaamattomuus - siinä olivat eväät jota kooa sain, ja vaati ihan oikeasti yli-inhimilliset ponnistelut maksaa itse opinnot ja eläminen jo lukiosta lähtien, kotoa ei saanut kuin haukkuja ja kapuloita rattaisiin.



Olen kurjasta kodistani oppinut sen että kaikilla ei ole mahdollisuutta hyvään. Ei kouluukseen vaikka älyä riittäiso, ei omaisuuteen, vaikka ahkerasti töitä tekisi, ei onneen, vaikka kaikkensa tekisi.



Ihmisarvo on kaikilla sama, itse en ole piiruakaan parempi kuin köyhä, työtön, kouluttamaton ihminn. Ihmisarvoa ei saa riistää, ja ihmisten luokittelu on törkeyden huippu.



Olen myös syvästi pettynyt av palsan rikkaisiin öykkäreihin ja omakehuun rahoista/varallisuudesta. Erityisen järkyttävää se on silloin jos kaikki on saatu taivaan lahjana ilman ponnistelua, ja ihminen kokee itsensä uusrikkautensa takia muita tärkeämmäksi. Yöks.

Kokkareilla on aikaa töiden lomassa piipahtaa vauvalla. Ketäs ja mitäs ne ihmiset arvostaisi, muuta kuin omaa statustaan?

Tämä palsta on joskus todella masenteva juuri siksi, että rivien välistä ja yhä enemmän ihan suoraan voi lukea kuinka itsekkäitä, ahneita, pienisieluisia, ilkeitä, julmia ihmiset on jos yhtään on varaa. Ja toisaalta kuinka pahoin ja vailla apua taas toiset ovat ja kuinka vähän tällä mukahyvinvointiyhteiskunnalla on enää resursseja tai taitoa auttaa apua tarvitsevia.

On oikeasti ollut olemassa aika jolloin tätä hyvinvointia rakennettiin; ja silloin rakennettiin yhteistä hyvää, jota ei näillä ed.mainituilla edellytyksillä todellakaan tehdä vaan päinvastoin tuhotaan. Voisi ajatella et tällä palstalla vierailee aika monenlaisia ihmisiä; joten tämä palsta on todella surullinen läpileikkaus ihmisistä Suomessa vuonna 2012. Ja mitäs tälle kurjuudelle sitten vois tehdä?? Mulla on sellainen aavistus et hyvin monessa tapauksessa se alkaa ihan sieltä ihmisen omasta sisimmästä. Varsinkin näillä joilla on varaa murjoa toisia.

te luulette että kaikki keskustelu jossa puhutaan rahasta/tavarasta olisi kehuskelemista?

Ehkä se köyhistä niin tuntuu mutta ei sitä sellaiseksi ole tarkoitettu.

Ja pahinta on se että ne rikkaat ja hyväosaiset vilpittömästi uskovat ja luulevat olevansa parempia, tärkeämpiä ja arvokkaampia ihmisinä, kuin köyhät.

Itse olen nykyään koulutettu ja hyvätuloinen, mutta olen ponnistellut kurjuudesta, köyhyydestä, perheväkivaltakodista. Mt-ongelmaiset, juopot wt vanhemmat, kurjuus, tyhmyys, piittaamattomuus - siinä olivat eväät jota kooa sain, ja vaati ihan oikeasti yli-inhimilliset ponnistelut maksaa itse opinnot ja eläminen jo lukiosta lähtien, kotoa ei saanut kuin haukkuja ja kapuloita rattaisiin.

Olen kurjasta kodistani oppinut sen että kaikilla ei ole mahdollisuutta hyvään. Ei kouluukseen vaikka älyä riittäiso, ei omaisuuteen, vaikka ahkerasti töitä tekisi, ei onneen, vaikka kaikkensa tekisi.

Ihmisarvo on kaikilla sama, itse en ole piiruakaan parempi kuin köyhä, työtön, kouluttamaton ihminn. Ihmisarvoa ei saa riistää, ja ihmisten luokittelu on törkeyden huippu.

Olen myös syvästi pettynyt av palsan rikkaisiin öykkäreihin ja omakehuun rahoista/varallisuudesta. Erityisen järkyttävää se on silloin jos kaikki on saatu taivaan lahjana ilman ponnistelua, ja ihminen kokee itsensä uusrikkautensa takia muita tärkeämmäksi. Yöks.

Oikein hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää elämääsi. Olisi kiva tuntea sinut, koska olet harvinainen ajatuksinesi tässä 'materia rulettaa'-maailmassamme.

te luulette että kaikki keskustelu jossa puhutaan rahasta/tavarasta olisi kehuskelemista?

Ehkä se köyhistä niin tuntuu mutta ei sitä sellaiseksi ole tarkoitettu.

Ja pahinta on se että ne rikkaat ja hyväosaiset vilpittömästi uskovat ja luulevat olevansa parempia, tärkeämpiä ja arvokkaampia ihmisinä, kuin köyhät.

Itse olen nykyään koulutettu ja hyvätuloinen, mutta olen ponnistellut kurjuudesta, köyhyydestä, perheväkivaltakodista. Mt-ongelmaiset, juopot wt vanhemmat, kurjuus, tyhmyys, piittaamattomuus - siinä olivat eväät jota kooa sain, ja vaati ihan oikeasti yli-inhimilliset ponnistelut maksaa itse opinnot ja eläminen jo lukiosta lähtien, kotoa ei saanut kuin haukkuja ja kapuloita rattaisiin.

Olen kurjasta kodistani oppinut sen että kaikilla ei ole mahdollisuutta hyvään. Ei kouluukseen vaikka älyä riittäiso, ei omaisuuteen, vaikka ahkerasti töitä tekisi, ei onneen, vaikka kaikkensa tekisi.

Ihmisarvo on kaikilla sama, itse en ole piiruakaan parempi kuin köyhä, työtön, kouluttamaton ihminn. Ihmisarvoa ei saa riistää, ja ihmisten luokittelu on törkeyden huippu.

Olen myös syvästi pettynyt av palsan rikkaisiin öykkäreihin ja omakehuun rahoista/varallisuudesta. Erityisen järkyttävää se on silloin jos kaikki on saatu taivaan lahjana ilman ponnistelua, ja ihminen kokee itsensä uusrikkautensa takia muita tärkeämmäksi. Yöks.

Ja loppujen lopuksi ihminen aina kuitenkin yrittää parastaan, niillä resursseilla mitä on; ei näillä leuhkijoilla ole tuon enempää annettavaa; eli köyhää on vaikka olis kuinka paljon maallista mammonaa. Usein tuo mammona tuntuu vielä sokaisevan sen, että sillä oikealla ihmisellä mammonan takana menee huonosti, mutta rahallahan pystyy nykyään ostamaan hyvää oloa. Itse olen sitä mieltä että haasteita kokenut ja niistä kasvanut ihminen on oikeastaan onnellisin mahdollinen; jokainen ilo ja rikkaus (henkinen tai materian) on ihan oikeaa ja itse hankittu ja tuo henkinen rikkaus pysyy ja kasvaa. Sensijaan peritty, naitu, ja joskus jopa itse ansaittu rikkaus on tullut tyhjästä; se ei siis ole ihmisessä itsessään, ei pysyvää eikä syvästi omaa. Ja siksi se kai usein tyhmentää.

Sitten kannattaa valita sanamuoto niin että ei kuulosta itseriittoiselta.

te luulette että kaikki keskustelu jossa puhutaan rahasta/tavarasta olisi kehuskelemista?

Ehkä se köyhistä niin tuntuu mutta ei sitä sellaiseksi ole tarkoitettu.

se auta...

Jotkut ymmärtävät kaiken tahallaan väärin.

Avioliiton kautta olen tällaiseen porukkaan törmännyt, kokemusta on.

Ja pahinta on se että ne rikkaat ja hyväosaiset vilpittömästi uskovat ja luulevat olevansa parempia, tärkeämpiä ja arvokkaampia ihmisinä, kuin köyhät.

Itse olen nykyään koulutettu ja hyvätuloinen, mutta olen ponnistellut kurjuudesta, köyhyydestä, perheväkivaltakodista. Mt-ongelmaiset, juopot wt vanhemmat, kurjuus, tyhmyys, piittaamattomuus - siinä olivat eväät jota kooa sain, ja vaati ihan oikeasti yli-inhimilliset ponnistelut maksaa itse opinnot ja eläminen jo lukiosta lähtien, kotoa ei saanut kuin haukkuja ja kapuloita rattaisiin.

Olen kurjasta kodistani oppinut sen että kaikilla ei ole mahdollisuutta hyvään. Ei kouluukseen vaikka älyä riittäiso, ei omaisuuteen, vaikka ahkerasti töitä tekisi, ei onneen, vaikka kaikkensa tekisi.

Ihmisarvo on kaikilla sama, itse en ole piiruakaan parempi kuin köyhä, työtön, kouluttamaton ihminn. Ihmisarvoa ei saa riistää, ja ihmisten luokittelu on törkeyden huippu.

Olen myös syvästi pettynyt av palsan rikkaisiin öykkäreihin ja omakehuun rahoista/varallisuudesta. Erityisen järkyttävää se on silloin jos kaikki on saatu taivaan lahjana ilman ponnistelua, ja ihminen kokee itsensä uusrikkautensa takia muita tärkeämmäksi. Yöks.

Ja loppujen lopuksi ihminen aina kuitenkin yrittää parastaan, niillä resursseilla mitä on; ei näillä leuhkijoilla ole tuon enempää annettavaa; eli köyhää on vaikka olis kuinka paljon maallista mammonaa. Usein tuo mammona tuntuu vielä sokaisevan sen, että sillä oikealla ihmisellä mammonan takana menee huonosti, mutta rahallahan pystyy nykyään ostamaan hyvää oloa. Itse olen sitä mieltä että haasteita kokenut ja niistä kasvanut ihminen on oikeastaan onnellisin mahdollinen; jokainen ilo ja rikkaus (henkinen tai materian) on ihan oikeaa ja itse hankittu ja tuo henkinen rikkaus pysyy ja kasvaa. Sensijaan peritty, naitu, ja joskus jopa itse ansaittu rikkaus on tullut tyhjästä; se ei siis ole ihmisessä itsessään, ei pysyvää eikä syvästi omaa. Ja siksi se kai usein tyhmentää.

on mielestäni hyvän elämän perusta. Ja jokainen kyllä tietää sisimmässään perustuuko se elämä johonkin minkä on itse rakentanut ja mikä on lähtöisin sydämestä vai johonkin muuhun. Mitä enemmän pitää päteä, sen suurempaa korviketoimintaa elämä on. ja todellinen merkityksen ja mielekkyyden tunne kaukana kaukana.

Ne varakkaat eivät ymmärrä oikeasti olevansa varakkaita. On onni ja autuus, siunaus ja lohtu käydä ruokakaupassa ilman syyllisyyttä ylimääräisistä ostoksista kuten lauantaiherkuista. Jos on varaa hienoon omakotitaloon, kahteen hyvään autoon, muutamaan vuosittaiseen ulkomaanmatkaan, laadukkaisiin vaatteisiin, huonekaluihin ja harrastuksiin, on varakas. Enempää ihminen ei tarvitsekaan, siksi noilla kriteereillä on varakas.

Sitten kannattaa valita sanamuoto niin että ei kuulosta itseriittoiselta.

että suomalaiset eivät todellakaan ole taloudellisesti tasa-arvoisia. köyhät eivät edes ymmärrä kuinka vähän heillä on rahaa käytössä. en leuhki, mutta monesti brunssilla perheeltäni kuluu enemmän rahaa, kuin mitä köyhä yh-mamma voi käyttää koko kuussa. tiedostan tämän ja olen siitä pahoillani, vaikka en ole samassa tilanteessa. useimmat tuntemani rikkaat eivät oikeasti edes välitä, vaikka tietävät, että jotkut perheet ovat totaalisesti pa.

mutta ei rikkaitakaan kannata kadehtia. mielummin köyhä ja nätti kuin rikas.

mutta ei sitä setelitukkoa tarvitse joka käänteessä tulla nenän eteen löyhyttämään.



-ap

mutta mua järkyttää se tympeys ja välinpitämättömyys minkä rikkaus ihmisessä usein aiheuttaa. Mulla on usempikin omahyväisyydessään rypevä (ja pohjimmiltaan hyvin onneton) rikas. Jostain syystä myös mun on helpompi olla antelias kuin heidän... En kadehdi yhtään rikkauksia, ole todella tyytyväinen kun on perusasiat kunnossa ja siihen päälle joskus vähän luxusta. On hyvä että pitää tehdä valintoja, en olis yhtään onnellisempi jos voisi ostaa sen kalliimman kassin tai sohvan tai matkustaa kauemmas.