Lapsi 2,5v, vanhmpien välimatka toisiinsa 80km, mitä nyt?
Eli olemme eronneet lapsen isän kanssa ja välimatka on pitkä. Itselläni ei ole autoa / ajokorttia ja ex-miehellä on. Miten nämä kuljetus jutut menee? En halua velvoittaa toista joka toinen vkoloppu ajelemaan edestakaisin, mutta ei hirveästi innosta lähteä bussi-juna-bussi matkoille perjantaina töiden jälkeen ja olla yöllä vasta kotona. Jokatapauksessa isää lapsen on nähtävä ja päinvastoin.
Kurja tilanne, onko muilla pitkiä välimatkoja ja miten hoidatte ne?
Kommentit (16)
jos sen autolla pääsee liikkumaan :o
Bensakuluihin on varmaan sinunkin kohtuullista osallistua.
jos sen autolla pääsee liikkumaan :o Bensakuluihin on varmaan sinunkin kohtuullista osallistua.
Voin ehdottaa tietysti exälle tätä, mutta luulen ettei hän innostu ajatuksesta. No jos haluaa lastaan nähdä niin kaipa sen 160km ajelee sitten pari kertaa kuussa. Näin pientä kun en viikko-viikko systeemiin ajatellut laittaa ja jo tuo etäisyyskin hirvittäisi.
että harkitsisin ekaksi kaikkia mahdollisia ratkaisuja, joissa vanhemmat muuttaisivat toistensa lähelle. No, nehän eivät koskaan onnistu.
Tuntemassani tapauksessa välimatka oli vielä pitempi ja lapsi 1.5-2-5v. Lapsi tapasi etävanhempaa muistaakseni joka toinen viikko to-su tai pe-ma. Etä oli nuo päivät kotona töistä ja teki sisään myöhemmin, kaksi päiväkotia ei olisi tietenkään onnistunut.
Lähivanhempi vei lapsen junalla matkan puoliväliin, jossa etävanhempi odotti, ja jatkoivat siitä sitten etän kotiin ja sama palautettaessa.
tapauksia, joissa aina molemmista päistä matkustetaan ja lapsi vaihdetaan puolimatkassa. Miehet tuntuu olevan usein aika periaatteellisia näissä asisoissa.
siis lapsi oli n. 1.5-2.5v kun oli tuo järjestely, sitten etä muutti lähin paikkakunnalle.
ollut pitkät välimatkat. Kun erottiin exän kanssa, olivat lapset 2 ja 5 ja muutti reilu 200 km päähän. Tätä väliä sitten joka toinen viikonloppu on siitä asti ajeltu n puoliväliin vaihtoon. Perjantaina lasten meno ja sunnuntaina takaisin. Välillä toki, kun exän vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla kuin minä ja lapset, tulee ex vanhempiensa luo, jolloin ottaa lapset sitten kotoa mukaansa mummulaan. Ja jos jostain syystä ei ole omaa autoa ollut jommallakummalla, niin on ystävältä tms lainattu autoa vientiä varten, tai sitten on kuljettu linja-autolla tai junalla.
Itse en todellakaan tuota viikko rytmiä suosittele.
Ja tulihan sitä pienellä alkuun itku kun äidistä piti erota, äitihän sitä luonnollisesti ollut koko lapsuuden siinä lähellä enemmän kuin isä. Mutta nyt on tätä tehty jo 9 vuotta, eli ihan hyvin on mennyt..
Tsemppiä vain sinulle.
ollut pitkät välimatkat. Kun erottiin exän kanssa, olivat lapset 2 ja 5 ja muutti reilu 200 km päähän. Tätä väliä sitten joka toinen viikonloppu on siitä asti ajeltu n puoliväliin vaihtoon. Perjantaina lasten meno ja sunnuntaina takaisin. Välillä toki, kun exän vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla kuin minä ja lapset, tulee ex vanhempiensa luo, jolloin ottaa lapset sitten kotoa mukaansa mummulaan. Ja jos jostain syystä ei ole omaa autoa ollut jommallakummalla, niin on ystävältä tms lainattu autoa vientiä varten, tai sitten on kuljettu linja-autolla tai junalla.
Itse en todellakaan tuota viikko rytmiä suosittele.
Ja tulihan sitä pienellä alkuun itku kun äidistä piti erota, äitihän sitä luonnollisesti ollut koko lapsuuden siinä lähellä enemmän kuin isä. Mutta nyt on tätä tehty jo 9 vuotta, eli ihan hyvin on mennyt..
Tsemppiä vain sinulle.
tapauksia, joissa aina molemmista päistä matkustetaan ja lapsi vaihdetaan puolimatkassa. Miehet tuntuu olevan usein aika periaatteellisia näissä asisoissa.
että jos maksaa elarit niin ei enää osallistu MIHINKÄÄN MUIHIN KULUIHIN, kuten esim. näihin matkakuluihin. Ystäväni kusipäinen miesystävä on niin periaatteellinen ettei maksa lapsen viikonloppuruokiakaan, äidin on nekin maksettava. Syynä on elarit, 200 € / kk. Matkat myös vaatii äidin maksavan, aina. Ei myöskään osta lapselle koskaan lahjoja, koska ne maksaa. Ei osallistu mihinkään elareiden ulkopuolisiin kuluihin ja jopa kehuskelee sillä. Kyseessä isotuloinen tunnevammainen mies joka tuhlaa kaikki rahansa moottoripyöriin.
On toisella puolen maapalloa. Kerran vuodessa näkevät :(
ja sitten toinen sunnuntaina. Tällöin molemmat joutuu matkustamaan saman verran tapaamisviikonloppuina.
Joka toinen viikonloppu, välillä joka kolmas, ajetaan puoliväliin vaihtoon perjantaina ja sunnuntaina. Lapset nyt 8 ja 5, tätä on tehty neljä vuotta.
200km etäisyys lapsiin, kun nuorempi oli 2v. Mies haki ja palautti lapset junalla (oli suhteellisen edulliset matkat opiskelijana). Lapset lähinnä tykkäsivät junamatkasta, joskin yhteensä reissuun busseineen meni lapsillakin aina se 3h vähintään. Miehellä meni aina koko päivä reissaamiseen, mutta ei voinut mitään, se oli ainoa vaihtoehto silloin.
80km menee hyvin autollakin.
On aina hakenut ja vienyt lapsensa joka toinen viikonloppu. Lapsen äiti ei ole kuljetuksiin tai matkakustannuksiin osallistunut. Ovat sitten vähän tasanneet kuluja siten, että mieheni ei ole jokaisesta polkupyörästä yms. maksanut puolta. Mutta on se edestakaisin ajaminen rankkaa ja ovat tietty myöhään perillä kun perjantaina töiden jälkeen lähtee lasta hakemaan.
n. 100 kilsan päähän. Halusi ehdottomasti muuttaa niin kauas vastustuksestani huolimatta, joten saa luvan sitten hoitaa homman.
Sille periaatteen miehelle, joka ei halua maksaa lasten ruokia isäviikonloppunaan. Kyseessä ei ole mikään periaate, vaan lapsen heitteillejättö. Etävanhemman tulee maksaa lapsen kulut silloin kun lapsi on hänen vastuullaan. Elareilla ei ole tähän mitään merkitystä. En maksaisi ko. miehelle senttiäkään ja hakisin heti elareihin korotusta.
mies muutti vähän yli 100km päähän. Tapaamissopimus oli kaksi viikkoa äidillä ja viikko isällä (kunnes menee kouluun). Kävi siis myös kahdessa eri päiväkodissa. Kaikki kuljetukset olivat sopimuksen mukaan isän vastuulla, koska äidillä ei ollut ajokorttia.
Luokseen ei voi laittaa,kun hän ei ole ns täysipäinen ihminen...
eikä osaa hoitaa lasta.