Puolitoistavuotias saa hirveitä raivareita

helpottaa heti kun lapsella älli lisääntyy ja kun hän oppii paremmin ilmaisemaan itseään. Raskas vaihe, en muuta sano. Tsemppiä vaan, kyllä se siitä vielä ohi menee. :)

Ne raivarit on ihan normaaleja, eikä niille oikein mitään voi. Tietysti voit yrittää ohjata huomiota muualle ja ulkoilla paljon yms., mutta loppujen lopuksi niille ei paljonkaan mahda. Älä mene itse mukaan siihen tunteiluun, rupeet vaikka imuroimaan siinä huutajan ympärillä tai teet jotain muuta omaa juttua. Meillä on ainakin lapset huutaneet millon mitäkin, vaikka kaikki asiat on olleet ihan hyvin. Jotkut vaan ovat sellaisia.

Itse toimisin niin, että huolehtisin ettei lapsi satuta itseään. Jos huutaa hysteerisenä lattialla, kierii ja potkii, istuisin vieressä ja odottelisin kunnes rauhoittuu ja samalla puhuisin rauhoittavasti. Isomman lapsen voisin hetkeksi jättää yksin ja käydä minuutin välein tarkistamassa onko kaikki hyvin. Sitten kun kiukku hellittää, puhutaan, silitetään ja halataan. Lapsissa on tietenkin eroja, ja kokeilemalla löytää ne parhaat keinot hoitaa juuri sen oman lapsen kiukkukohtaus.



Ja täytyy muistaa olla armollinen itselleen. Kun lapsi vetää kymmenennen kerran pultit saman päivän aikana, siinä on hermot varmasti kaikilla kireillä. Jos samaan aikaan yrittää imettää vauvaa tai antaa isommalle ruokaa, niin ei kukaa jaksa olla turvallinen rauhoittaja.

kyllä se ajan kanssa helpottaa. Yritä vaan olla rauhallinen aikuinen, todellinen viilipytty. Ole lapsesi tukena kiukun hetkellä. Sano vaikka hänelle että voi nyt kiukuttaa. Ja koita ohjata huomio toisaalle. Vaikka nappaamalla kainaloon ja viemällä toiseen huoneeseen. Voit koittaa saada lapsen kiukkukohtauksesta ulos vaikka naurattamalla. Tai sitten vaan istut rauhallisena vieressä ja koitat selittää että kylläpä harmittaa. Mutta meillä joskus toimii kun ottaa kainaloon ja menee vaikka vessaan ja laittaa hanan valumaan kurkkaa peilistä ja sanoo kukkuu. Tai jotain muuta yhtä typerää. Joskus lasta pitää auttaa pois sieltä syövereistä, tai jatkaa kiukkukohtausta tuntikaupalla... Älä jätä lasta yksin, koska näin teet hallaa itsellesi. Lapsi ei luota että olet aina tukena, ja oireilee seuraavat kiukkunsa vaan rajummin. Lapset tuntuvat testaavan että missä menee vanhemman jaksamisen raja. Kun näytät ettei rajaa ole, hän lakkaa kyseenalaistamasta.

Kiukku kuuluu tuohon ikään ja tunteiden opetteluun. Lapsi opettelee vihaisuutta ja vihan tunnetta eikä hän osaa vielä säädellä vihaisuutensa voimaa tai lopettaa raivoamista.



Minut yllätti oman lapsen raivon voima ja tunsin välillä oloni aika neuvottomaksi: sylissä ollessa lapsi raivosi enemmän, mutta yksinkään en häntä halunnut jättää. Minua auttoi Raisa Cacciatoren Kiukkukirja. Sitä voi lainata kirjastosta tai tilata Väestöliitolta.



Tärkeimpiä vinkkejä oli juuri tuo viilipyttymäinen rauhallisuus, olla turvallinen aikuinen. Yritän muistaa sanoa lapselle hänen raivotessaan: "ei mitään hätää, haluatko tulla syliin?" Yleensä jossain vaiheessa, aikansa kiukuttuaan, lapsi yleensä haluaa tulla syliin rauhoittumaan.



Tunteiden sanoittaminen on tärkeää, koska tunteet opitaan tunnistamaan lapsuudessa. Moni aikuinenkin on aika sekaisin oman tunne-elämänsä kanssa, eikä kykene esim. olemaan vihainen tai tunnistamaan omaa aggressiivisuuttaan. Sanon lapselle "Olet vihainen, koska et saanut sitä-ja-tätä, mutta en silti anna sinulle sitä." Ja sanon, että ei ole mitään hätää ja haluatko tulla syliin.



Olen huomannut, että mitä rauhallisempana itse pysyn, sitä nopeammin lapsi rauhoittuu. Lapselle on myös tärkeää huomata, että kiukusta huolimatta vanhempi rakastaa häntä.



On terve merkki, että lapsi uskaltaa kiukutella ja raivota! Silloin hän on turvallisesti kiintynyt vanhempaansa. Lastensuojelulapset eivät kiukuttele, he ovat hiljaisia ja yrittävät olla huomaamattomia.

helpottaa, meilläkin yksi kiukuttelija. Meillä kiukkukohtaukset menee parhaiten ohi kun touhuilen omiani siinä vieressä, yritän kiinnittä vaivihkaa lapsen huomion johonkin mielenkiintoiseen (annetaanko koiralle keksiä, katsotaanko ikkunasta lintuja, tuletko syliin, katsotaanko missä kello jne) Siis ne asiat mitkä muutenkin päivän aikana ovat pop-juttuja. Koiran ruokkiminen on parasta viihdettä ja sillä unohtuu itku kuin itku. Yleensä jos en noteeraa kiukuttelua, tulee itse hetken päästä syliin ja unohtaa itkun siihen. Menee ohi, koeta olla ottamatta vakavasti. Anna lapsen kiukutella ja ole lapselle turvallinen aikuinen kenen seurassa itku on sallittua. Sillä tavalla lapsi oppii hallitsemaan tunteitaan ja hillitsemään kiukkuaan.