Nykyajan rekrytointijargon ja pilipalihöpinät

Olen tässä viime aikoina kierrellyt erilaisissa firmoissa työhaastattelujen merkeissä. Ja voiko enää mitään naurettavampaa olla? Joku vuoden kestävä assistentin paikka, johon on useampi haastattelukierros ja kysellään kaikenlaista organisaatioon liittyvää ja tärkeillään oikein kympillä. Siis joku paikka, josta selviää kun osaa keittää kahvia, osaa puhua ja kirjoittaa, sekä hallitsee hieman tietokoneen käyttöä ja osaa työskennellä jonkun alaisuudessa. Jonne voisi loppupeleissä rekrytoida ihan kenet tahansa. Ja paikan sai kauppatieteiden maisteri, työelämässä kokenut sellainen. Hakijoita oli vaikka ties ja kuinka ja me valitut pääsimme sitten oikein haastatteluun. Hurraa!! Ja sanomattakin selvää, ettei palkka kenenkään päätä huimaa..Ei edes harmittanut kun en päässyt moiseen hommaan, säälitti valitun puolesta. Sinne menee hukkaan ihminen, joka varmaan nuorena astuessaan kauppakorkean ovista sisään, odotti tulevaisuudelta jotakin ihan muuta. Edes niitä opintoja vastaavaa työtä.



Ihmisiä pidetään täysin pilkkana. Itse en tule varmaan pääsemään mihinkään töihin, asenne on jo näissä työhaastatteluissa niin "katossa". Kun joku mainitsee, että meillä tehdään asiat tiimeissä, korvani menevät kiinni siinä vaiheessa ja tekisi mieli mennä vessaan oksentamaan. Olen saanut yliannoksen kaikenlaisesta pilipalipuheesta. Lisäksi olen saanut yliannoksen koordinaattoreista ja assistenteista. Plaah. Kaikista typeristä termeistä. Minulla on sattunut kuitenkin aina hyvä säkä. Aina on kerrottu jos en työtä saa. Eräs ystäväni, joka viime vuoden käytti jatkuvaan työnhakuun kuuli useamman kerran lauseen "Ilmoitamme joka tapauksessa". Ei jäänyt yhteen tai kahteen kertaan, ettei paikasta kuulunut enää yhtään mitään.



Ai että saan kicksit sellaisista työpaikkailmoituksista, joissa ei höpötetä mitään. Kerrotaan tutkintovaatimukset, mahdolliset työkokemusvaatimukset, kielitaito jne. Sekä konkreettiset työtehtävät. Ja jos vielä kerrotaan, että millä viikolla on haastattelut ja milloin ilmoitetaan asiasta, niin olen todella mielissäni. Minä en jaksa enää yhtään tärkeilyä. En innovaatio, tiimi, muutosjohtamis- tai muuta höpinää. En jaksa tyhjänpäiväisiä työpaikkailmoituksia, joissa vaaditaan ihmisiltä sellaisia taitoja, joita kenelläkään ei ole ja joita oikeasti ei edes työtehtävässä tarvita. En jaksa ristiriitaisuuksia puheen ja tekojen välillä. Miksi esimerkiksi firmassa hehkutetaan tiimityötä jos ei rekrytointiproseissakaan osata kohdella työnhakijoita ihmisinä? Ei ilmoiteta välttämättä saako työtä, ei anneta koulutusta ja työkokemusta vastaavaa työtä, ei vakituista työtä jne. Tai juoksutetaan ihmisiä ympäri Suomenmaata (matkat, syömiset, mahdolliset hotellikulut), vaikka paikka sitten kuitenkin menee sille ylioppilaaksi päässeelle siskon tytölle.



Ja se itsensä markkinoiminen. Siis että olenhan minä oikeasti reipas, ahkera, iloinen, kaiken osaava, 10 kieltä puhuva, tiimityöskentelytaitoinen, esiintymisvalmiutta on vaikka muille jakaa, 5 maisterin tutkintoa, tohtorin tutkinto jne. Eli siis erityisen soveltuva kaatamaan pomoille kahvia kuppeihin :)



Tehdään sopimus. Jos tapaamme ennen haastattelua kun olemme hakemassa jonnekin assistentiksi- tai koordinaattoriksi, niin mennään vaikka kaljalle/siiderille ja jätetään haastattelu väliin..