Mitä tehdä tupakoivalle teinille?

Rahahanat meni kiinni, ei annettu rahaa bensaan eikä muutenkaan kuukaisirahaa 3 kuukauteen. Ei ole sen jälkeen nyt vuoteen haissut röökiltä, on siis nyt 17. Voi olla että polttaa kavereilta saatuja joskus, mutta ei ole ainakaan jäänyt kiinni. Ei ksokaan haise tupakalta, enkä ole löytänyt taskuista, repusta tms. mitään viitteitä että polttaisi enää. muutenkin kyseessä oli ilmeisesti ollut enemmänkin kokeilu kun kiinni jäi.



Lisäksi pidettiin tietty saarna siitä miten turha rahan ja terveyden hukkaan heittämistä polttaminen on. Kerroin ihan avoimesti halveksuvani ihmisiä, jotka siihen lankeavat. minusta se vain on tosi junttimaista ja noloa, se haju on paha, tapa on ruma, seuraukset ikäviä jne. ja pitää olla todella tyhmä opetellakseen sellaiseen tapaan, harvan mielestä kun heti ne ekat henkoset mitään hyviä on. Ja en voi sille mitään, mutta minusta tupakointi vain jotenkin on sellaisten saamapuolelle jääneiden pubiruusujen lähiö yh-mutsien ja punakoiden rekkamiesten harrastus,ei sivistyneen ihmisen tapa enää nykymaailmassa. Teinityttömme oli nolon näköinen, arvelisin,että otti koville kuulla vanhempien suusta niin kovaa arvostelua ja tajuta, että ollaan rehellisesti sitä mieltä eikä vain periaatteen vuoksi nipoteta alaikäiselle. Normaalisti en juuri hauku ihmisiä tapojen, ulkonäön, älykkyyden tms. vuoksi, joten taisi tulla aika puskista tämä ryöppy tytölle itselleenkin.

Nämä hillitsivät mulla teininä tupakointia:



- vanhempien ankara tuomitseminen, kumpikaan ei hyväksy tupakanpolttoa

- kotiaresti

- ei rahaa (paitsi niitä hiluja mitä kotona keräsin salaa pöydiltä ja lompakoista jne)

- pienellä paikkakunnalla asuminen: aina joku saattoi nähdä



Kokonaan lopetin kuitenkin vasta omasta halusta joskus lukiossa. Arestiuhka jne kuitenkin toimivat sen verran, etten ikinä voinut polttaa kotona ja muutenkin viimeinen tupakka tuli aina vedettyä niin, ettei se (ehkä) enää haissut kotona, ts. en polttanut niin paljon kuin ehkä muuten olisin.

meillä en myöskään hyväksy tupakanpolttoa vaikka alkoholin käytön (jos se pysyy kohtuullisena eli määrät ja miten usein juodaan) niin olen hyväksynyt jo 16v.



Mutta tuota tupakointia pyrin karsimaan niin pitkälle asti kun pystyn eli siihen päivään saakka kun täyttää 18v. ja sittenhän minulla ei enää äitinä oikeuksia siihen asiaan ole, sen jälkeen on hänen oma valintansa tupakoiko vai ei.



Ekaksi lähtisin kuitenkin selvittämään kuinka paha riippuvuus tupakoivalla teinillä on. Sen jälkeen alettaisiin hoitamaan sitä riippuvuutta, joko niillä apteekista saatavilla nikotiini valmisteilla (siihen kai kylläkin tarvitaan lääkärin lupa ala-ikäiselle, joten kannattaa sen asian takia lapsi kuitenkin lääkärissä käyttää vaikkei vaikuttaisikaan vakavalta lätkäistä vaan sitä laastaria siihen käteen). Ja tottakai käytettäis hyväks kaikki muutkin niksit niiden vierotusoireiden helpottamiseksi, mitä niitä nyt sit onkaan.. (itse en tiedä kun en tupakoi ja onneksi ei meidän teinikään. mutta näin kuvitteellisesti tälläistä tilannetta ajattelen)



No sen jälkeen kaikki mahdolliset rahahanat kiinni ja tietty jotain rankkua. Sit hirmu saarnat sen tupakan vaarallisuudesta, esitteiden kera jnejnejne.



Mutta joissain tapauksissa saattaisin ehkä salliakin 16v teinille sen tupakan jos välttämättä kinuaa, en tietenkään kovin mielelläni, koska onhan se vähän tämmöinen "muoti-juttu" nuorten keskuudessa. En oikein tiedä...

rahat pois, puhelin pois, tietokone pois, mopo pois, ja vaikka kotiavainkin pois.

Onhan näitä hauskoja keinoja.

Sitten saa itse huolehtia vaatteistaan tms.

Kyllä yksi teini kuriin saadaan -minä jaksan vittuilla vielä päälle 24/7...



Niin, en siis pidä tupakasta, jos jollekin perussuomalaisten äänestäjälle jäi se vielä epäselväksi.

kun teininä jäivät kiinni niin hävitin tupakat ja menettivät viikkorahansa.

Eipä se mitään auttanut, tupakoivat edelleneen (jo 10v).

Jos ollaan siinä pisteessä, että toinen jo polttaa, ei voi enää mitään. Valsitukset on annettu ja järki päähän ajettu.



Teini polttaa kuitenkin, joko pummittuja tupakoita tai pöllityillä kolikoilla ostettuja.



Meillä on näytetty vain niin pohjattoman pettynyttä naamaa, että se kylmyys on taatusti tuntunut persauksissa asti. Ennen täysi-ikäisyyttä ei ole ollut sitten mitään asiaa poltella näköpiirissä missään, kaikkein vähiten omassa kodissa.



Täysi-ikäiset ovat poltelleet röökinsä mahdollisimman hiljakseen ja kaukana talon ilmastointirööreistä. Minkäpä sille enää mahtaa.

tupakka on niin kallista ettei sitä voi pelkällä pummimisella rahoittaa.

Entä jos lapselle tulee hätä esimerkiksi kun olette kaupassa?



Tai sitten teidän jomman kumman vanhemman joka jäisi lapsen kanssa kotiin puhelin menee epäkuntoon.



Tai sisaruksen puhelin epäkunnossa. Jos on edes sisarrusta tai sen ikäistä joka omistaisi puhelimen.



Mistä sitten soitetaan hätänumeroon? tai jos hätä ei ole sellainen että tarvitsisi soittaa kuitenkaan 112, mutta jos on tarve soittaa teille vanhemmille tai ukille ja mummolle. Mistä soitat? Et mistään.



Vai pitäskö juosta naapuriin asti vaikka naapuri asuiskin ihan vieressä niin soittamaan sieltä puhelimella minne sit ikinä tarve onkaan?



Ihan älytöntä. Meillä ei oo koskaan noin toimittu, eikä pitäs muuallakaan kodeissa.



Nytkinhän oli vasta lehdissä kuinka sen kotkalaistytön oli juuri nimenomaan pelastanut PUHELIN. Kun hänet oltiin tultu sieppaamaan melkeen kotinsa edustalta. Vaikka harvinaisia tapauksia nämä onkin, niin sama se että käytkö sinä siinä melkeen kodin eessä haukkaamassa happee nii joku sinut jo sieppaa..



Ja sit toi kotiavain on kanssa aika tarpeellinen olla vaikka oiskin arestissa.

Minkäs isät tekee 18v nuoren tupakoimiselle? No, minä mäkätän aiheesta aina välillä, mutta luotan siihen että järki palaa vielä päähään ja homma loppuu sitten ihan omaan haluun. Toivossa on hyvä elää.

terv. edellinen kirjoittaja.

Kokemuksia, miten olette hoitaneet asian, kun on tullut ilmi?

Mikä on järkevintä?

Antakaa femma päivässä askiin, niin ei varasta. Muuten varastaa ja se on jo oikeasti noloa.

ja silti lapsi edelleen toistuvasti jää kiinni tupakasta. Ihmettelin muutama vuosi sitten tuttavaperheen tyttöä jonka tupakan polttoa vanhemmat eivät saaneet kuriin, nyt sain opetuksen oikein kantapään kautta.



Joskus vaan mikän ei auta. Enkä siis edelleenkään hyväksy asiaa enkä anna rahaa jne. Jostain sitä silti tuntuu saavan.

ei siis tietenkään puhelinta eikä kotiavainta pois. Mutta rahat, yökyläilyt jne.

ja kotona haukuttiin ja tutkittiin taskut ja muut. Silti en lopettanut kun olin jo nikotiinikoukussa.

Lopetin vasta sitten kun oma halu tuli lopettaa ja järki päähän.



Te saatte hakata ja kiristää ja haukkua ja tehdä mitä tahansa, mutta se teininne ei lopeta. Tunnen tällä hetkelläkin todella monta lasteni kaveria, joiden vanhemmat kehuu, että heidän pentunsa lopetti tupakoinnin kun he kielsi ja lopetti moporahat yms.

Juu, ne pojat on varastaneet tupakkaa ja rahaa ja vaikka mitä muuta ja kukaan heistä ei ole lopettanut.



Omat teinit ei tietääkseni polta. Eivät ainakaan ole jääneet kiinni. Olen sanonut, että jos alkavat ´polttaa niin laitan tuhkiksen pihalle. Ei tarvi juosta salaa kaupungilla tupakoimassa. Jos polttavat niin polttavat sitten julkisesti.

Vielä eivät ole koskaan tupakalle haisseet, joten toivotaan, etteivät sitten polta.



Mutta teini ei lopeta edes hakkaamisella.Sen olen itse kokenut. Vyön jäljet oli perseessä ja menin uhmassani itku kurkussa heti tupakalle sen jälkeen. Mutta isääni vihasin sen jälkeen.

koulussa?

Avoin ja rehellinen käytöksen halveksuminen paras ratkaisu. Teinit kapinoi, rikkoo tahallaan sääntöjä jne. ,mutta en usko että kukaan pohjimmiltaan haluaa saada vanhempiaan pettymään itseensä. Siis huudon ja raivon, saarnat ja valistukset kestää ja niihin on helppo raivota takaisin. Se on sellaista ajattelematonta ja suutuspäissään huudettua solvaamista, mistä on helppo ajatella ettei sitä oikeasti tarkoitettu, kunhan oltiin kiukkuisia jne. Mutta sellainen aito pettymys, sen näyttäminen ja rauhallisella äänellä vasten kasvoja kerrottua rehellistä pettymystä ja halveksuntaa lapsen käytöstä kohtaan on vaikeampi kuunnella ja sulattaa. Se tuntuu pysäyttävän helpommin. Kukaan ei halua saada vanhemmaltaan sellaista palautetta ja se saa karskimmankin helposti nolostumaan ja miettimään tekojaan. Lapset kuitenkin pohjimmiltaan haluavat saada vanhemmiltaan arvostusta ja hyväksyntää. Minusta on hyvä kertoa, että tupakointi on yksi sellainen asia, mitä pidät esim. tyhmyyden, yksinkertaisuuden, heikkouden tms. merkkinä ja että olet pettynyt huomatessasi, että lapsesi on valinnut käytöksellään sellaisen tien, mitä et voi koskaan arvostaa tai hyväksyä ja että olet pettynyt hänen arviointikykyynsä ja siihen että on niin muodin tai muiden vietävissä. Korosta kuitenkin sitä käytös-sanaa, ettei teini luule ettet enää välittäisi hänestä ihmisenä tai rakkaana lapsena.

Mä aloin polttamaan 16-vuotiaana, kun se oli muka hienoa. Äitini poltti, isä ei, vanhempani pitivät saarnoja ja rähjäsivät.



Mä lopetin sitä myötä, kun piti olla tupakoimatta raskausajat ja imetysajat. Pikkuhiljaa aloin olla

pitempiä aikoja tupakoimatta muutenkin.



Mieheni alkoi polttamaan 12- vuotiaana, kumpikaan vanhemmista ei polttaneet ja olisi varmaan saanut selkäänsä isältään jos olisi jäänyt kiinni tupakoinnista.

Polttaa edelleenkiin. Ihan ekaksi kun herää aamulla, pitää lähteä tupakalle. Eikä varmaan ikinä pääse siitä eroon, on niin addikti.

Avoin ja rehellinen käytöksen halveksuminen paras ratkaisu. Teinit kapinoi, rikkoo tahallaan sääntöjä jne. ,mutta en usko että kukaan pohjimmiltaan haluaa saada vanhempiaan pettymään itseensä. Siis huudon ja raivon, saarnat ja valistukset kestää ja niihin on helppo raivota takaisin. Se on sellaista ajattelematonta ja suutuspäissään huudettua solvaamista, mistä on helppo ajatella ettei sitä oikeasti tarkoitettu, kunhan oltiin kiukkuisia jne. Mutta sellainen aito pettymys, sen näyttäminen ja rauhallisella äänellä vasten kasvoja kerrottua rehellistä pettymystä ja halveksuntaa lapsen käytöstä kohtaan on vaikeampi kuunnella ja sulattaa. Se tuntuu pysäyttävän helpommin. Kukaan ei halua saada vanhemmaltaan sellaista palautetta ja se saa karskimmankin helposti nolostumaan ja miettimään tekojaan. Lapset kuitenkin pohjimmiltaan haluavat saada vanhemmiltaan arvostusta ja hyväksyntää. Minusta on hyvä kertoa, että tupakointi on yksi sellainen asia, mitä pidät esim. tyhmyyden, yksinkertaisuuden, heikkouden tms. merkkinä ja että olet pettynyt huomatessasi, että lapsesi on valinnut käytöksellään sellaisen tien, mitä et voi koskaan arvostaa tai hyväksyä ja että olet pettynyt hänen arviointikykyynsä ja siihen että on niin muodin tai muiden vietävissä. Korosta kuitenkin sitä käytös-sanaa, ettei teini luule ettet enää välittäisi hänestä ihmisenä tai rakkaana lapsena.

Mulla itsellä toimi aikoinaan juurikin näin. Vanhemmat olivat tehneet jo pienestä asti selväksi, että tupakointi on tyhmää ja, että he pettyisivät kovasti jos alkaisin polttamaan.

Kaikki kaverini polttivat teini-ikäisinä, mutta minä pidin pääni enkä edes maistanut koskaan tupakkaa, koska pelkäsin niin kovasti pettäväni vanhempieni luottamuksen tämän asian suhteen. Nyt olen 33-vuotias, enkä ole vieläkään maistanut yhden yhtäkään tupakkaa. Nämä kaverit taas ovat viime vuosina joutuneet taistelemaan itsensä irti tupakasta, raskauksien myötä. Ja imetyksen jälkeen tupakointi on taas alkanut uudelleen :(

Olen niin kiitollinen vanhemmilleni tästä asiasta! Toki omalla järjen käytölläkin on ollut iso merkitys.

rahat pois, puhelin pois, tietokone pois, mopo pois, ja vaikka kotiavainkin pois.

Onhan näitä hauskoja keinoja.

Sitten saa itse huolehtia vaatteistaan tms.

Kyllä yksi teini kuriin saadaan -minä jaksan vittuilla vielä päälle 24/7...

Niin, en siis pidä tupakasta, jos jollekin perussuomalaisten äänestäjälle jäi se vielä epäselväksi.

Luuletko sä oikeesti että sä saat teinin noilla keinoilla lopettamaan tupakan polton lopullisesti?

Vai onnistuisitko vain saamaan sen teinin vihaamaan itseäsi, muuttamaan heti 18vuotiaana omilleen ja tekemään sen jälkeen kaiken sen mitä sinä olet kieltänyt?

Josko kuitenkin järkevä keskustelu ja yhteinen pohdinta kantais parempaa hedelmää?

Rahahanat kiinni, mut muuten normaalia elämää...

Ei teiniä juurikaan voi enää pakolla kasvattaa. Täytyy keksiä keinot joilla se oma järki ja ymmärrys kasvaa. Pakko kasvattaa vain uhmaa.

No meillä käytettäis pakkoa, jos teini olis menossa ryyppäämään, muuten ei.

Emme hyväksy alkoholia missään muodossa, yhtään tippaa.

Sitä voi kokeilla vasta kun muuttaa pois kotoa.

Tuota 'teen elämäsi kamalaksi' linjaa tuskin kuitenkaan käytettäisiin jos teini olisi alkoholiin sortunut.

Ja asiat ei aina ole niin yksinkertaisia kun sinä tunnut ajattelevan. Ei minunkaan vanhempani tupakoineet ja inhosivat tapaa.

Mutta koulussa ainoa kaverini aloitti polttamisen ala-asteella ja uhkasi, että jos en ala myös niin minut jätetään tyttöporukan ulkopuolelle. Jengi oli aika kovaa ja en yksin hentona tyttönä ilman kaveria uskaltanut panna vastaan.

Ja kas, niin vain nartsahdin nikotiinikoukkuun ja elimistöni alkoi vaatia sitä. En olisi halunnut polttaa, mutta en oikein selvinnyt ilmankaan nikotiinia. Ei siinä vanhempien paheksunnat paljon auttaneet.

Aina ne jutut ei ole niin yksinkertaisia. Teinien vanhempina saatatte joutua niin monen asian eteen, missä ei ohjeet toimikaan, kuten teidän nuoruudessa. Aika moni saa näpäytyksen ylpeydelleen siinä vaiheessa kun omat lapset on murrosiässä.

Niin ja ihan hyvä ihminen minustakin tuli, vaikka nuorena aloitinkin polttamisen kun en uskaltanut olla polttamatta kun uhkasivat jättää minut kaveriporukasta pois ja kiusata. Sinä olisit varmaan ollut voimakkaampi ja jaksanut olla yksin ja syrjittynä. Minä en.

Avoin ja rehellinen käytöksen halveksuminen paras ratkaisu. Teinit kapinoi, rikkoo tahallaan sääntöjä jne. ,mutta en usko että kukaan pohjimmiltaan haluaa saada vanhempiaan pettymään itseensä. Siis huudon ja raivon, saarnat ja valistukset kestää ja niihin on helppo raivota takaisin. Se on sellaista ajattelematonta ja suutuspäissään huudettua solvaamista, mistä on helppo ajatella ettei sitä oikeasti tarkoitettu, kunhan oltiin kiukkuisia jne. Mutta sellainen aito pettymys, sen näyttäminen ja rauhallisella äänellä vasten kasvoja kerrottua rehellistä pettymystä ja halveksuntaa lapsen käytöstä kohtaan on vaikeampi kuunnella ja sulattaa. Se tuntuu pysäyttävän helpommin. Kukaan ei halua saada vanhemmaltaan sellaista palautetta ja se saa karskimmankin helposti nolostumaan ja miettimään tekojaan. Lapset kuitenkin pohjimmiltaan haluavat saada vanhemmiltaan arvostusta ja hyväksyntää. Minusta on hyvä kertoa, että tupakointi on yksi sellainen asia, mitä pidät esim. tyhmyyden, yksinkertaisuuden, heikkouden tms. merkkinä ja että olet pettynyt huomatessasi, että lapsesi on valinnut käytöksellään sellaisen tien, mitä et voi koskaan arvostaa tai hyväksyä ja että olet pettynyt hänen arviointikykyynsä ja siihen että on niin muodin tai muiden vietävissä. Korosta kuitenkin sitä käytös-sanaa, ettei teini luule ettet enää välittäisi hänestä ihmisenä tai rakkaana lapsena.

Mulla itsellä toimi aikoinaan juurikin näin. Vanhemmat olivat tehneet jo pienestä asti selväksi, että tupakointi on tyhmää ja, että he pettyisivät kovasti jos alkaisin polttamaan.

Kaikki kaverini polttivat teini-ikäisinä, mutta minä pidin pääni enkä edes maistanut koskaan tupakkaa, koska pelkäsin niin kovasti pettäväni vanhempieni luottamuksen tämän asian suhteen. Nyt olen 33-vuotias, enkä ole vieläkään maistanut yhden yhtäkään tupakkaa. Nämä kaverit taas ovat viime vuosina joutuneet taistelemaan itsensä irti tupakasta, raskauksien myötä. Ja imetyksen jälkeen tupakointi on taas alkanut uudelleen :(

Olen niin kiitollinen vanhemmilleni tästä asiasta! Toki omalla järjen käytölläkin on ollut iso merkitys.