Annatko lapsesi kysellä ja ihmetellä vaikeitakin asioita? (ev)

Annan ja etsin

Viimmeksi kysyttiin "miksi miehellä on nännit".

Oli minulla siihen teoria, muttta pakko oli varmuudeksi googlata tietellisemmän selityksen perään.

Mutta kyselyille on sopivat ajat ja paikat. Eli siis kotona voidaan puhua vaikka mistä, mutta ei välttämättä "ihmisten ilmoilla".



Yritän kyllä palata asiaan sopivan tilaisuuden tullen. Eli lapset tietävät että ei tarvitse kärttää vastausta NYT, vaan muistan kyllä ottaa sen puheeksi kotona.



Minusta on ihanaa kun varsinkin esikoinen on aina ollut kova kyselemään. Kuopus valitettavasti ei juurikaan kysele. Kauhean vaikea siis alkaa vaan kertomaan asioita kun ei tiedä milloin häntä asiat oikeasti kiinnotavat.

aina en jaksa vastaa, aina en osaa vastaa joten asiaa siirretään, mutta hoidetaan kyllä.



t. juuri vähän aikaa sitten 10v kollin kaa jutelleena miesten seksuaalisuudesta, huh.

Google on kovassa käytössä kun etsitään vastauksia. Isikin on onneksi aika fiksu.

Meillä 4 vuotias on kysellyt mm. mistä vauvat tulevat, kuka oli maailman ensimmäinen vauva, miksi vauvat itkevät ja miksi niitä pitää kannella koko ajan, miksi lapset eivät saa katsella aikuisten ohjelmia, onko rosvoja olemassa ja mitä ne tekevät, miksi joissakin perheissä on vain äiti/isä, miksi ihminen kuolee, kuolenko minä, ethän äiti ikinä kuole jne. Vastailen kysymyksiin lapsen ymmärryksen mukaan, mahdollisimman yksinkertaisesti mutta kuitenkin niin kattavasti että lapsi tyytyy saamaansa vastaukseen.