Miten taaperolle kerrotaan erosta..?!?!?
Kaksivuotiaan vanhemmat eroaa ja isi muuttaa pois. Miten noin pienelle asia kerrotaan, kun kohta ihmettelee missä isi on kun ei ole kotona? Voiko vaan sanoa että isillä on nyt oma koti tai jotain? vaikeeta!
Kommentit (22)
kerroin kolmevuotiaalle, että hän saa toisenkin kodin jonne isä muuttaa ja saa käydä ja olla siellä niin paljon kuin haluaa. Yritin tehdä asiasta positiivisen. En tiedä oliko tuo oikea tapa. Lapsi kyllä välillä kyseli että miks isi ei oo täällä, mutta vastasin aina kysymyksiin.
miks ihmeessä niitä kakaroita tehdään, kun melkein heti erotaan, olen oikein vihainen nykyaikaan, todella vihainen!!!!
kasikin lasta kun uskoin että ollaan aina yhdessä. Mies ei vaan halua enää olla kun se kriiseilee joten minä joudun jättämään rakastamani miehen ja yrittää selittää kahdelle alle 4 vuotiaalle miksei isi enää asu meidän kanssa. Käytännön vinkit kelpais mullekkin
terv.ei ap
miks ihmeessä niitä kakaroita tehdään, kun melkein heti erotaan, olen oikein vihainen nykyaikaan, todella vihainen!!!!
kasikin lasta kun uskoin että ollaan aina yhdessä. Mies ei vaan halua enää olla kun se kriiseilee joten minä joudun jättämään rakastamani miehen ja yrittää selittää kahdelle alle 4 vuotiaalle miksei isi enää asu meidän kanssa. Käytännön vinkit kelpais mullekkin
terv.ei ap
kerroin kolmevuotiaalle, että hän saa toisenkin kodin jonne isä muuttaa ja saa käydä ja olla siellä niin paljon kuin haluaa. Yritin tehdä asiasta positiivisen. En tiedä oliko tuo oikea tapa. Lapsi kyllä välillä kyseli että miks isi ei oo täällä, mutta vastasin aina kysymyksiin.
Välttäisin tätä, koska ei pidä käytännössä paikkaansa. Lapsi ei varmastikaan tule pääsemään isän luo aina kun haluaa tai edes niin paljon kuin haluaa, vaan aikuiset sopivat tapaamiset. Lisää surua ja pettymystä lapselle.
Positiivisuutta voisi yrittää lisätä muilla keinoilla, esim. jos saa toisen oman huoneen isän luona niin puhua siitä tai esim. että saa jatkossa kahdet synttärijuhlat, toiset isän luona ja toiset äidin luona jne. Ja että voi aina soittaa isälle kun tulee tulee ikävä ja pääsee käymään isän luona kun niin sovitaan.
tuntuu tänäpäivänä avioerot niin nopeilta päätöksiltä, että eikö silloin kun on lapsia voi mitenkään käyttää kaikki vaihtoehdot ensin, kun lähdetään eroon.
Seurusteluaikaa pitäisi olla niin kauan, että näkee toisessa osapuolessa ne huonotkin asiat, mitä ei itse hyväksy.
Tätä palstaa lukiessa lähes joka ilta joku lähtee hakemaan vierasta naista tai miestä, kun oma ei enää kiinnosta, jotain kaavaa pitäis noudattaa, ei perusteta perhettä silloin jos avio- tai avopuolisossa jokin mättää. Säälin viattomia lapsia, he eniten kärsii näistä suurista päätöksistä.
Mahdollisemman yksinkertaisesti ja selkeästi. Olisko kirjastossa kirjoja jotka kertovat erosta?
Yleensä toisesta tulee esiin ne huonot puolet ja elämän realiteetit ylipäätään tulevat vastaan vasta isojen elämänmuutosten tai kriisien kohdalla. Vaikka seurustelisi kymmenen vuotta, ei voi tietää miten toinen muuttuu kun tuleekin lapsia tai työttömyyttä tms. Paremminkin ne on ihmisen arvot, jotka parisuhteessa kantavat läpi vaikeuden vaiheiden.
Itse ap:n esittämään kysymykseen sanoisin, että kerrot, että äidille ja isille tuli sellaisia vaikeuksia parisuhteeseen, joita ette kyenneet selvittämään. Älä siis syyllistä miestä lapselle. Sanot, että tästä kaikesta huolimatta isä ja äiti rakastavat häntä yhtä paljon kuin ennenkin ja että missään nimessä ongelmat eivät olleet lapsen vika. Kerro käytännön asioista lyhyesti, isä muuttaa pois, mutta sovitaan ajat, jolloin isää voi nähdä ja että niidenkin ulkopuolella on mahdollisuus nähdä jos siitä sovitaan. Isälle voi aina soittaa eikä hän katoa mihinkään vaan.
Taapero ymmärtää sen minkä ymmärtää. Asiaan voi palata aina kun tuntuu, että lapsi on ihmeissään.
Yleensä toisesta tulee esiin ne huonot puolet ja elämän realiteetit ylipäätään tulevat vastaan vasta isojen elämänmuutosten tai kriisien kohdalla. Vaikka seurustelisi kymmenen vuotta, ei voi tietää miten toinen muuttuu kun tuleekin lapsia tai työttömyyttä tms. Paremminkin ne on ihmisen arvot, jotka parisuhteessa kantavat läpi vaikeuden vaiheiden.
Itse ap:n esittämään kysymykseen sanoisin, että kerrot, että äidille ja isille tuli sellaisia vaikeuksia parisuhteeseen, joita ette kyenneet selvittämään. Älä siis syyllistä miestä lapselle. Sanot, että tästä kaikesta huolimatta isä ja äiti rakastavat häntä yhtä paljon kuin ennenkin ja että missään nimessä ongelmat eivät olleet lapsen vika. Kerro käytännön asioista lyhyesti, isä muuttaa pois, mutta sovitaan ajat, jolloin isää voi nähdä ja että niidenkin ulkopuolella on mahdollisuus nähdä jos siitä sovitaan. Isälle voi aina soittaa eikä hän katoa mihinkään vaan.
Taapero ymmärtää sen minkä ymmärtää. Asiaan voi palata aina kun tuntuu, että lapsi on ihmeissään.
varmaan tajuaa yhtään mitään "parisuhteen vaikeuksista, joita ei voida selvittää".
Kouluikäiselle nuo jutut sopivia, mutta ei koira hauhau -juttuja puhuvalle. 2 v on tosi pieni.
Itse en puhuisi mtään parisuhteesta tms.vaan sanoisin että isi ja äiti on päättäneet että meillä on nyt kaksi kotia, molemmissa on lapselle oma huone ja käydäänkö katsomassa pian millainen se on jne. Äiti käy sillä aikaa kaupassa kun käytte siellä isin kanssa. Jne. Ihan vaan pieninä annoksina tietoa arkipäiväisesti. Suojelisin lasta muutoksen tunteelta mahdollisimman paljon ja jos mahdollista, kävisin kaikki yhdessä tutustumassa tähän uuteen toiseen kotiin. Olettaen että siellä ei ole toista naista. Tsemppiä ap ja toivottavasti voitte säilyttää sivistyneet välit miehen kanssa lapsen takia.
Yleensä toisesta tulee esiin ne huonot puolet ja elämän realiteetit ylipäätään tulevat vastaan vasta isojen elämänmuutosten tai kriisien kohdalla. Vaikka seurustelisi kymmenen vuotta, ei voi tietää miten toinen muuttuu kun tuleekin lapsia tai työttömyyttä tms. Paremminkin ne on ihmisen arvot, jotka parisuhteessa kantavat läpi vaikeuden vaiheiden.
Itse ap:n esittämään kysymykseen sanoisin, että kerrot, että äidille ja isille tuli sellaisia vaikeuksia parisuhteeseen, joita ette kyenneet selvittämään. Älä siis syyllistä miestä lapselle. Sanot, että tästä kaikesta huolimatta isä ja äiti rakastavat häntä yhtä paljon kuin ennenkin ja että missään nimessä ongelmat eivät olleet lapsen vika. Kerro käytännön asioista lyhyesti, isä muuttaa pois, mutta sovitaan ajat, jolloin isää voi nähdä ja että niidenkin ulkopuolella on mahdollisuus nähdä jos siitä sovitaan. Isälle voi aina soittaa eikä hän katoa mihinkään vaan.
Taapero ymmärtää sen minkä ymmärtää. Asiaan voi palata aina kun tuntuu, että lapsi on ihmeissään.
Kouluikäiselle nuo jutut sopivia, mutta ei koira hauhau -juttuja puhuvalle. 2 v on tosi pieni.Itse en puhuisi mtään parisuhteesta tms.vaan sanoisin että isi ja äiti on päättäneet että meillä on nyt kaksi kotia, molemmissa on lapselle oma huone ja käydäänkö katsomassa pian millainen se on jne. Äiti käy sillä aikaa kaupassa kun käytte siellä isin kanssa. Jne. Ihan vaan pieninä annoksina tietoa arkipäiväisesti. Suojelisin lasta muutoksen tunteelta mahdollisimman paljon ja jos mahdollista, kävisin kaikki yhdessä tutustumassa tähän uuteen toiseen kotiin. Olettaen että siellä ei ole toista naista. Tsemppiä ap ja toivottavasti voitte säilyttää sivistyneet välit miehen kanssa lapsen takia.
Yleensä toisesta tulee esiin ne huonot puolet ja elämän realiteetit ylipäätään tulevat vastaan vasta isojen elämänmuutosten tai kriisien kohdalla. Vaikka seurustelisi kymmenen vuotta, ei voi tietää miten toinen muuttuu kun tuleekin lapsia tai työttömyyttä tms. Paremminkin ne on ihmisen arvot, jotka parisuhteessa kantavat läpi vaikeuden vaiheiden.
Itse ap:n esittämään kysymykseen sanoisin, että kerrot, että äidille ja isille tuli sellaisia vaikeuksia parisuhteeseen, joita ette kyenneet selvittämään. Älä siis syyllistä miestä lapselle. Sanot, että tästä kaikesta huolimatta isä ja äiti rakastavat häntä yhtä paljon kuin ennenkin ja että missään nimessä ongelmat eivät olleet lapsen vika. Kerro käytännön asioista lyhyesti, isä muuttaa pois, mutta sovitaan ajat, jolloin isää voi nähdä ja että niidenkin ulkopuolella on mahdollisuus nähdä jos siitä sovitaan. Isälle voi aina soittaa eikä hän katoa mihinkään vaan.
Taapero ymmärtää sen minkä ymmärtää. Asiaan voi palata aina kun tuntuu, että lapsi on ihmeissään.
Ja kyllä esim. 2,5-vuotias tietää mitä tarkoittaa ongelma. Jos sanotaan, että äitillä ja isällä on ongelmia, joita ei pystytty selvittämään, nin kyllä se siitä tajuaa jo jotain. Ja täytyyhän lapselle, pienellekin, antaa jonkinlainen selitys MIKSI äiti ja isä eroaa. Ero on lapsellekin henkilökohtainen. Jonkinlainen selitys miksi äidillä ja isällä on kaksi kotia, täytyy lapselle antaa.
Ainakin kerrotte asian yhdessä, ettei toisesta vaan tule ikävän viestin lähettäjä. Vaikka teillä olisi miten isoja ongelmia, yritätte olla neutraaleja toisianne kohtaan siinä tilanteessa.
Ikätason mukaan mennään. Se, että lapsi ymmärtää sanan, ei tarkoita että hänellä on mitään eväitä prosessoida aikuisten maailmaan kuuluvia asioita. Isi ja äiti haluavat asua kahdessa asunnossa nyt ja molemmat haluavat olla sinun kanssasi, on ihan riittävä selitys tuon ikäiselle.
Kouluikäiselle nuo jutut sopivia, mutta ei koira hauhau -juttuja puhuvalle. 2 v on tosi pieni.Itse en puhuisi mtään parisuhteesta tms.vaan sanoisin että isi ja äiti on päättäneet että meillä on nyt kaksi kotia, molemmissa on lapselle oma huone ja käydäänkö katsomassa pian millainen se on jne. Äiti käy sillä aikaa kaupassa kun käytte siellä isin kanssa. Jne. Ihan vaan pieninä annoksina tietoa arkipäiväisesti. Suojelisin lasta muutoksen tunteelta mahdollisimman paljon ja jos mahdollista, kävisin kaikki yhdessä tutustumassa tähän uuteen toiseen kotiin. Olettaen että siellä ei ole toista naista. Tsemppiä ap ja toivottavasti voitte säilyttää sivistyneet välit miehen kanssa lapsen takia.
Yleensä toisesta tulee esiin ne huonot puolet ja elämän realiteetit ylipäätään tulevat vastaan vasta isojen elämänmuutosten tai kriisien kohdalla. Vaikka seurustelisi kymmenen vuotta, ei voi tietää miten toinen muuttuu kun tuleekin lapsia tai työttömyyttä tms. Paremminkin ne on ihmisen arvot, jotka parisuhteessa kantavat läpi vaikeuden vaiheiden.
Itse ap:n esittämään kysymykseen sanoisin, että kerrot, että äidille ja isille tuli sellaisia vaikeuksia parisuhteeseen, joita ette kyenneet selvittämään. Älä siis syyllistä miestä lapselle. Sanot, että tästä kaikesta huolimatta isä ja äiti rakastavat häntä yhtä paljon kuin ennenkin ja että missään nimessä ongelmat eivät olleet lapsen vika. Kerro käytännön asioista lyhyesti, isä muuttaa pois, mutta sovitaan ajat, jolloin isää voi nähdä ja että niidenkin ulkopuolella on mahdollisuus nähdä jos siitä sovitaan. Isälle voi aina soittaa eikä hän katoa mihinkään vaan.
Taapero ymmärtää sen minkä ymmärtää. Asiaan voi palata aina kun tuntuu, että lapsi on ihmeissään.
Ja kyllä esim. 2,5-vuotias tietää mitä tarkoittaa ongelma. Jos sanotaan, että äitillä ja isällä on ongelmia, joita ei pystytty selvittämään, nin kyllä se siitä tajuaa jo jotain. Ja täytyyhän lapselle, pienellekin, antaa jonkinlainen selitys MIKSI äiti ja isä eroaa. Ero on lapsellekin henkilökohtainen. Jonkinlainen selitys miksi äidillä ja isällä on kaksi kotia, täytyy lapselle antaa.
aikanaan niin, että kertoi lapsille, että isi muuttaa nyt omaan kotiin. Lapset tuolloin 1,5v ja 3v. Nuorempi ei varmaan tajunnut yhtään mitään, vanhempi luultavasti paljonkin. En tiedä mitä lasten äiti puhui silloin erosta.
etä isä muuttaa omaan kotiin, että tästä lähin on kaksi kotia hänellä, isin koti ja meidän koti. Jäin siis lasten kanssa "vanhaan" kotiimme asumaan. Alkuun kyläilimme isän luona mutta nyt yhteydenpito on hiipunut miehen ongelmien vuoksi.
En ole tehnyt asiasta lapselle numeroa, ihan tyytyväiseltä vaikuttaa eikä ole pahemmin kysellytkään mitään.
Ja turha kenenkään tuomita, harva pienten lasten äiti kevyin perustein alkaa eroa puuhaamaan.
Eiköhän se ole se viimeinen vaihtoehto kun kaikki muut keinot on käytetty.
Yrittäisin selittää samalla tavalla kuin isommallekin lapselle.
Eli äitillä ja isillä ei oikein enää pelitä yhdessä ja sen takia meidän on nyt erottava että pystyttäisiin molemmat olemaan onnellisia ja kun olemme onnellisia ja tyytyväisiä omaan elämäämme niin silloin pystymme myöskin olemaan sinulle maailman parhaat vanhemmat kun ainakin painaa mieltä yksi juttu vähemmän.
Sitten jatkaisin että, äiti kyllä välittää edelleen isistä, mutta vähän eritavalla kuin ennen, eli nykyisin ystävänä. Ja isillä on sama juttu äitiä kohtaan, eli isikin välittää äitistä ystävänä. Ja se mikä on aivan varma niin ainakin me molemmat kyllä RAKASTETAAN sinua koko sydämmemme pohjasta, eikä se tule muuttumaan koskaan miksikään!!
Isille tulee nyt toinen kiva koti jonne sinä voit aina välillä mennä myöskin kyläilemään. Eli ei ole hätää myöskään siitä, ettet enää näkisi isiä. Koska AIVAN VARMASTI näet!! ja saatte todella paljonkin viettää aikaa yhdessä ja tehdä kivoja juttuja!! mitään ei jää teiltä varmasti puuttumaan.
Ajattelin itsekin että taapero tuskin tajuaa vielä mitään syitä.. Ehkä on hyvä kun lapsi on 'tottunut' siihen että isi on välillä pari päivää ollut pois työn takia. On vaan niin sydäntä raastavaa kun lapsukainen odottaa iskää, "ittä kohta tulee kotii", ja kohta kai sanon että isi ei tule tänne kotiin, vaan isillä on uusi koti tai jotain semmosta..onko se ihan riittävää, mietin kuitenkin sitten että tarviiko siinä 'selitellä' sen kummempia.. miettiikö se taapero että 'ai miks ei iskä tuu' eikö ne syy-seuraus-jutut ymmärretä vasta myöhemmin paremmin.. ap
No kyllä joku syy on syytä sanoa. Mitä pienempi lapsi, sitä herkemmin lapsi ajattelee, että syy onkin hänessä. Lapset syyllistyvät herkästi, koska ajattelevat kaiken oman kehityksensä mukaisesti vain itsensä kautta.
Mä sanoisin jotain sellaista, että isä ja äiti eivät voi enää asua yhdessä. Isä muuttaa uuteen kotiin.
Ja valehdElla ei tosiaan kannata eikä lupailla katteettomia. Eroasia ei tietenkään tule kerralla selväksi, joten kannattaa kertoa niin ettei joudu vaihtamaan tarinaa.
tuntuu tänäpäivänä avioerot niin nopeilta päätöksiltä, että eikö silloin kun on lapsia voi mitenkään käyttää kaikki vaihtoehdot ensin, kun lähdetään eroon.
Seurusteluaikaa pitäisi olla niin kauan, että näkee toisessa osapuolessa ne huonotkin asiat, mitä ei itse hyväksy.
Tätä palstaa lukiessa lähes joka ilta joku lähtee hakemaan vierasta naista tai miestä, kun oma ei enää kiinnosta, jotain kaavaa pitäis noudattaa, ei perusteta perhettä silloin jos avio- tai avopuolisossa jokin mättää. Säälin viattomia lapsia, he eniten kärsii näistä suurista päätöksistä.
Ihan samaa mielta, ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen. Kurjaa, kun on vaikeuksia, mutta voitettaviksihan ne on tarkoitettu, vai?
Ero on tarjolla niin helposti, vaikutukset ovatkin sitten vaikeampia ja kauaskantoisempia.
Tabuhan se on edes keskustella muista vaihtoehdoista kuin erosta. Harmittaa lasten puolesta.
T. 11 ja 15
Ps.luulen ettei nämä monimutkaisten selitysten esittäjät oikein tajua, kuinka pieni 2v oikein on ja kuinka lyhyt keskittymiskyky. Nuo pitkät selitykset ovat niin aikaavieviäkin, että ainakin meidän vauhtiveikko olisi vilistänyt tiehensä enne kuin pääsisin edes puoliväliin sitä kuinka tämä parisuhteen valitettava karikko ei nyt vaikuta mitenkään meidän vanhempien rakkauteen sinua kohtaan jnejnejnejne.
Ajattelin itsekin että taapero tuskin tajuaa vielä mitään syitä.. Ehkä on hyvä kun lapsi on 'tottunut' siihen että isi on välillä pari päivää ollut pois työn takia. On vaan niin sydäntä raastavaa kun lapsukainen odottaa iskää, "ittä kohta tulee kotii", ja kohta kai sanon että isi ei tule tänne kotiin, vaan isillä on uusi koti tai jotain semmosta..onko se ihan riittävää, mietin kuitenkin sitten että tarviiko siinä 'selitellä' sen kummempia.. miettiikö se taapero että 'ai miks ei iskä tuu' eikö ne syy-seuraus-jutut ymmärretä vasta myöhemmin paremmin.. ap
miks ihmeessä niitä kakaroita tehdään, kun melkein heti erotaan, olen oikein vihainen nykyaikaan, todella vihainen!!!!