Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta mukavaa näyttää nuoremmalta?
27.09.2012 |
Jos sinua luullaan usein nuoremmaksi kuin olet, niin onko tämä sinusta mukavaa?
En itse ymmärrä miksi monet luulevat minua varmaankin 10 v nuoremmaksi. Minulla ei ole kovin kaunis iho, hiukset ovat ihan tylsää polkka-lookkia, en todellakaan käytä teinivaatteita tai nuorekasta meikkiä. En käyttäydy tai puhu kummallisesti.
Silti vähän väliä minua luullaan parikymppiseksi vaikka ikää on kohta 40 v. Ei tietenkään kukaan oikeasti nuori tee tällaista virhettä, mutta neli-kuusikymppiset tekevät.
Alkaa vähitellen ärsyttää töissä tämä asia. Koska olen vaativassa asiantuntijatyössä ei täällä ole kovin paljon nuoria. Siksi uudet tuttavuudet helposti ensitapaamisella kysyvät että olenko työpaikassani harjoittelemassa tai muuten opiskelijana. Tämä päätelmä tehdään suunnilleen ensisilmäyksellä ennen kuin edes avaan suutani. Tai ihmetellään hirveästi 10 v hääpäivää tai kouluikäisiä lapsiamme. "Olet saanut lapset tosi nuorena." No, onhan se 30 v jonkun mielestä nuori äiti.
Ärsyttää!
Kommentit (20)
Vapaa-ajalla on kiva on nuoren näköinen, mutta asiatuntijatehtävissä kannattaa pukeutua aseman vaatimalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 38, ja kun itsellä vähän alkaa olla huolta orastavista silmänalusrypyistä ja vanhenemisesta, niin onhan se imartelevaa että pari-kolmekymppiset miehet välillä katsovat perään ja yrittävät iskeä. Varsinkin kun olen eronnut ja halauisin vielä löytää uuden miehen, niin on se kivampi olla vielä nuoren ja hedelmällisen näköinen kuin ruppana.
Toisaalta olen huomannut että se että näytän nuorelta omalla tavallaan estää parin löytämistä, koska minuun tosiaan ihastuu ne kolmikymppiset, jotka ei enää ikäni kuultuan olekaan vakavasti kiinnostuneet suhteesta kanssani. Puumaseksistä ehkä kylläkin ;-) Niin nuoren näköinen en ole että töissä minua pidettäisiin harjoittelijana tai kokemattomana onneksi. Työlookini on myös aika ankara, jakkupuvut, nuttura tms mikä vanhentaa.
kolmekymppisenä en ole vielä koskaan päässyt Alkosta ulos tai baariin sisään ilman että kysytään papereita.
Olihan se ihan kivaa jonkun aikaa, mutta kyllä se jo pikkasen ketuttaa.
Mieheni on muuten minua neljä vuotta nuorempi ja kaikki luulevat että hän on minua ainakin 15vuotta vanhempi..se ärsyttää häntä :)
kolmekymppisenä en ole vielä koskaan päässyt Alkosta ulos tai baariin sisään ilman että kysytään papereita.
Olihan se ihan kivaa jonkun aikaa, mutta kyllä se jo pikkasen ketuttaa.
Mieheni on muuten minua neljä vuotta nuorempi ja kaikki luulevat että hän on minua ainakin 15vuotta vanhempi..se ärsyttää häntä :)
että näytän ehkä ikäluokkaani kuuluvalta ja olen siis 29-vuotias. Mutta mieheni on 33-vuotias ja häntä luullaan aina joksikin 20-vuotiaaksi ja monet luulevat että minä olen vanhempi. Kampaajani sanoi kerran kun ei minua siis tunne ja mieheni näki, että hyvä hyvä naisen kannattaa ottaa nuorempi mies ja iski silmää.. Minä sitten tokasin, että joo voi olla, harmi että minun on mua 4-vuotta vanhempi... meni vähän noloksi.
Toivoisin itsekin mieheni pukeutuvan vähän enemmän ikäistensä tavoin tai ei ainakaan niin teinimäisesti, mutta en voi pukea miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vähän mietityttää, kun 21-vuotiaana multa kysytään joka ainut kerta paperit ja vieressä oleva 16-v sisko voisi mennen tullen ostaa itse röökit ja kaljat..
Olen 40-vuotias, jota kuvitellaan korkeintaan 30-vuotiaaksi. Mieheni taas on minua 7 vuotta vanehmpi, ja on ihan harmaantunut, tukka jo harventunut ja ihotyyppi on kuiva, eli ryppyjäkin tulee... meillä on pienet lapset, ja välillä näkee ihan selvästi kun jotkut katsovat siihen malliin, että tuossakin on ukko jo toisella kierroksella ja ottanut nuoremman vaimon, vaikka näin ei ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pitänyt siitä ja mitä vanhemmaksi olen tullut niin aina vaan paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella, että 40-vuotiaana olisi ihan kiva jos luultaisiin 30-vuotiaaksi (koska 30-vuotias on kuitenkin ihan täysin aikuiseksi luokiteltava), mutta näin 30-vuotiaana ei ole kiva kun luullaan 20-vuotiaaksi. Tai mahdollisesti ihan alaikäiseksi, koska papereita näyttämättä ei saa yhtä siideriäkään ostettua kaupasta. Alkossa vasta tarkkoja ollaankin. Joskus tekisi mieli kysyä, että "aivanko oikeasti, vakavasti, uskot että minä voin mahdollisesti olla alaikäinen?".
Ja ei tuo papereiden kysyminen nyt vielä niin paha ole, mutta sitten tämä kun mäkin olen aina työpaikoissa se "nuori harjoittelija" tai "tyttönen". Mun mielestä aikuisuudessa on paljon arvostettavia asioita ja esimerkiksi juuri työelämässä olisi ihan kiva, jos ei aina pidettäisi teinityttönä. Jos luullaan teini-ikäiseksi niin yleensä ei oteta hirveän vakavasti sitten muutenkaan. Ihmiset menee usein ihan noloksi kun kerron ikäni. Onhan se vähän noloa kun on lässyttänyt 30-vuotiaalle kuin lapselle...
Mun on siis vaikea samaistua niihin, jotka on ihan onnessaan siitä jos luullaan nuoremmaksi. Ehkä näillä se ei kuitenkaan ole niin jatkuvaa eikä siihen liity sellaista alentavaa "sinä oot niin nuori vielä" -asennetta. Ja niin, mäkään en pukeudu mitenkään teinimäisesti, jos nyt en ihan mihinkään nutturaan ja jakkupukuunkaan. Pitkäkin olen.
Ai niin ja mua kyllä nuoretkin ihmiset luulee nuoreksi, ei ainoastaan vanhemmat. Eli ne hätinä itse täysikäiset kassatytöt kyselee papereita, parikymppiset miehet yrittää iskeä jne...
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummot tulevat kaupassa kauhistelemaan kun "lapsi saa lapsen". Olen siis raskaana ja näköjään lapsi vielä. Ikääkin vasta 26 v.
ja mua luullaan 10v nuoremmaksi niin kyllä on ihan kiva juttu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaisi ahdistamaan, jos pidettäisiin kymmenen tai vaikka viisikin vuotta vanhempana kuin olen. Siksi on ihan mukavaa, jos alkoholia ostaessa kaupan kassalla kysytään papereita. Ainakin tietää, ettei näytä ihan ikälopulta.
on! Lapseni ovat nyt 15- ja 13-vuotiaat, olen saanut heidät ollessani 23 ja 25. Eli nyt neljääkymppiä lähestyessä kyllä kieltämättä hivelee, kun ihmiset taivastelevat, että "miten sulla voi olla 15-vuotias lapsi?!" Mutta silloin, kun mulla oli kaksi pientä lasta ja olin hoikkeliini babyface, auktoriteettiani äitinä ei ollenkaan kohottanut se, kun mua luultiin lasteni isosiskoksi :/
Mutta se oli silloin, nyt on nyt :)
Minua luullaan jatkuvasti alaikäiseksi vaikka olen 34-vuotias ja täytän pian 35. En edes käytä meikkiä, joten nuorekas ulkonäkö tulee ihan luonnostaan.
Tällä viikolla yritin ostaa lottoriviä kioskilta ja myyjä vaati nähdä henkilöpaperit. Minä olin jo antanut hänelle veikkauskorttini mutta se ei kelvannut. "Tämä kortti ei voi olla sun, ethän sä oo edes kaheksantoista".
Myyjän naama venähti kun hän tarkisti oikean ikäni. Olen pelannut lottoa (laillisesti) jo 20 vuoden ajan, koska ennen vanhaan lottoamisen ikäraja oli alempi kuin nyt. Nykyään ikäraja on 18 mutta aivan samantekevää minulle, koska ylitin senkin rajan jo kauan sitten.
Tuo edellä mainittu kioskin myyjä oli parikymppinen nainen, joten hänen virhearvionsa huvitti minua kovasti. Luulisi, että parikymppinen osaisi jo erottaa muiden ihmisten ikää edes sen verran että kykenisi sanomaan onko asiakas alaikäinen vai kolmevitonen!
Joskus minua ärsyttää myyjien asenne. He puhuvat minulle töykeästi ja kohtelevat kuin räkänokkaista teiniä joka yrittää ostaa tupakkaa laittomasti. Minua tervehditään "Moi" ja komennellaan "Näytä paperit". Vitutuksesta huolimatta yritän suhtautua asiaan positiivisesti. Joka kerta kun paperit kysytään, ajattelen että haistakaa paska, minulla on hyvät geenit. Kun muiden naamat rupsahtavat ja he tarvitsevat puoli kiloa meikkiä näyttääkseen hyvältä (ja kasvojenkohotuksen nelikymppisenä), niin minä vain ehostan itseäni kevyesti ja näytän edelleen tyrmäävän nuorekkaalta.
Aika monta kertaa olen ostanut opiskelijalipun bussissa, teatterissa ja muissa paikoissa jotka myöntävät opiskelija-alennusta. Opiskelijalippua tarjotaan minulle usein automaattisesti, koska lipunmyyjä katsoo vain ulkonäköäni eikä vaadi opiskelijakorttia. Jos joku pyytää nähdä kortin, sanon että unohdin sen kotiin ja näytän viatonta naamaa. Varsinkin ulkomailla on helppo saada opiskelijalippu, koska paikalliset ihmiset eivät ymmärrä paskaakaan suomalaisista opiskelijakorteista. Voin näyttää melkein mitä tahansa korttia ja teeskennellä että se on opiskelijakortti.
Mun pitää duunissa olla vakuuttava, joten pukeudun aika konservatiivisesti kynähameisiin ja korkeisiin avokkaisiin. Meikittä en voi olla töissä lainkaan, koska näytän "liian" nuorelta, vaikka olen 26. Epäilen kyllä, että aika korjaa tämänkin ongelman, aikaisemmin kuin haluaisinkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Mun pitää duunissa olla vakuuttava, joten pukeudun aika konservatiivisesti kynähameisiin ja korkeisiin avokkaisiin. Meikittä en voi olla töissä lainkaan, koska näytän "liian" nuorelta, vaikka olen 26. Epäilen kyllä, että aika korjaa tämänkin ongelman, aikaisemmin kuin haluaisinkaan :)
huh XD
Huh huh kohta suustaan vaahtoava raivopää mode deletoi tämänkin.
koska olen 21-vuotias odottava äiti. Pukeudun ihan "aikuismaisesti" jne, mutta tuskin näytän silti mitenkään yli parikymppiseltä. Jos vetäisin päälleni vaikka hupparin, tennarit ja farkut, näyttäisin varmaan joltain 16-vuotiaalta. Terve vaan.