Miksi mä varaudun koko ajan siihen, että eroan miehestäni?
Odotan meille esikoisvauvaa, ja silti mietin jatkuvasti, että sitten kun erotaan niin tapahtuu näin ja näin. Että minä ainakin toimin tapaamisasioissa näin ja blaablaa. Mitä ihmettä? Miksen osaa yhtään ajatella, että sitten me 10 vuoden kuluttuakin ollaan yhdessä ja lapsi on 10-vuotias ja niitä on ehkä enemmänkin? Onko muita samanlaisia?
Mitään merkkejä erosta ei ole, en halua erota eikä mieskään halua. Mikä mua vaivaa?
Kommentit (6)
oot vaan fiksu. Useille se ero kuitenkin tulee, ja on ihan hyvä, jos olet elänyt varautuen sen mahdollisuuteen.
mutta minulla oli aina sama. Mies sitten 20 vuoden jälkeen petti ja jätti. Jälkikäteen olen miettinyt, että ihan kuin aina olisin tiennyt sen jollain tasolla, vaikka uskoin meidän olevan yhdessä hamaan kuolemaan asti.
se on lähinnä ajatusleikki. Esim. kun teen suursiivousta niin mietin omien tavaroiden kohdalla että haluaisinko ottaa tuon tavaran mukaan kun muutan täältä yhteisestä kodista pois. Jos en halua ottaa niin heitän pois.
Mekään tuskin koskaan erotaan, mutta kuten sanoin se on jonkinlainen sairas ajatusleikki :D.
mutta minulla oli aina sama. Mies sitten 20 vuoden jälkeen petti ja jätti. Jälkikäteen olen miettinyt, että ihan kuin aina olisin tiennyt sen jollain tasolla, vaikka uskoin meidän olevan yhdessä hamaan kuolemaan asti.
että ollaan yhdessä hamaan hautaan. En tiedä miksi, koska meillä on oikein hyvä olla eikä mitään ihmeempiä riitojakaan ole ikinä. Toisaalta mies suhtautuu hyvin löyhästi parisuhteisiin yleensä, on sitä mieltä, että ne nyt voivat katketa ja se siitä. Ehkä hän on tartuttanut ajattelunsa minuun.
En vain jaksaisi olla tällainen. Haluaisin voida rauhassa ajatella yhteistä tulevaisuutta ilman, että mietin, kenelle tuokin kippo erossa menee.
Parisuhteen kriittisimmät kysymykset usein liittyvät jotenkin teemoihin erillisyys - läheisyys ja itsenäisyys - sitoutuminen.
Ehkä mielessäsi prosessoit tuota sitoutumisen ja läheisyyden teemaa, varsinkin kun odotat vauvaa, sitä miettii turvaa ja vakautta elämässään.
Jospa ajattelet eroa ikäänkuin takaovena, jos alkaa mennä huonosti. Silloin veikkaisin, että sinun on vaikea luottaa, tai että luottamuksen kysymykset jotenkin liittyvät elämääsi. Pohdi näitä, itse tai jonkun luottoystävän kanssa.
Kun opit luottamaan ja sitoutumaan sisäisesti, silti säilyttäen itsenäisyytesi ja erillisyytesi, voit hellittää näistä ajatuksista.
Mietin miten omaisuus jaetaan ja miten huoltajuus sovitaan. Sitten se vaan yhtäkkiä loppui. Yhteistä taipaletta takana 15 vuotta.
En tiedä mistä se johtui mutta pääasia että meni ohi.