Lue keskustelun säännöt.
Aion yksinhuoltajaksi mutta arki mietityttää
29.11.2005 |
Mies eli kohta ex on luullakseni järkevä ja vastuuntuntoinen. Rahat ja tapaamiset varmaan saadaan järjestettyä.
Miten järjestän arjen, pitää varmaan muuttaa lähemmäs työpaikkaa. En varmaan kulje enää autolla ja lapsen hoito ja ruokakauppa pitää hoitaa bussien avulla.
Järjestänkö ensin asunnon ja yritän saada läheltä hoitopaikan, vai toisinpäin. Kun hoidan arkemme yksin, toisaalta pitäisi olla edullinen asunto, toisaalta ei liian kaukana keskustasta ja työstä.
Muutanko vuokralle vai otanko lisää lainaa? Näillä hinnoilla? Yksiö varmaan liian pieni mutta kolmioon ei ainakaan vielä ole varaa. Missä iässä pitäisi olla omat huoneet meille? Koulun alkuun? Pärjäisikö siihen asti kaksiossa?
Mies ei ole hyvä sopimaan aikatauluja ja tapaamisia tai suunnittelemaan lomia. Se tulee olemaan ainoa tosi hankala asia elämässäni joka ei taatusti muutu ikinä. Haluaisin että he näkevät viikottain, mutta olisiko järkevää sopia se joka toinen viikonloppu ja sopia sitten ekstraa miten kaikille sopii. voiko sopia joka viikonloppu mutta ei koko viikonloppua vaan puolet??
Kommentit (8)
että käytännön asioita en pystynyt noin yksityikohtaisesti todellakaan miettimään- pääasia että pääsin eroon. Otin ensimmäisen vastaantulleen asunnon johon oli varaa ja sitten vaan alettiin elämään :)
Jos kauppaan ei jaksanut kävellä, niin sitten mentiin bussilla.
Jos päiväkotiin ei jaksanut kävellä, niin sitten mentiin bussilla.
Mies tapaa lastaan silloin kun hänelle sopii (ts. silloin kun ei ole töissä).
Elämä kantaa. Voimia ja järkevää suhtautumista; valitus ja voivotus ei auta koskaan ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsetkin oli tyytyväisiä, kun ei vanhemmat tapellu koko ajan.
mulla oli kyllä oma auto, mikä helpotti arkipäivää kovasti.
mä muutin aluksi kaupunkin asuntoon, siitä sitten myöhemmin ostin oman.
Kuulostat järkevältä ihmiseltä varmasti saat järjestettyä asianne parhain päin. Meillä lukee sopimuksessa tapaamisesta vain: sopimuksen mukaan. Eli sovimme suullisesti aina koska lapsi seuraavan kerran menee isälleen. Minä otin samassa tilanteessa lisää lainaa. Ostin asunnon työpaikkaa lähempää ja hain uuden hoitopaikan. Ja osamaksulla ostin myös auton, meillä helpottaa liikkumista.
Meidän yläkerrassa asuu äiti ja 14-vuotias poika, kaksiossa :)
Sopu antaa sijaa, ja niin mäkin nukun olkkarin nurkassa. Hyvin mahtuu!!
Auto mulla on, mutta tällä hetkellä ei varaa käyttää sitä, vakuutukset ja bensat liikaa kotihoidontukilaiselle. Bussilla pärjää, ja sillä positiivisella asenteella!
Se miten helppoa ja hauskaa sinulla on, on aivan sivuseikka kun olet perheen ehdoin tahdoin perustanut ja halunnut.
Lapsi on aina tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikilla on varmaan eri asiat mitä pidämme tärkeänä. Mulle oman asunnon ostaminen oli ihan pakko. Kaipasin että edes koti on sitten niin turvallinen paikka että voimme varmasti asua siinä niin kauan kuin haluamme. Ostin kolmion, jotta lapselle on oma huone. Ajattelin että ei tarvitse ajatella muuttoa pitkään aikaan. Auton kanssa vähän sama tilanne. Olen aina tottunut liikkumaan, välittämättä bussiaikatauluista. Ja lapsen isovanhempia olisi käytännössä mahdotonta käydä tapaamassa ilman omaa autoa. Me asumme pääkaupunkiseudulla, kävin ennen asunnon etsimistä kysymässä pankista, paljonko saan lainaa, ja teimme valmiiksi laskelmat että tiesin että vamasti pystyn hoitamaan maksut.
Selkiyttää sitä tulevaisuudenkuvaa kun kuulee miten muut on tehneet.
En uskalla juuri nyt ostaa asuntoa kun työsuhde on määräaikainen, mutta jos se jatkuu niin sitten eurot jonoon ja meillekin kaksio tai kolmio josta ei sitten muuteta. Haluan että lapsella on turvallinen koti ja tuttu ympäristö, tutut kaverit ja harrastukset, ja minä mahdollisimman paljon saatavilla. Ja että näkisi helposti ja usein isäänsä.
Kiitos kun sanotte että kyllä kaikki järjestyy. Ehkä tämä tästä vielä alkaa kirkastua.
ap
Vaikka " pitääkö olla oma auto" tai " kauanko äiti ja lapsi mahtuu kaksioon"
ap