Kolarin jälkeiseen autopelkoon apua kiitos!

Mutta ehkä kannattaisi tässä tilanteessa jatkaa hetken sitä lääkitystä?



Niin ja rattiin pitäisi uskaltaa, muuten et aja enää ikinä..

muuten et aja enää ikinä.



Itse jäin auton alle suojatiellä pyörän kanssa muutama vuosi sitten. Kun olin jälleen jaloillani ja kykenevä pyöräilemään, pakotin itseni ajamaan pyörällä. Voin sanoa, että ensimmäiset kerrat olivat todella kauheita. Varsinkin ne kadut, joilla joutui menemään autojen sekaan eikä saanut ajaa pyörätietä. Pikkuhiljaa pelkoni alkoi haihtua ja pystyin taas luottamaan, ettei autoilija tule päälle.

Kuntoutuminen vaatii työtä ja motivaatiota. Mutta ne ensimmäiset kerrat oli tietoisesti ajateltava, että "minun on PAKKO lähteä pyörällä."



Pelko on mielen ja kehon keino välttää asioita, joita ei halua tehdä, mutta sen voi saada hallintaan.

Tsemppiä ap:lle ja ole itsellesi armollinen.

Ajoin viime viikolla kolarin,joka oli minun vikani. Kellekkään ei käynyt pahemmin,ei kyydissä olleille lapsille eikä vastapuolen pariskunnalle.

Palaan edelleen ajatuksissani tapahtumapaikalle,

olen ahdistunut ja paniikkihäiriön,joka on ollut jo pitkän tovin ilman lääkitystä kunnossa.oireet alkavat lievinä hiipiä sisuksiin.

Oon ollut viikon kotinurkissa,

autojen äänet tuntuu ikäviltä,parkkipaikalla autojen näkeminen ahdistaa. Kyytiin en ole uskaltanut ja ajaminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta.

mikä avuksi??

Olen pahoillani ap kokemuksestasi mutta...Hae ammattiapua, et sinä täällä saa toivomaasi apua pelkoosi...ei tämä ole mikään ammattipsykologien palsta.