Minkäikäinen lapsi tarvitsee kavereita naapurustosta? On päiväkodissa.

Eli siis, jos lapsi (ainokainen) on päiväkodissa, milloin se alkaa kaivata oikeasti kaveriseuraa iltaisin ja viikonloppuisin?

Meillä ei ole naapurissa mitään lapsia :( Pitääkö muuttaa, että lapsi saa seuraa?

Meillä lapset oli kotihoidossa eikä tosiaan lapsia naapurustossa, eikä naapureita lähelläkään, ihan kouluikään asti ja oikein hyvin on kaikki mennyt. Lapset keksii kyllä itse tekemistä vaikka luonnossa jos ei kavereita ole. Tai piirtämistä, askartelua jne sisällä. Tai ihan vaan mielikuvittelua.

Mutta tosiaan kun teillä vielä lapsi on päiväkodissa päivät niin kyllä se hänelle lapsiseuraksi hyvinkin riittää. Kummallista minusta että vanhempien pitäisi alkaa valita asuinpaikkansa lasten seurankaipuiden mukaan, esim. maatiloilla ei saisi vissiin asua oikein kukaan kun lapsiparoilla ei ole kavereita ehkä naapurissa.

meillä 5-vuotias joka aika vähän kaipaa kavereita koska on monta sisarusta.

Mä tykäsin hirveesti. Kavereita oli omalta pihalta ja naapuri pihoiltakin, jos ei oltu "sodassa" :). Me muutettiin omakotitaloon ja alkuun harmitti, kun kaikki kaverit oli sitten koulukavereita.

se pointti onkin, että lapsi on ainokainen eli kotoa ei löydy seuraa.



Viikonloppuisin ainakin kiipeää seinille, kun ei ole leikkikaveria. Olisi helpompaa, jos pihapiirissä olisi joku.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2012 klo 15:59"]

esim. maatiloilla ei saisi vissiin asua oikein kukaan kun lapsiparoilla ei ole kavereita ehkä naapurissa.

[/quote]

Maatilojen naapurissa voi ihan hyvin olla kavereita. Maatilat eivät ole mitenkään erityisen syrjässä.

Meillä alkoi 5-6 ikäisenä kyselemään jos niitä tarhakavereita vois kutsua vkl kotiin leikkimään. Nyt kun tuossa kävelyetäisyydellä on samanikäinen, niin kaikki tarvitsisi tehdä yhdessä....

Ainoa lapsi myös ja serkkujakin nähdään harvakseltaan.

Millä on 5 lasta ja kyllä on jokaiselle ollut tärkeää löytää ystävä. Sisarukset on ja he on rakkaat ja läheiset mutta on se kaveri (jokaisen oma mieluiten eikä koko lauman yhteinen) silti kova sana!

Omat lapset nauttii suuresti toistenkin lapsien seurasta, on sosiaalisia ja näppärästi tekee uusia ystäviä. Isompana on sitten myös harrastuskavereitakin omia kavereina mutta tarha/kerhoikäisenä oli tärkeää päästä myös oman kaverin kanssa. 

Ei ystävyyttä voi aliarvostaa. Mutta jotenkin nykypäivää selittää ettei lapsi tarvitse tarhan jälkeen kuin kotona makaamista. Minulla on kai tavallista reippaampia lapset kun he ovat kaikki jaksaneet iltaisinkin oli yksi käynyt tarhaa tai toinen kerhoa kotihoidettuna. Ja harrastaa! IIIIK, satujumppa tarhalaiselle on toinen helvetti, tai laiskan työssäkäyvän selitys omalle laiskuudelle. :)

Riippuu niin lapsestakin.

Meillä kohta 3-vuotias on todella ylpeä omasta ystävästään (naapurin tyttö) jonka kanssa leikkii ehkä kerran, kaksi viikossa.

Hoidossakin on kavereita mutta se ei tunnu olevan ihan sama asia.

Uskon, että pärjäsi kyllä vielä ilman naapuruston kavereitakin, jos niitä ei olisi. Vaatii vain vanhemmalta hieman enemmän leikkimistä sitten.