Olen kyllästynyt ihmisiin.

Lähinnä tekopyhiin "meillä menee kaikki NIIN mahtavan hienosti", vaikka ei oikeasti menisikään.



Tuntuu, että useat lapsuus- ja nuoruustutut ovat juuri tätä kastia. On niin ihqua kaikki, lapset harrastaa ja itellä menee paremmin kuin koskaan.



Miksi ei vaan voi sanoa joku päivä, että nyt muuten v*tuttaa ja lujaa.



Onneksi ei tarvitse noita ihmisia sietääkään, eikä katella. Olen tietoisesti ottanut heihin etäisyyttä. Itse lienen heidän mielestään synkkämieli, mutta ennemmin niin kuin tekopirteä peipponen.