Lue keskustelun säännöt.
AUTTAKAA JOKU!!
18.09.2012 |
Neuvokaa joku! Olen hiukan alle nelikymppinen mies ja melko tuoreessa liitossa pidemmän sinkkukauden jälkeen. meillä on ns. uusperhe ja nyt yhteinen lapsi tulossa marraskuussa. ongelmia suhteeseen alkoi ilmaantua, kun vaimo lapsineen muutti alkuvuodesta luokseni. nyt tuntuu, että on pelkkiä vaikeuksia ja riitaa. olen vihainen vaimolleni, koska hän on suhteen alkuaikana salannut minulta asioita entisestä elämästään ja suhteestaan mm. raha-asioista ym. asiat on kyllä kerrottu julki, mutta suuttumusta on vaikea saada loppumaan. jotenkin olen vaan niin kyllästynyt vaimooni ja yhteiseen elämään. kaikki ärsyttää, hän pyytelee anteeksi, liikaakin. välitän kyllä kovasti ja hän on minulle tärkeä, hän rakstaa minua paljon ja haluaa olla kanssani ja pelastaa meidän perheen. käymme pariterapiassa, mutta en tiedä löydänkö kadonnutta rakkaudentunnetta enää takaisin. jotenkin vaan haluan olla omissa oloissani, itsekseni, sinkkuuskin houkuttaa taas, mutta toisaalta ehkä tämä kyllästyminen kuuluu asiaan? eli miten saada rakkaus takaisin vai erotako? seksiä ja läheisyyttä meillä on kyllä, seksi on todella mahtavaa. vaimo haluaisi vielä enemmän läheisyyttä , mutta mitä enemmän hän tulee lähelle, sen enemmän minä haluan kauemmas. olen jo muutaman kuukauden paennut tätä tilannetta mm. viinaan ja juhlimiseen, vaikka tiedän, että se on väärin vaimoa kohtaan.. mitä teen? lapsikin tulossa..
Kommentit (9)
ja olet saanut hyviä neuvoja. Mene niitä lukemaan äläkä toista itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päässäsi...ne on ollut ja mennyt, miksi haet toisen ihmisen menneisyydestä jotain millä voit ahdistaa itseäsi. kenties sinua pelottaa vauvan tulo ja muu tulevaisuus, niin etsit syytä miksi voisittte erota, koska liukeneminen on paljon helpompaa kuin vastuun ottaminen. Ota se herne nensästä pois , niin on helpompi hengittää!
On ihan tavallista että kun on ollut pitkään sinkkuna, yhdessä asuminen ja tiivis parisuhde alkuun ahdistaa voimakkaastikin. Itselläkin (olen nainen) tästä kokemusta, kun 8 vuoden erakkomaisen yksinolon jälkeen muutin miehen kanssa yhteen. VÄlillä tuntui että tulen hulluksi kun en saa olla rauhassa ja yksin, ja tulin kiukkuiseksi ja hankalaksi koska olin niin ahdistunut!
Mutta tiesin että se johtuu siitä että minua stressasi iso elämänmuutos ja päätin elää siitä läpi vaan. Päätin että tämä yhdessäasuminen saadaan toimimaan, vaikka harmaan kiven läpi mennen. Nyt kun on puolitoista vuotta asuttu yhdessä minua ei enää koko ajan ahdista toisen läsnäolo, hänen tuottamansa äänet, telkkarin päälläolo kun en itse katso sitä tms kuten alussa. Sulla tietysti siinä mielessä vielä ahdistavampi tilanne että on tulossa lapsi, mikä voi lisätä sidotuksi tulemisen tunnetta, loukkuun jäämisen tunnetta. Mutta se on myös hyvä syy yrittää enemmän, olla antamatta periksi kyllästyttämiselle ja ahdistukselle.
Kun on se lapsikin tulossa. Ehkä olisi kannattanut todellakin harkita sen lapsen tekoa, ennenkuin tutustuu toiseen kunnolla.
Toisaalta kuulostaa siltä, että sinulle on esikoinen tulossa. Suurin osa miehietä käyttäytyy juuri tuolla tavalla ennen lapsen syntymään, kun luulette, että elämä loppuu lapsen syntymään. No ei lopu, mutta aikuiseksi voi kasvaa.
kaipaan vaan lisää hyviä neuvoja, paljon niitä on tullut, mutta haluaisin lisää mielipiteitä siihen, miten saisin sitä tunnepuolta herätettyä henkiin, kun nyt tuntuu, etten rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja asenteen mukaisia tekoja. Asenne on tahdon alaista toimintaa. Kysymys kuuluu TAHDOTKO vai ETKÖ TAHTO. Teiniromanssifiilikset on asia erikseen, ne eivät ole rakkautta eikä niiden varaan voi rakentaa ihmissuhteita saati perhettä. Miksi ihmeessä teet tämän avauksen useita kertoja? Kun lapsi on tulossa niin mies TAHTOO. Teinit on sitten asia erikseen. Asennetta auttaa kun unohdan oman napasi vatvomisen ja katsot vaimoasi ja mietit mikä kaikki hänessä on hienoa ja hyvä josta kannattaa olla kiitollinen. MIKÄÄN ei ole ITSESTÄÄNSELVÄÄ, kaikkea kohdallesi osunutta hyvää pitää arvostaa ja vaalia jos sen mielii pitää. Mutta sinä se vaan vingut edelleen kun tuntuu ja ei tunnu. Mäkin alan epäillä ettet sä halua edes aikuiskesi vastuulliseksi mieheksi ja isäksi kasvaa vaan olla pikkuvauveli jolle lässytellään ja päätä silitellään. Sä olet saanut jo siinä toisessa ja tässä ketjussa arvokkaat neuvot, yritä tajuta ne.
Miten olisi jos yrittäisit nyt vaan sietää sitä että et tunne jatkuvaa palavan rakkauden tunnetta. Se on nimittäin se normaali tila. Ja jospa lopettaisit niiden vanhojen raha-asioiden vatvomisen päässäsi ja keskittyisit tähän päivään? Kuulostat todella lapselliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi jos yrittäisit nyt vaan sietää sitä että et tunne jatkuvaa palavan rakkauden tunnetta. Se on nimittäin se normaali tila. Ja jospa lopettaisit niiden vanhojen raha-asioiden vatvomisen päässäsi ja keskittyisit tähän päivään? Kuulostat todella lapselliselta.
Jos et olisi lapsellinen, pähkäilisit nyt omaa elämääsi näiden saamiesi hyvien neuvojen kanssa,.
eikö vastaukset miellyttäneet edellisessä ketjussa?