Lue keskustelun säännöt.
Taas kerran tämä aihe, mutta: inhoan olla kummi!
15.09.2012 |
Mulla ja miehelläni on yhteensä 12 kummilasta, joista vanhin on jo täysi-ikäinen ja nuorin parivuotias.
Olemme kummeja vain kahdelle sukulaislapselle, kaksi heistä on rakkaiden ystäviemme lapsia ja loput kummilapsemme ovat mm. entisten työkavereiden lapsia ja lapsuudenystäviemme lapsia jne - joiden vanhempiin meillä ei ole ollut enää vuosiin(kymmeniin) juuri minkäänlaista sidettä. En edes pidä heistä enää.
En muutenkaan, en kertakaikkiaan ymmärrä, miksi nämä kaikki ovat halunneet minut kummiksi?
Siksikö, että olen verrattain aika varakas? En ole keksinyt mitään muuta syytä.
Ja kun menin naimisiin, itseäni vielä paljon varakkaamman miehen kanssa, niin kummipyynnöt sen kun vaan lisääntyivät. Me emme ole ikinä osoittaneet mitään ylitsepursuavaa kiinnostusta esim. työkavereiden henkilökohtaista elämää kohtaan, joten on täysi mysteeri, miksi juuri me valikoiduimme niiksi, joiden halutaan olevan mukana kasvattamassa heidän perheensä lasta.
Olen siis juuri se kummi, joka ei muista kaikkia merkkipäiviä, eikä osta jouluna kummilapsille välttämättä mitään - vaikka mulla olisi siihen varaakin.
Mä en vaan halua käyttää rahojani, enkä ennen kaikkea aikaani, lähes tuntemattomille lapsille, joiden vanhemmistakaan en erityisemmin välitä.
Meidät on valittu kummeiksi täysin väärin perustein ja siitä he saavat nyt sitten kärsiä.
Olisivat jo alun perin miettineet tarkemmin, että olemmeko me todella ihmisiä, jotka heidän mielestään haluamme olla
heidän elämässään AINA ja tutustua heidän sukulaisiinsa jne.
Anteeks nyt, mutta mua ei vois vähempää kiinnostaa jonkun mun ex-työkaverin lapset ja heidän sukulaisensa, voi luoja!
En osta kuin 4/11 kumilapsellemme lahjoja ja sen teen kerran vuodessa - ja silloinkin ostan vaan jotain suht vaatimatonta tai mitä nyt milloinkin, mutta ei mitään kallista ikinä.
Vihaan sitä, että multa odotetaan YHTÄÄN MITÄÄN jonkun toisen perheen vuoksi vain siksi, että he ovat pakottaneet minut kummiksi!
Olen parin ensimmäisen kummilapsen jälkeen sanonut kaikille, että "mulla on jo kummilapsia, enkä oikein tahdo muistaa heitäkään...", mutta silti minut on pyydetty.
MIksi? MIKSI?
Miettikäähän tätä, kun seuraavaksi sätitte täällä(kin) kummeja, jotka eivät osallistu lapsenne elämään.
Kommentit (14)
Miten sut on PAKOTETTU kummiksi? Tää on mulle ihan uus juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on pyydetty kummiksi 3 kertaa ja olen joka kerta kieltäytynyt ystävällisesti ja perustellen eikä kukaan ole vetänyt hernettä nenään.
Ystäviä ollaan vieläkin ja siskonikin vain naureskeli.Ristiäisissä olin vieraana kuten muutkin.
Miten voi joku olla tollanen nössö et kummilapsia on 12??????
Kruununprinsessa Victoriallakin on vähemmän=D
Jos haluaa saada lapsensa kastettua niin pitää löytyä kaksi kirkon jäsentä ja omassa tuttavapiirissä sukulaiset mukaanlukien vain harvat kuuluvat enää kirkkoon.
Itse en ole koskaan sättinyt lastemme kummeja osallistumattomuudesta vaan välillä jopa tuntuu, että he ottavat liiankin tosissaan tehtävänsä. Mutta tuo puoli kannattaa puhua jo etukäteen selväksi.
Niin, en tosiaan ole ikinä kehdannut kieltäytyä.
Tiedättekö, kun joku tulee silmät kosteina sanomaan sulle, että "me ollaan mietitty tätä tosi paljon ja me molemmat toivotaan sydämestämme, että te olistte meidän lapsen kummeja, koska te ootte niin sellasia/tälläsiä/erilaisia/ihania/rohkeita... ja me niin kauheesti teistä tykätään ja meillä on sellanen tunne, että te ootte juuri ne oikeat ihmiset juuri meidän lapsen kummeiksi...".
Ehkä tässä taustalla saattaa vähän kummitella sekin, että mä itse kysyin eräältä ihmiseltä, kauan kauan sitten, että haluaisko hän olla lapseni kummi - ja hän meni ihan vaikeaksi, eikä vastannut oikeastaan mitään.
Tilanne oli äärimmäisen kiusaannuttava ja mua nolottaa se vieläkin. Tuo tilanne sai mulle aikaan niin vahvan muistijäljen siitä häpeästä, mitä silloin tunsin, etten näiden kaikkien vuosien jälkeenkään kehtaa puhua tuolle ihmisille lapsistani mitään - ettei vaan tuo kummius-aihe tai mikään siihen viittaava - tulis mitenkään esille.
Loppujen lopuksi olen siis aina suostunut kummiksi, vaikka viimeiset 6 kertaa olenkin sanonutkin, että " voi, älä ottais mua, en ole hyvä kummi" jne. Mutta kaikki ovat jääneet sitten vaan jankuttamaan, että "eikä, kun sä/te ootte kuule ihania ja just sellasia, mistä me tykätään ja etkö sä sitten ole kiinnostunut meistä ja meidän lapsesta ja blaa blaa...".
Sano tohon sitten EI.
Ei saatana, mä en kehtaa!
ja ainoastaan siksi, että se on pakko kasteen takia.
Olen kummeille sanonut, että mitään ei olla vaatimassa vaan nimellinen kummeus riittää.
Nuorimmalla pojalla on kaksi vanhempaa veljeä kummina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö edes heitä halua sydämestäsi muistaa? Eikö kukaan kummilapsi ole sellainen, että olet ollut iloinen kunniasta?
Ymmärrän ne työkavereiden ja muiden lapset, joiden vanhempienkaan kanssa ei ole tekemisissä. Mutta läheisten lapset? Kai heistä pidät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sullakin murheet
katso peiliin onko paljon sun ajasta pois osoittaa vähän välittämistä
eihän se sen lapsen vika ole ja sille sä sen kostat että olet itse aikoinaan ottanut pestin vastaan
pitäiskö nukkua vähän tai rentoutua muuten ja miettiä uudestaam
kyllä jo esim. kolmen kummilapsen jälkeen voi todeta, että nyt on lukumäärä täysi, noi riittää. Kun on jo ennestään lupautunut kummiksi ettei enempää halua tms.
Eli haistan provon. Ei kukaan täysjärkinen muutoin tuohon rupeaisi edes kohtelausuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pitää olla kaksi kummia on ihan peestä. Jos valittaa ettei ole ketä valita kummiksi, muut neuvoo valitsemaan vaikka työkaverin. Minulla ei ollut toista kummia joten oli pakko pyytää jotain..ei hänkään kai oikeasti haluaisi olla kummi.
kolmatta "tarjottu", myt kieltäydyimme kunniasta. Syy ei ollut kummilasten määrä vaan se, ettei todellakaan olla luonnostaan kyseisen perheen kanssa tekemisissä kuin hyvin harvakseltaan.. emme siis halunneet tästä kummilapsesta pakkoa välillemme. Ja onneksi osasimme sanoa EI.
Tosin toivon meille lisää kummilapsia, kun/jos joko minun tai mieheni sisaruksille lapsia siunaantuu:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppui ne kyselyt, kun erosin kirkosta. Muulla lähipiirillä myös järkyt määrät kummilapsia...
Sori mutta oma moka.