Mitä luit yliopistossa ja millainen yhteishenki teillä oli?
Kommentit (20)
joillakuilla selvästi oli yhteishenkeä, minulla ei.
Oltiin tiivis parinkymmenen hengen porukka alusta loppuun, hyvin lukiomainen meininki.
Ihan paska yhteishenki, jokseenkin ällöttävää porukkaa, tärkeilijöitä. Onneksi ymmärsin vaihtaa pääainetta.
ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Yhteishenki oli asiallisten insinööriopiskelijoiden yhteishenkeä. Kai heillä oli kivaa keskenään, mutta naisena kaveriporukka oli tosi pieni. Onneksi seurustelin ja sitä kautta sosiaalinen elämä pysyi hengissä.
Toisella kertaa luin kasvatustiedettä. Tosi hauskaa porukkaa ja voisin kuvitella, että parikymppisenä olisi ollut aivan mahtava opiskeluporukka. Nyt vaan oli jo kahden lapsen äiti, hirveä kiire valmistua ja muutenkin elämä muuta kuin bilettämistä. Mutta tosi kivoja nuoria, tykkäsin opiskelukavereistani paljon ja eivät olleet edes niin lapsellisia kuin etukäteen ajattelin. Nuoria ja sählääviä, mutta silti fiksuja.
Ihan huippu yhteishenki. Sitä lisäsi monien viikkojen kenttäkurssit ympäri Suomen. Metsässä oltiin kesät ja talvet.
En ollut oikein missään tekemisissä muiden opiskelijoiden kanssa koska olin yli kolmekymppinen naisopiskelija ja kahden äiti, ja muut opiskelijat olivat kaikki miehiä ja useimmat noin parikymppisiä. Ei ollut oikein yhteistä. Tulipa maisterinopinnot sitten hoidettua kolmessa vuodessa kun ei biletys vienyt aikaa ;-)
Työelämässä näiden miesten kanssa olen viihtynyt.
En seurustellut paljoa opiskelijakavereiden kanssa. Ei voi puhua yhteishengestä.
En seurustellut paljoa opiskelijakavereiden kanssa. Ei voi puhua yhteishengestä.
Meillä oli pieni vuosikurssi, vain 10 henkeä ja tosi hyvä yhteishenki. Paljon tehtiin porukalla ja yritettiin aina saada kaikki kymmenen kasaan jos jossain juhlittiin. Välillä vähän tosin muut ärsytti, kun logopediaan tuntui hakeutuvan niitä kilttejä eturivin tyttöjä ja minä en ollut aina ehkä ihan niin tunnollinen kuin muut...
En seurustellut paljoa opiskelijakavereiden kanssa. Ei voi puhua yhteishengestä.
En seurustellut paljoa opiskelijakavereiden kanssa. Ei voi puhua yhteishengestä.
En seurustellut paljoa opiskelijakavereiden kanssa. Ei voi puhua yhteishengestä.
Opiskelin ulkomailla Englannissa. Muuten oli tosi kivaa opiskelu, vaikkakin tosi rankkaa mutta hyvät muistot jäi, kaverit oli koulun ulkopuolelta.
Ruotsia. Opiskelijat olivat niin nössöjä, että luuhasivat kotona tekemässä läksyjä, bilettäminen oli aika vähäistä. Yhteishenkeä ei sitten ollut, kuppikuntia oli.
Ihan paskaa koko opiskelu, opetusta ja opinto-ohjausta myöten
Opiskelu oli rankkaa, ja jengi tosiaan panosti siihen. Ilmapiiri oli kuitenkin rento ja yhteishenki oli superhyvä.
Minusta meillä oli hyvä yhteishenki. Luennoilla ja harjoituksissa juteltiin aina kavereiden kanssa (tai ainakin niillä tauoilla), ja samoja kavereita nähtiin myös iltaisin saunailloissa ja vastaavissa. Vaikka meistä opiskelijoista olikin vain noin kymmenesosa tyttöjä, niin tulin hyvin juttuun myös vuosikurssin poikien kanssa.
Joillakin oli yhteishenkeä, mä en kuulunut siihen joukkoon. Luin myös vähän muita kieliä, mutta niin vähän, etten osaa sanoa yhteishengestä niiden kohdalla mitään. Sitten luin tiedotusoppia varsinaisena sivuaineenani, ja siinä ei ollut yhteishenkeä lainkaan. Olen aina ollut vähän eristäytyvä, tarvitsen ehkä tavallista vähemmän sosiaalisia kontakteja. Ihmiset usein lähinnä ärsyttävät.
Silloin se todellankin oli Lappeenrannan Teknillinen Korkeakoulu. Opiskelin 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa.
Yhteishenki oli aivan mahtavaa; tyttönä oli kivaa pyörittää koneen poikia. Apua sai vaikka ei edes pyytänyt tai tarvinnut. Voi niitä aikoja!
Ikävää on, että kaverisuhteet kuihtuivat valmistumisen jälkeen, kun levisimme pitkin maata ja maailmaa. Toki pari kaveria on jäänyt, mutta monesti on hiipinyt mieleen kaipuu opiskeluajan kavereihin ja elämänmenoon.
En ollut oikein missään tekemisissä muiden opiskelijoiden kanssa koska olin yli kolmekymppinen naisopiskelija ja kahden äiti, ja muut opiskelijat olivat kaikki miehiä ja useimmat noin parikymppisiä. Ei ollut oikein yhteistä. Tulipa maisterinopinnot sitten hoidettua kolmessa vuodessa kun ei biletys vienyt aikaa ;-)