Oletko koskaan salannut varakkuuttasi?
Kommentit (16)
vaikka ehkä kuusinumeroinen summa rahaa löytyykin. Ja elän melko nuukasti, ainoa asia ehkä mistä tämä voi näkyä on autot. Äkkiseltään kun mietin, niin voisi olla aika yllätys lähipiirillekin, jos tietäisivät paljonko rahaa on.
perheeni varakkuudesta, mutta koska mä sain pitää usein bileitä, mua ei kiusattu. Kutsuin kavereita taustaan katsomatta, tietysti,usein koko luokan, ettei kenellekään olisi tullut paha mieli.
Nyt aikuisena en mieti, mitä muut ajattelevat. Elän omaan tyyliini. Olen myös aika avokätinen lahjanantaja. Tosin mun kaikkien frendieni elintaso on samanlainen, joten eipä sitä pohdiskella sen enempää.
kyllä.
Talosta ja autoista sun muusta voi kyllä jotain päätellä mutta arvailua se on silti...
mutta siitä huolimatta meillä on säästöjä jonkun verran. Lähipiiri on persaukista duunarisakkia, ja kaikki ajattelevat myös meidän olevan. Elävät aina viimeistä penniä, vaikka monella on isommat tulot kuin meillä.
Säästöistä (n. 20 000e) ei todellakaan kerrota lähipiirille, vaikka tiedän että tuo summa, meidän salainen aarteemme ei ole monellekaan paljon mitään. Lähipiiri menettäisi järkensä, jos kuulisi - kuppaajia kyllä riittäisi.
mutta en ole oikeastaan rikas. Mutta en kerro kenellekkään pääomatulojen määrää.
Elämme osinkotuloilla täysin...emme käy siis töissä.
Heidän kaverinsa ovat joka kerta yhtä järkyttyneitä astuessaan saliin.
En todellakaan näissä yhteyksissä kerro osakesalkkuni arvoa, joka on lähemmäs miljoona.
mutta olen ihan hyvin toimeentulevasta perheestä kotoisin, mulla on jonkin verran säästöjä, osakkeita jne. Miehen perheen kanssa en näitä ikinä mainitse, koska he ovat aina eläneet sossuin tuilla ja elävät kädestä suuhun. Jotenkin heidän seurassaan "häpeän" näennäistä varallisuuttani.
..olen huomattavasti parempi rahankäyttäjä kuin saman tienaavat kaverini ja tämän vuoksi pidän usein suuni supussa, kun muut valittavat "kurjuuttaan".
Olemme hyvätuloisia, emme rikkaita. Melkein kaikki lähipiirissä ovat joko persaukisia tai muutoin vaan köyhiä. Joten pakko se on hiukan vähätellä omia tuloja, sekä salata mm se että käy siivooja, väittää ostavansa alennusmyynneistä jne. En halua kehuskella enkä missään nimessä vaikuttaa ylpeältä. Siksi salailen, välillä huonolla välillä paremmalla menestyksellä.
mutta olen ihan hyvin toimeentulevasta perheestä kotoisin, mulla on jonkin verran säästöjä, osakkeita jne. Miehen perheen kanssa en näitä ikinä mainitse, koska he ovat aina eläneet sossuin tuilla ja elävät kädestä suuhun. Jotenkin heidän seurassaan "häpeän" näennäistä varallisuuttani.
sitä sietää hävetä kun elävät sossun tuilla -hyi helvetti!
Salaan aina omaisuuteni, en kerro tai näytä sitä kenellekään. Riittää kun kerran vuodessa verokalenteri kertoo. Yritän pitää todellisen asuinpaikkani salassa enkä koskaan kulje missään konkareissa tai kissanristiäisisä missä minun ulkonäköni kävisi selville.
tuttavapiirini on vähävaraisia, suurimmalta osin laiskan työmoraalin ja ylivarojen tehtyjen ostoksien vuoksi. Aina rahat loppu ja kamala valitus kun on niin tiukkaa.
Olen joutunut turvautumaan ihan suoranaiseen valehteluun ja sepittämään tarinan luottokorteista ja bonusseteistä. Kotiini kutsun harvemmin ketään näistä kylään, tosin kalusteemme ovat osittain Ikeaa yms. edullista merkkiä. Muutamat yksityiskohdat vain herättäisivät ihmetystä ja kysymysten tulva on loputon.
Mikä ihme siinä on että toisten raha-asiat ovat niin mielenkiintoisia... minua ei kiinnosta tipan vertaa, ei pröystäily kuin valituskaan rahan vähyydestä.
Ihan vain ollakseni ärsyttämättä siis. Toisaalta en pidä varakkuuden esittelyä kyllä missään tapauksessa fiksuna käytöksenä.
Ja en koskaan kertoisi kenellekkaan paljonko meilla on rahaa, palkkatuloja ja firman osakkeita. Ensimmainen mitataan sadoissa- ja seuraava kymmenissa tuhansissa. Jalkimmainen miljoonissa.
On sen verran suuret että herättäisi närää.