Sinä köyhä lapsiperheellinen, mitä aiot tehdä kun lapsesi ovat aikuisia?

Lapsena haaveilin kehitysmaahan lähdöstä opettajana. Elämä meni niin, että nuorena en sitten lähtenytkään. Moni järjestö ottaa vapaaehtoisia eläkeleläisiäkin töihin, niin että nämä maksavat omat kulunsa. Tästä siis haaveilen. Että kun olen oman lapseni kasvattanut ja auttanut oman elämän alkuun, voin vihdoin tehdä mahdollisesti sitä mitä olen koko elämäni halunnut tehdä: kasvattaa ja opettaa heitä, jotka todella ovat opetuksen tarpeessa.

Hoidin heidät (3kpl) kouluikään asti kotona, eskarin kyllä kävivät. Nuorin lapsista on 23v ja jo vuosia olen pärjännyt taloudellisesti hyvin.

Hemmottelen itseäni ja lasteni perheitä.

Osaan mielestäni törsätä sopivasti :)

Hoidin heidät (3kpl) kouluikään asti kotona, eskarin kyllä kävivät. Nuorin lapsista on 23v ja jo vuosia olen pärjännyt taloudellisesti hyvin.

Hemmottelen itseäni ja lasteni perheitä.

Osaan mielestäni törsätä sopivasti :)

Hoidin heidät (3kpl) kouluikään asti kotona, eskarin kyllä kävivät. Nuorin lapsista on 23v ja jo vuosia olen pärjännyt taloudellisesti hyvin.

Hemmottelen itseäni ja lasteni perheitä.

Osaan mielestäni törsätä sopivasti :)

ja äitini kuoli. Sain pienen perinnön millä lyhensin lainaa ja jokunen vuosi sitten laina oli maksettu kokonaan.

Vaihdoin asunnon pienempään ja nyt olen ilman velkaa :) t. 44v

Kaikki ihmiset varmaan osaisivat tai ainakin oppisivat syyt helposti ;)

Lapsena haaveilin kehitysmaahan lähdöstä opettajana. Elämä meni niin, että nuorena en sitten lähtenytkään. Moni järjestö ottaa vapaaehtoisia eläkeleläisiäkin töihin, niin että nämä maksavat omat kulunsa. Tästä siis haaveilen. Että kun olen oman lapseni kasvattanut ja auttanut oman elämän alkuun, voin vihdoin tehdä mahdollisesti sitä mitä olen koko elämäni halunnut tehdä: kasvattaa ja opettaa heitä, jotka todella ovat opetuksen tarpeessa.

Minäkin haaveilin näin, tosin haaveilin olevani lääkäri. Lähihoitaja minusta tulikin, vaikken kyseistä ammattia olekaan harjoittanut vuosiin. Tämä haave voisi olla toteuttamisen arvoinen vielä vanhemmallakin iällä. Toki ottaen huomioon, että aviomies on halukas tulemaan mukaan. :)

aika paljon menee rahaa vieläkin myös heidän elämisen tukemiseen.

Jos joku päivä ei oliskaan mitään muita menoja kuin omat ja miehen, kyllä varmaan hetki menee, että osaa itseekin tuhlata.

Muutetaan varmaan silloin pienempään asuntoon, eli elinkustannukset pienenee huomattavasti. Niillä säästyvillä rahoilla voi sponsoroida lasten elämää ja käydä heidän sekä lastenlasten kanssa matkoilla.



Sen olen päättänyt, että sitten kun olen 70v (kuopuskin sitten jo 40v), teen testamentin ja sillä jaan vapaan osan perinnöstä lasteni lapsille suoraan. (saahan omanikin pakostakin lain turvaaman osuuden)



Omassa suvussani naiset elävät pitkään, ellen sairastu vakavasti, oletan että seuraan suvun naisten jälkiä ja elän yli 90v ikäiseksi (vähintään). Silloin kuopus on peräti 60v. Mitäpä tuo silloin jollain perinnöllä tekisi enää? Enemmän hänen lapsensa siitä hyötyisivät.

opiskelijoilla ei ole isoja rahoja, joten nyt kun eivät enää asu kotona, maksan vuokriaan, ruokaansa, matkojaan jne. Mikä ei ole paljon lasta kohti, mutta paljon palkastani. Ja jos kohta saavat lapsia, pitää säästää, että saan ostettua vaunut ja turvaistuimet. Omaa rahaa minulla ei varmaan ole koskaan.

matkustamaan maailman ympäri.. ollaan sillon 44 ja 47 kun nuorempi lapsemme on 20 ja aion sisustaa ja vaeltaa ja ehkä teen järjestöhommia ja vapaaehtoistyötä