Tunnustaako täällä kukaan tai tunnistaako itsessään, että on heikkolahjainen?
Onko sinut irtisanottu työpaikasta, vaikka omasta mielestäsi olit ahkera, teit kaiken hyvin ja oikein ja irtisanominen oli mielestäsi epäreilu?
Missä työssä olet ja pärjäät siinä, siis pärjäät muittenkin mielestä.
En halua mitenkään ilkeillä vaan kysyä, onko heikkolahjaisuutta mahdollista itsessään tunnistaa.
Omassa tuttavapiirissä kyseiset henkilöt eivät itse tätä tajua tai ainakaan myönnä, edes itselleen, vaikka ovat ns. apukoulun käyneet. Heitä on todella vaikea auttaa ja opastaa valitsemaan ala, joka sopisi paremmin Heidän omat toiveet ja tavoitteet ovat todella epärealistiset, mutta eivät halua luopua niistä.
Kommentit (16)
Lähipiirissä on ihmisiä joilla tätä on. Eiväthän he sitä myönnä. Se varmaan vaikeuttaa sopeutumista, kun suuttuvat muille ihmisille siitä, että he eivät ymmärrä miten joku yksinkertainen juttu voi olla niin vaikeaa tai kun epäonnistuvat, onkin muitten vika.
Kai se kuuluu niihin oireisiin, että ollaan muutenkin vähän pihalla, ei edes ymmärretä mitä normaali elämä vaatii.
Oli joku tutkimus, että tyyliin 90% ihmisistä pitää itseään keskimääräistä älykkäämpänä.
Minulla on akateeminen koulutus ja teen vaativaa työtä, joten ehkä en monen kriteereillä olisi heikkolahjainen. Mutta tiedän kyllä että olen esim. työpaikkani muihin henkilöihin verrattuna järjeltäni varsinainen kanablondi, ja joudun tekemään töitä paljon kotonakin että pärjään jotenkin - joudun kompensoimaan hitauttani ja heikkolahjaisuuttani ylimääräisellä ajankäytön panostuksella ja ahkeruudella.
Potkuja en ole koskaan saanut enkä usko että saankaan, koska saan aina jotenkuten hommani hoidettua vaikka hitaahko olenkin ja teen välillä tyhmiä virheitä.
kun asiat ei vaan suju "täydellisesti" vaikka kuinka yritän ja tiedän mitä pitäisi tehdä ja pidän itseäni ahkerana jne. mutta kuitenkin suoriutuminen on (heikkoa) keskitasoa. No, lopputulos erinäisten neuropsykologisten testien ja neurologilla ravaamisen jälkeen oli, että olen erittäin hyvää keskitasoa/lahjakas riippuen mitatusta asiasta. Ongelmana ei siis ollut älykkyystaso vaan adhd liitännäisineen (ja kompensointikyvyn ansiosta kukaan ei tullut aiemmin asiaa huomanneeksi siis lähinnä tarkoitan peruskouluaikaa.
tai ainakaan hänen tietämyksensä lahjakkuudesta ja älykkyydestä ja heikkolahjaisuudesta ja oppimisvaikeuksista tai oppimistyyleistä ei ole kovin ajantasaista. Ehkä noin suoraan 1950-luvulta, joten en ollenkaan ihmettele, että hänen on vaikeata "autaa ja opastaa" lähipiiriään.
niin silloin se tietämyksen puute on jossain muualla. Eräs sukulaistyttö on käynyt amiksen elintarvikepuolen linjan, mutta ei pysty ilman opastusta keittämään edes perunoita saati tehdä jotain niin monimutkaista kuin lättytaikina. Reseptin desit ja litrat menee iloisesti sekaisin. Mäkkäristä tuli lähtö koeaikana.
kun asiat ei vaan suju "täydellisesti" vaikka kuinka yritän ja tiedän mitä pitäisi tehdä ja pidän itseäni ahkerana jne. mutta kuitenkin suoriutuminen on (heikkoa) keskitasoa. No, lopputulos erinäisten neuropsykologisten testien ja neurologilla ravaamisen jälkeen oli, että olen erittäin hyvää keskitasoa/lahjakas riippuen mitatusta asiasta. Ongelmana ei siis ollut älykkyystaso vaan adhd liitännäisineen (ja kompensointikyvyn ansiosta kukaan ei tullut aiemmin asiaa huomanneeksi siis lähinnä tarkoitan peruskouluaikaa.
Minua kiinnostaa mitä liitännäisiä AD/HD:n kuuluu?
Kertoisitko?
tai ainakaan hänen tietämyksensä lahjakkuudesta ja älykkyydestä ja heikkolahjaisuudesta ja oppimisvaikeuksista tai oppimistyyleistä ei ole kovin ajantasaista. Ehkä noin suoraan 1950-luvulta, joten en ollenkaan ihmettele, että hänen on vaikeata "autaa ja opastaa" lähipiiriään.
Jos henkilöllä on diagnosoitu heikkolahjaisuus niin silloin se tietämyksen puute on jossain muualla. Eräs sukulaistyttö on käynyt amiksen elintarvikepuolen linjan, mutta ei pysty ilman opastusta keittämään edes perunoita saati tehdä jotain niin monimutkaista kuin lättytaikina. Reseptin desit ja litrat menee iloisesti sekaisin. Mäkkäristä tuli lähtö koeaikana.
niin kyllä se aikamoista ajantasaisuuden puutetta osoittaa. Nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Jotka siis on ihan eri asia kuin kapea-alaiset oppimisvaikeudeet, kuten lukihäiriöt ja hahmotushäiriöt ja niin edelleen, ja siksi vaikeampia kompensoida, mutta silti viittaa siihen, että oikealla auttamis- ja opastamistaktiikalla ongelma olisi paljon pienempi. Siksi vika ei ole niinkään tässäkään oppijassa, vaan siinä, että hänen ympärilllään olevat eivät osaa etsiä oikeita taloja toimia hänen kanssaan.
Nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.
koulutusnäkökulmasta. Mutta kyllähän se "heikkolahjaisuus" on paljon muutakin kuin oppimisen ongelma.
Nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.
koulutusnäkökulmasta. Mutta kyllähän se "heikkolahjaisuus" on paljon muutakin kuin oppimisen ongelma.
tai jos on, niin määrittelijällä on tosi kapea näkemys oppimisesta. Kyseessä nimenomaan on (syväsuuntautuneen) OPPIMISEN ongelma.
kun heikkolahjaisuudesta ei ole ammattipiireissä puhuttu pariin kymmeneen vuoteen
tai ainakaan hänen tietämyksensä lahjakkuudesta ja älykkyydestä ja heikkolahjaisuudesta ja oppimisvaikeuksista tai oppimistyyleistä ei ole kovin ajantasaista. Ehkä noin suoraan 1950-luvulta, joten en ollenkaan ihmettele, että hänen on vaikeata "autaa ja opastaa" lähipiiriään.
niin kyllä se aikamoista ajantasaisuuden puutetta osoittaa. Nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Jotka siis on ihan eri asia kuin kapea-alaiset oppimisvaikeudeet, kuten lukihäiriöt ja hahmotushäiriöt ja niin edelleen, ja siksi vaikeampia kompensoida, mutta silti viittaa siihen, että oikealla auttamis- ja opastamistaktiikalla ongelma olisi paljon pienempi. Siksi vika ei ole niinkään tässäkään oppijassa, vaan siinä, että hänen ympärilllään olevat eivät osaa etsiä oikeita taloja toimia hänen kanssaan.
Vaikka tämä uusi nimitys heikkolahjaisen tilalle on saatu, ei se poista sitä tosiasiaa, että henkilön äo ei ole paljon kengännumeroa isompi. Jos ihmisen aivot ovat näin tukossa, niin vaikea sitä on opettaa uusia työtehtäviä. Kerro miten ne tulisi opettaa, jospa me sitten seuraavalla kerralla osaisimme.
Ei ole voinut tehdä työtehtäviä, kun ei ole saanut muilta neuvoja tai apuja (muut tekevät asiat omatoimisesti).
Tekee kaikki hitaasti tai jättää tekemättä, kun ei osaa eikä ole saanut neuvoja.
On lisäksi laiska ja häiritsee muiden työtä.
Tälle naiselle ei enää anneta oikein mitään tehtäviä, on vähän turha ihminen koko tiimissään. Pois sitä ei saa, kun on vakivirassa.
tai jos on, niin määrittelijällä on tosi kapea näkemys oppimisesta. Kyseessä nimenomaan on (syväsuuntautuneen) OPPIMISEN ongelma.
määritellä oppiseksi. Mutta jos nyt laitetaan joku ihminen olosuhteisiin joista se ei ole koskaan oppinut mitään, vaikka poistetaan painovoima ja kaikki asiat toimivat toisin kuin luulisi ei-systemaattisilla tavoilla, niin se fiksu kuitenkin pärjää siinä tilanteessa paremmin koska päättelykyky ja tilanteiden arvioiminen on parempaa ja nopeampaa. Koska sitähän se äly pitkälti on, kykyä arvioida muuttuvia tilanteita.
Auttaisiko jos henkilö töihin tullessaan kertoisi avoimesti että minulla on sitten vaikeuksia matemaattisissa asioissa, tai liian monimutkaisesti annettujen ohjeiden ymmärtämisessä, tai luetun ymmärtämisessä.
Ja sitten sovittaisiin mieten työtapoja mahd muutetaan niin että homma sujuu myös hänellä.
Vai olisiko se liian leimaavaa, ja esimiehen vastuulla tällainen tietysti aina on?
Arviolta seitsemän prosenttia väestöstä luokitellaan heikkolahjaisiksi.
tai ainakaan hänen tietämyksensä lahjakkuudesta ja älykkyydestä ja heikkolahjaisuudesta ja oppimisvaikeuksista tai oppimistyyleistä ei ole kovin ajantasaista. Ehkä noin suoraan 1950-luvulta, joten en ollenkaan ihmettele, että hänen on vaikeata "autaa ja opastaa" lähipiiriään.