Miten kestää pettymys itseensä?

ja selvitä miten voit päivittää koulutuksesi. Ota selvää oppisopimuksesta. Kirjoitat ihan hyvin, älyssäsi ei voi olla pahanlaatuista vikaa. =) Kokemus on antanut sinulle uuden näkökulman ja ymmärrystä opiskeltaviin asioihin, et voi tietää, miten menee, jos et kokeile.

Vanha koulutuksesi antaa varmasti sinulle etua myös jonkun muun alan koulutuksessa. Olisiko jotain kiinnostavaa alaa, mikä hipoo vanhaa koulutustasi?

Ruuanlaitto ja leipominen, mutta mun allergiat sulkee sen alan pois.

Mä olen harvinaisen kunnianhimoton. En voi ymmärtää miksi olen tälläinen ja kauhulla pelkään, että joku lapsistani tulee samanlaiseksi.

mitään syytä olla itseesi pettynyt. Olet antanut lapsillesi ihanan lapsuuden olemalla kotona.

Käyt noita asioista ehkä mielessäsi sen takia läpi, että tämä aikakausi on päättymässä ja valmistaudut uuteen. Ole tyytyväinen tekemästäsi työstä kotona. On itsestään selvää, että koulutus vanhenee vuosien myötä ja että olet kasvanut niin, että vanha valinta tuntuu väärältä. Niin käy myös ihmisille, jotka ovat töissä.

Sinulla on asenne en voi-en pysty-en onnistu. Se estää eteenpäin menemisesi enemmän kuin olettamasi rajoitukset älysi tai kykyjesi suhteen.



Jos et olekaan kaikkein älykkäin, olet varmasti tarpeeksi älykäs erittäin moniin koulutuksiin ja töihin.



Sanot ettet tykkää alasta jolle sinulla on koulutus. Ehkäpä sinun siis pitäisi tosiaan heittää menemään tuo uskomus ettei sinusta ole opiskelemaan, ja etsiä ala joka kiinnostaa ja opiskella sinne! Vanhemmiten itse asiassa opiskelu on usein HELPOMPAA kuin nuorena, ainakin itselleni on ollut. Minä ainakin olen paljon keskittymiskykyisempi ja motivoituneempi vanhemmiten kuin mitä olin ns. normaalissa opiskeluiässä kun hankin ekan ammattini josta en pitänyt.

että menee työkkäriin ja ottaa selvää ihan tavallisista duuneista, mihin voisi suunnata. Voihan olla, että sieltä löytyy jotain sellaista, mihin sun koulutus kelpaa!

Työkokeiluun kokeilemaan, mikä tuntuis omalta.

Missään työssähän ei ole aina kivaa, mutta rahan takiahan sitä tehdään.

melkein väistämätöntä, kun on kotona. Astu kynnyksen yli, niin asiat alkaa muuttumaan.

Noi ajatukset on ihan normaaleja muutosvaiheessa ja kaikki uusi yleensä pelottaa.

Mutta kyllä sä siitä yli menet sitten kun olet saanut tarpeeksi. Se on itsestä kiinni.

Sun kirjoitus on merkki siitä, että olet polkaissut prosessin käyntiin.

miten saada hyväpalkkainen työ, kun tiedän ettei musta ole opiskelemaan? Täysi mahdottomuus. Nuorena olin jo tosi huono opiskelemaan, vaikka mitä yritin. Vanhentuessa muistu huononee enkä varmaan edes valmistuisi koskaan.

Saat kohtuullisen hyväpalkkaisen työn aloittamalla alusta ja etenemällä vähitellen. Eli otat ensin jonkun ihan perusduunin, mitä nyt saat - siivoamista, toimistohommia, ruohonleikkuuta, rakennussiivousta jne. Siitä sitten kokemuksen karttuessa pyydät palkankorotusta ja haet vähitellen aina parempia töitä.

Toinen asia on, että näkemyksesi opiskelun toivottomuudesta on väärä. Olet aikanaan yrittänyt sellaista opiskelua kuin se silloin nuorena oli, mutta aikuisopiskelu ei ole samanlaista. Nuorisoasteopiskelu on usein varsin teorialähtöistä, mutta aikuisopinnoissa kaikenlaiset oppisopimukset ja näyttötutkinnot mahdollistavat ihan toisenlaiset oppimistyylit ja sopivat paremmin monille sellaisille, joille se koulumainen kirjoista pänttääminen ei istunut. Ja toisaalta vaika muisti jonkun verran huonontuukin (tai kärsii harjoituksen puutteesta) iän karttuessa, monien itsetuntemus kasvaa ja sillä tavalla on valmiimpi opettelemaan myös parempaaa tapaa oppia kirjoista. Eli vaikka nuorena opnnot eivät sujuneet, voit hyvin saada ne sujumaan nyt.

älä lue naistenlehtiä, älä ainakaan muotiblogeja, eikä mitään menestyvien ihmisten tarinoita. Uutisiakaan ei kannata seurata. Eikä varsinkaan istua netissä.

Kun ei tiedä miten muut elävät niin on helpompi olla tyytyväinen itseensä ja ehkä jopa onnellinen.

Ruuanlaitto ja leipominen, mutta mun allergiat sulkee sen alan pois.

Mä olen harvinaisen kunnianhimoton. En voi ymmärtää miksi olen tälläinen ja kauhulla pelkään, että joku lapsistani tulee samanlaiseksi.

eikä oikeastaan erityistä kiinnostustakaan. Olen itsekin kunnianhimoinen eikä minua erityisesti kiinnostanut mikään ala. Valkkasin sitten alan sen perusteella mikä ei ole suorastaan vastenmielinen ja josta todennäköisesti saa töitä. Hankin ammattiin koulutuksen ja olen tehnyt tätä jo 12 vuotta ihan riittävän tyytyväisenä.

Työkkäriin ilmottautuminen on varmaan eka askel mikä mun kannattaa ottaa. Ehkä mä löydän sitä kautta jonkun kiinnostavan alan ja löydän rohkeutta hakea opiskelemaan.



ap

Olen varma, että sinusta pohjimmiltaan löytyy sekä kunnianhimoa, älyä, sekä taitoja, kunhan kiinnostut jostain asiasta. Eli pidät kotitöistä? Haa, tietysti koska olet niitä tehnyt! Kiinnostus yleensä kasvaa tiedon karttuessa. Ja näin myöhemmin päivitetty/ opiskeltu koulutus on aina arvokas -eli etsit jonkun minkä tahansa jalansijan itsellesi. Ja turha kriittisyys pois!



Huom, ei muutkaan yleensä ole mitään erityisen hyvin onnistuneita ihmisiä. Tavallisesti ihmiset jumittuu johonkin hommaan, sopivat sille alalle tai sitten ei. Huippuja me tietysti nähdään televisiossa, mutta kaikki ei voi voittaa...



Etkä sinä nyt kauhean vanha voi olla, kun lapsetkin ovat vielä kotona? Monet opiskelevat "sen oikean ammatin" vasta siinä iässä. Eikä sen tarvise olla lukuammatti, jos kädentaidot sujuu paremmin. Niitähän sinä olet jo harjoittanutkin.