Hanna Partasen "treenipäiväkirja"

eikö olisi saanut lähteä kunnonkohotukseen mukaan?



Laittakaapa omia liikuntapäiväkirjojanne, niin katotaan! :D

Tehkööt vapaa-ajallaan mitä tahtoo, vaan jos neuvoo muita töikseen + kirjoittaa kirjan, pitäisi jo uskottavuuden vuoksi pysyä ruodussa.

ammatti määrittää tiukat käyttäytymissäännöt.

Itsekin elän vapaalla aika tavalla erilaista elämää kuin töissä (huonossa mielessä siis). Työssä neuvon asiakkaita ja tiedän mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, silti en pysty itsekään noudattamaan aina näitä ohjeita.

Se ei kuitenkaan poista tai vähennä ammattitaitoani!

Tuossa on kuitenkin se pieni ero, että sinun asiakkaasi eivät näe mitä teet vapaa-ajalla, vaikka eläisit minkälaisessa "pellossa". Hanna Partasen syömistottumukset kuitenkin näkyvät suoraan hänen kropastaan eli jo suoraan päälle päin näkee että "Hanna ei elä kuten saarnaa".

Itse kyllä pidän Partasen tyylistä, koska hän näyttää NORMAALILTA naiselta eikä anorektikolta.

Laittakaapa omia liikuntapäiväkirjojanne, niin katotaan! :D

En laita. Harrastan vaihtelevaa liikuntaa (juoksu, kuntosali, kahvakuula, Zumba, muut ohjatut jumpat) 3-5 kertaa viikossa. Minä myös aloitin vuoden alussa. Mutta en ole ängennyt pitämään blogia lehdelle.

joskus vuosia sitten, (joku tv-ohjelma/lehtijuttu) ihmettelin jo silloin miten noin plösön oloinen ihminen voi olla ravitsemusneuvoja. Olisipa hauska päästä kurkistamaan sen jääkaappiin!

pitäisi olla anorektisen laiha tai itseään kymmenen, kaksikymmentä vuotta nuorempien koossa että olisi uskottava? Kun ei se Partanenkaan kuitenkana läski ole.

Mutta toteanpa vaan, että hänen olemuksensa on selkeässä ristiriidassa siihen, mitä hän neuvoo tai kehottaa syömään. Viittaan tässä nyt kirjassaan esiteltyihin kieltämättä pieniin annoskokoihin.

Sellaistahan se meillä useimmilla kiireisillä ja arjen kuormittamilla on että ei aina jaksa eikä viitsi eikä pysty. Ei tuossa mitään ihmeellistä ole kumpaankaan suuntaan, ei ihmeellisen velttoa eikä toki ihmeellisen aikaansaavaa ja tehokastakaan.

..että ei onnistu noudattamaan edes omia neuvojaan mm. syömisen suhteen ja kirjansa ("Kyytiä Kiloille") luettuani epäilen, että hänellä on jonkinsortin syömishäiriö ainakin piilevänä. Kirjassa kun oli kasapäittäin outoja esimerkkejä Hannan repsahtamisista, osteli karkkia isot kasat ja hampaatkin piti pestä kesken kekkereiden kun ei syömisestä muuten tullut loppua...ruoka-annokset naisille olivat naurettavan pieniä (4 kikkaran kokoista lihapullaa ja 1½dl muussia, kasviksia alle 100g jne.) eikä ihmekään, että nälkä pysyy ja makeanhimo kasvaa hulluksi noilla annoksilla!

minäkin luin tuon kirjan muuten ja siinä oli tosi hyvännäköinen vielä. tuossa kuva: http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1064_kyytiakiloille4742.jpg

..että ei onnistu noudattamaan edes omia neuvojaan mm. syömisen suhteen ja kirjansa ("Kyytiä Kiloille") luettuani epäilen, että hänellä on jonkinsortin syömishäiriö ainakin piilevänä. Kirjassa kun oli kasapäittäin outoja esimerkkejä Hannan repsahtamisista, osteli karkkia isot kasat ja hampaatkin piti pestä kesken kekkereiden kun ei syömisestä muuten tullut loppua...ruoka-annokset naisille olivat naurettavan pieniä (4 kikkaran kokoista lihapullaa ja 1½dl muussia, kasviksia alle 100g jne.) eikä ihmekään, että nälkä pysyy ja makeanhimo kasvaa hulluksi noilla annoksilla!

Tuo pienet suositellut annoskoot on totta minustakin, mutta en minä mitään syömishäiriöistä kuvaa Hannasta saanut vaan ihan kuvan tavallisesta ihmisestä jolla on joskus herkkuhimoja ja joita koittaa hillitä eri keinoin. Hannan yksi keino oli se, että hän pesee hampaat kun katsoo syöneensä jo tarpeeksi sille päivälle, niin ei tule niin helposti enää liattua hampaita syömällä lisää vaikka vähän tekisi mielikin.

tyyliin fibromyalgia tai vastaava diagnosoitu viimevuosina. Ei se elämä sellaisenkaan kanssa varmaan kauheen helppoa ole, vs. liikkuminen ja muu, varsinkaan ennenkuin on diagnoosi olemassa ja tietää mistä on kyse. Ravitsemustietous ei kuitenkaan lohtusyömistä esim. poista.

Moni juttu vaan kuulosti niin tutulta...ja esim. lakujen perässä tiettyä reittiä matkustaminen + siitä irti pääseminen ei ollut mielestäni edes hauskaa, vaan surullista. Puhutaan kuitenkin aikuisesta, joka on valinnut urakseen muiden opastamisen ravintoasioissa.



t. en muista numeroani

että hän on niin inhimillinen. Ja hänellä tosiaan on kipuja aiheuttava perussairaus.

Laihdutin itse lähes vailla liikuntaa (polvivamma + raju ylipaino) yli 30kg. Kivut ovat toki ikäviä, mutta en näe niissä yhteyttä painonhallintaan saati laihduttamiseen. Yleensähän fibro pahenee, jos mättää viljoja ja sokeria, kannattaisi Hannankin ehkä miettiä uusiksi sitä ruokavaliotaan.

Laihdutin itse lähes vailla liikuntaa (polvivamma + raju ylipaino) yli 30kg. Kivut ovat toki ikäviä, mutta en näe niissä yhteyttä painonhallintaan saati laihduttamiseen. Yleensähän fibro pahenee, jos mättää viljoja ja sokeria, kannattaisi Hannankin ehkä miettiä uusiksi sitä ruokavaliotaan.

oon itse fibromyalgikko ja mulla on kyllä liika proteiini pahin kipujen lisääjä. Paras ruokavalio mitä olen kokeillut on ollut vegaaninen elävä ravinto, sillä kivut olivat lähes täysin poissa. Kuopion yliopistossa on myös tutkittukin elävän ravinnon vaikutuksia reuma- ja fibrokipuihin ja todettu että tehoa on. Itse en jaksanut sitä kuitenkaan noudattaa koska ruokien hankkiminen ja teko on aika työlästä. Mutta runsaskasviksisella ja hiilarisella voin myös varsin hyvin, kunhan pidän proteiinit alhaalla ja syön rasvaa tarpeeksi.

Kyllä syömishäiriöinen toisen tunnistaa.



Tai Hanna kärsii naisten perusongelmasta: ei varmaan koskaan syö kunnolla vatsaansa täyteen kunnollista, tavallista ruokaa, josta seuraa näitä "repsahduksiksi" nimettyjä ahmimiskohtauksia.



Jos ei sa syömistä loppumaan kun maha on täynnä niin on kyse ahmimishäiriöstä.

oli kyse liikunnasta. Siitä, miten lähtee julkisuushakuisesti mukaan projektiin, jossa sitten



"Yksi helmikuun viikoista oli hyvin työntäyteinen enkä selkeästi saanut palauduttua pitkistä työpäivistä, ja siksi liikkuminenkin oli todella tahmeaa"



"Maaliskuu oli liikkumisen kannalta minulle hyvin haastavaa aikaa.

Aika yksinkertaisesti meinasi loppua kesken, sillä kiersin aika paljon ympäri Suomea luennoimassa ja muutama iso projekti oli vielä näitten keikkojen päälle, joka piti minut istumassa tietokoneen ääressä aina myöhäiseen yöhön asti. Tuli taas elettyä niin, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon…"



"Pyrin pelaamaan nyt kesällä ainakin yhden kierroksen viikossa ja lomaviikoilla useammankin. Olen ollut kyllä armottoman laiska, sillä en ole treenannut lyöntejäni rangella tänä keväänä ja kesänä ollenkaan, vaan olen vain nauttinut pelistä ja hyvästä peliseurasta"



"TV-ohjelman kuvaukset ovat vieneet sen verran voimia, että liikunnan harrastaminen on jäänyt viikonloppuihin.--Syömisen säännöllisyydestä on ollut haastavaa pitää kiinni, ja eilenkin lähes kiljuin ruokaa tuotantoryhmältä. Aivoni eivät yksinkertaisesti toimi, jos ne ovat ravinnotta yli kuusi tuntia!

Liikunta on viikolla ollut lähinnä lyhyitä koiralenkkejä, sillä päivät ovat olleet niin haastavia"



Näistä mikään ei liity perussairauteen tai loukkaantumisiin.

ammatti määrittää tiukat käyttäytymissäännöt.

Itsekin elän vapaalla aika tavalla erilaista elämää kuin töissä (huonossa mielessä siis). Työssä neuvon asiakkaita ja tiedän mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, silti en pysty itsekään noudattamaan aina näitä ohjeita.

Se ei kuitenkaan poista tai vähennä ammattitaitoani!