Miksi Helsingistä pois muuttaminen ahdistaa?

Asutaan kerrostalokaksiossa Helsingissä yhden lapsen kanssa ja tila alkaa käymään vähiin.. varsinkin kun toinenkin lapsi haaveissa. Haluttais niin kovasti saada oma piha eli rivareita ollaan katseltu. Helsingissä ja myös Espoossa/Vantaalla rivarit vaan on niin sikahintasia, jos ei halua huonolle alueelle muuttaa tai ostaa 60-70-luvun asuntoa. Mies haluais muuttaa kauemmas esim. Tuusulaan mutta mua ahdistaa ajatuskin asua jossain muualla kun Helsingissä. Miksi? Onko muilla samoja kokemuksia? Olen alunperin maalta kotoisin ja olin aina ajatellut että kun saan lapsia niin haluan muuttaa pois pääkaupunkiseudulta ja että lapsille on kivempi asua rauhallisemmassa paikassa. Nyt kuitenkin ajatuskin ahdistaa. Tuntuu että sitten olen niin jumissa siellä etten voi hengittää. Myös kaikki kaverit on sitten "niin kaukana" kun ne on Helsingissä. Ahdistaa myös työmatkat kun työpaikka on Kampissa Helsingissä. Kuitenkin monet matkaavat Helsingin keskustaan töihin kauempaa.. miten te jaksatte sitä matkustusta? Miten tästä ahdistuksesta pääsis eroon tai mitä tässä oikein pitäis tehdä? Vai onkohan vaan pakko tyytyä kälyseen kerrostalokolmioon ja unohtaa ajatus omasta pihasta ja saunasta. Kumpi on tärkeämpää, kiva koti vai asuinalue jossa viihtyy?