Lesbot, homot tai heidän läheisensä!

tulevat esille sitten, jos tulevat.

Mieheni poika oli 7 v jo selkeästi tyttömäinen, ei ajatustakaan ettei hänestä olisi tullut homo.

että poikalapsesta on helmpomaa tunnistaa tyttömäisiä ominaisuuksia kuin tyttölapsesta poikamaisia. En pitäisi omaa tytärtäni mitenkään äärimmäisen poikamaisena, mutta tietyt piirteet ovat erityisiä verrattuna muihin saman ikäisiin lapsiin. En osaa selittää, mutta jollakin tapaa äidinvaistoni on oikeastaa aina kuvitellut lapseni olevan lesbo. Voiko äiti tietää tällaisen asian vain vaistollaan jo näin varhaisessa vaiheessa?



Tosiaan, aikahan sen näyttää. Eikä muutenkaan ole tarpeellista lokeroida ihmisiä seksuaalisten taipumustensa perusteella. Mutta silti asia askarruttaa minua.



Ap

onko lapsesi homi, bi vai hetero. On kuitenkin tosi tärkeä tunnistaa itsessään ne tunteet ja tuntemukset, mitä aiheeseen liittyy. Ne auttavat sinua olemaan "herkkänä" asian suhteen. Tärkeintä on, että lapsesi tietää sinun hyväksyvän hänet millaisena tahansa. Ja olet valmis keskustelemaan, jos yhtään tuntuu, että lapsi on sitä vaille. Edetkää rauhassa ja ottakaa vastaan se, mitä elämä antaa. Setan puoleen voi kääntyä myös, sieltä saa oikein asiallista tietoa ja aikanaan mahdollisesti tukea.



Minun poikani kohdalla tutka huutaa ja kovaa. Hän on ollut ihan selkeästi minun mielessäni homo jo suunnilleen vauvasta asti. Ei hän ole mitenkään neitimäinen tai "homomainen" ollenkaan, mutta joku hänessä vain sai meidät vakuuttuneeksi siitä, että hän ei ole normihetero. Nyt hän on 13-vuotias ja ihan tavallinen poika. Kesällä hän kuitenkin kertoi, että tuntee olevansa jotenkin vähän vinossa (käytti itse tuota termiä) ja otti yhetyttä hyvään ystäväämme, joka on homo. En tiedä, mitä ovat jutelleet, mutta toivon pian saavani käydä keskustelua poikani kanssa asiasta. Aloite on kuitenkin hänellä.

Minä tiesin jollakin tavalla jo alle kouluikäisenä, että olen jotenkin erillainen. En koskaan haaveillut miehestä jonka kanssa menisin naimisiin ja jotenkin tajusin ettei se tavallinen tarina ole se, joka on minulle. Olisi ollut aivan ihanaa, jos joku olisi sanonut, että toisinkin voi olla.



Minä olenkin sitten omille lapsilleni kertonut, että jotkut tytöt tykkää pojista, jotkut tykkää tytöistä ja jotkut molemmista. Ja jotkut pohjat tykkää tytöistä, jotkut pojista ja jotkut molemmista. Että tärkeintä on löytää sellaisia ihmisiä ympärilleen, joiden kanssa on hyvä olla.

lapselleni että on yleisempää ihastua niin että tyttö ihastuu poikaan tai poika tyttöön, kuten isän ja äidin kohdalla on ollut. Mutta että näin ei käy kaikille ja sekin on ihan ok. Lapseni on iästään huolimatta hyvin ymmärryskykyinen ja hän selvästi oli ajatellut näitä asioita ennen kuin uskoutua minulle tässä ihastumisasiassa. Joka tapauksessa, nuo pienten lasten ihastumiskuviot ovat todella viattomia ja kauniita. :) Kehotin kuitenkin häntä pitämään ihastumiset omina salaisuuksinaan, jotka voi toki äidille tai isälle kertoa.



Kiitos vastanneille. Kaikkea tässä on ehtinyt jo pohtimaan vaikka kyseessä voi olla vain ohimeneväkin vaihe lapsen elämässä.



Ap