Sinä, joka olet lapsesi kaveri ennemmin kuin kasvattaja

Haluaisin kovasti oppia ymmärtämään ajatuksenjuoksuasi. Haluaisin tietää, miten ihmeessä kuvittelet tekeväsi lapsellesi palveluksen sallimalla hänelle kaiken, mitä hän keksii haluta. Ymmärrän, että oman lapsen eteen tekee tietysti kaikkensa, mutta en jaksa ymmärtää sitä, että lasta ei opeta pärjäämään ja että kaiken on aina oltava kivaa ja ihanaa lapsen elämässä.



Annan esimerkkejä lasteni koulukavereista:

1) Kouluruokailu. Lapsi ei ole koskaan syönyt sitä, koska äiti on päättänyt niin. Tai oikeastaan lapsi on päättänyt niin, äidille kyllä käy, että lapsi hakee ruokalasta jäätelöä tai juhlapäivinä jälkiruokaa mutta ruokaa ei tarvitse syödä. Koska lapsi ei tahdo.

2) Lapsi ei pidä uskonnosta eikä halua käydä uskonnontunneilla. Ensin äiti yrittää kaikkensa, jotta lapsen ei tarvitse sinne osallistua (miksi ei voisi tehdä sillä tunnilla vaikka matikan tehtäviä?), sitten eroaa kirkosta ja tadaa, lapsi ei osallistu uskonnontunneille. Paitsi yläasteella kun tuli kiva uskonnonope luokanvalvojaksi. Silloin lapsi sai osalistua ja rippikoulunkin kävi.

3) Lapsi ei ui. Siis koulun kanssa. Hänen ei tarvitse. Syynä oli aluksi allergia mutta se menetti merkitystään, kun kuitenkin lapsi kävi uimassa äitinsä kanssa kouluajan ulkopuolella. Sitten se oli vain vanhemman päätös. Lapsi ei myöskään juokse, kun se hengästyttää. Äiti kirjoittaa lupalappuja liukuhihnalta liikuntatunneilta poissaoloon. Kun liikunnasta tuli nelonen, äiti aloitti taistelun siitä, että lapsi saisi suorittaa liikunnan nelosen kirjallisena.

4) Kun lapsi urheilupäivänä kastui (satoi), tuli äiti hakemaan lapsensa kotiin tuntia ennen koulupäivän päättymistä. Lapsella oli kurjaa olla märissä vaatteissa. Mitä väliä, vaikka ohjeistukseksi oli annettu sadekelivaatteet. Lapsi lähti kotiin äidin kanssa ja oli siis tässä vaiheessa 15-vuotias.

5) Lapsi valitsi valinnaisaineeksi kotitalouden, mutta ei enää ollutkaan kaveriväleissä muiden valinneiden kanssa. Halusi vaihtaa ja sai luvan vaihtaa käsitöihin. Parin viikon jälkeen ei viihtynyt käsitöissä ja halusi vaihtaa kotitalouteen takaisin. En tiedä, mitä opettaja mietti, mutta pienen väännön jälkeen lapsi vaihtoi takaisin kotitalouteen.

6) Äiti soitti TET-paikkaan ekana aamuna ja ilmoitti, että lapsi tulee hänen luvallaan töihin tuntia myöhemmin (klo 10), koska bussi olisi tullut klo 8.10 ja työ olisi alkanut vasta klo 9. Eihän nyt 15-vuotias voi jaksaa odottaa noin kauaa työn alkamista! Samassa puhelussa ilmoitti, että lapsen pitää päästä klo 14.45,jotta ehtii bussiin.



Voisin jatkaa näitä esimerkkejä loputtomiin. Surullisinta tässä on se, että kyse ei ole vain yhdestä oudosta äidistä, vaan esimerkeissä on useampia lapsia lasten kaveripiiristä.



En ymmärrä.