Oletko koskaan ajatellut ystäväsi miesasioista "ei helvetti tuota sekoilua!"

Ja välimmekin viilenivät, koska en jaksanut loputtomasti olla tukena on-off-suhteessa elävälle ystävälle. He siis erosivat aina jokaisessa riidassa minkä jälkeen ystävä itki tilannetta minulle. Minäkin tietysti koin voimakkaita tunteita myötäeläessäni ystävän surua. Sitten seuraavana päivänä olivat taas yhdessä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuli itsellekin aina vähän "huijattu" olo joten otin etäisyyttä.

On kuulemma niin väsynyt mutta ei voi puhua miehensä kanssa. Valittaa sitten mulle. Eikä voi erota vaikka on sitä mieltä ettei ole muuta suuntaa enää. Mutta kun pitää löytää ensin joku uusi! Huhhei. Selvittäisi korvienvälinsä, laittaisi asiat tärkeysjärjestykseen jnejne.. mutta se ainainen valitus.......