Miksi kusipäisestä moukkamiehestä eroaminen tekee NIIIIIN kipeää?

Et varmaankaan sure sitä, että eroat kusipäästä, vaan siitä että juuri tuon ihmisen pitää olla kusipää ja juuri sinun miehesi.

Unelma puoleensavetävän miehen suurena rakkaana, vaimona ja hänen lastensa äitinä kauniissa kodissa, yhteisesti vanheten, yhdessä kaikkea kivaa tehden, toisen kainaloon käpertyen jne jne häviää ja tilalle jäät vain sinä. Se tekee kipeää.

Onneksi elämä menee eteenpäin ja on täynnä uusia mahdollisuuksia löytää onnellinen elämä.

Suret sitä, mitä olisi pitänyt olla, et sitä mitä todellisuudessa oli. Eli juuri niitä särkyneitä haaveita. Ehkä takaraivossa vielä on jokin pieni "jospa se kuitenkin vielä muuttuisi"-tunne.

Kaverini on kironnut monesti sitä että hyvä mies ja hyvä seksi eivät koskaan tule samassa paketissa. Ystäväni on siis nainen ja minä mies. En tiedä onko tässä yhtään mitään perää ja voiko tämä olla syy vaikeaan eroon kusipäästä.