Kauniin naisen elämä on varmaan aika

Yksi rasittava puoli on se, että ei voi mennä mihinkään tai tehdä mitään ilman että herättää huomiota. Ja kun herättää huomion, tekemisiä seurataan herkeämättä ja tarkalla silmällä.



"Normaali" ihminen voi mennä kauppaan seinästä reväistyn näköisenä, mutta kun olet mielletty kauniiksi, kynnys mennä mihinkään suoraan sängystä revittynä vanhoissa collegeissa on todella korkea. Poissuljettu ajatus.



Aina joku työkaveri / tuttava on flirttaamassa, aina joku tuijottamassa, aina joku kuolaamassa.



Moni nainen on kateellinen, joten et ole kovin pidetty naisten keskuudessa. Kateellisia, panettelijoita, juorujen levittäjiä riittää. Aina keksitään "suhteita" tai että olisi jonkun miehen perässä.



Jos menet ulos, ystävä on miltei poikkeuksetta tavallisemman näköinen, joten imet kaiken huomion itseesi ja ystävättärellä ei ole mukavaa.



Kun huomiota saa / joutuu vastaanottamaan koko ajan, siihen turtuu. Alkaa vaikuttaa ylimieliseltä ja koppavalta, saa ikävän ihmisen maineen.



Näin siis minun, yhdenlaisella kauneuskruunulla siunatun naisen näkemyksiä.

muakin käännytään katsomaan ja miehet yrittää ottaa kontaktia.



Mutta mä olen yhden miehen nainen, joten jätän sellaiset flirtit omaan arvoonsa. Kyllä ne miehet sen aika nopsaan tajuaa, joten ei mun elämää ainakaan muuta.

On eri asia, jos itse antaa vastakaikua, katsoo pitkään silmiin, hymyilee flirtisti jne. Tottakai ne jää siihen pyörimään. Mutta mä en tykkää siitä.



Jos vaikka kaupassa tarvitse apua ja menen myyjien luoksi (vaikkapa mies ja naismyyjä), niin ihan tarkoituksella katson sitä naismyyjää ja puhun hänelle. Kyllä se mies tajuaa jäädä siihen ja nainen näyttää sen pitä pyydän.

Ja tällainen käytös myös ihan selvästi tuntuu paremmalta niistä naisista. Ne ajattelee jo valmiiks että taas tuolta tulee joku vamppi, mutta huomaavatkin ettei se sitä ollutkaan.

Ap:n aloitukseen littyen pitää sanoa, että radiojuontajat kuolaavat kaikkia vieraitaan. Se nuoleskelu on usein käsinkosketeltavaa.



Kakkonen: veikkaan, että saat kyllä olla aika rauhassa, jos kuljet sängystä reväistyn näköisenä. Olet itse rakentanut itsellesi imagon, että sinun pitää joka päivä ansaita uudestaan kauniin titteli pukeutumalla asianmukaisesti.

Tietty, jos on julkisuuden henkilö, niin sitten juttu leviää "eihän se oikeasti ollut kummoinenkaan". Mutta jos et ole Lola, niin eipä sillä ole peen väliä, minkä näköisenä kaupassa käyt.

joten ei mun elämää ainakaan muuta.

miten erilainen suhtautuminen ihmisillä on suhun kuin johonkin rumilukseen. Tie on tasaista, kun puljun molemmat miesmyyjät tekee porukalla kaikkensa, että juuri sun haluama tuote kaivetaan esiin vaikka maan ääristä....

Ap:n aloitukseen littyen pitää sanoa, että radiojuontajat kuolaavat kaikkia vieraitaan. Se nuoleskelu on usein käsinkosketeltavaa.

mutta kyllä sen erottaa, kun kaksi miestä kuolaa spanielinsilmin ja yrittää miellyttää. Kaikki tietää miltä se kuulostaa kun seksuaalinen kiinnostus saa muuten itsevarman ihmisen käyttäytymään kuin teini-ikäinen poika.

Yksi rasittava puoli on se, että ei voi mennä mihinkään tai tehdä mitään ilman että herättää huomiota. Ja kun herättää huomion, tekemisiä seurataan herkeämättä ja tarkalla silmällä.

"Normaali" ihminen voi mennä kauppaan seinästä reväistyn näköisenä, mutta kun olet mielletty kauniiksi, kynnys mennä mihinkään suoraan sängystä revittynä vanhoissa collegeissa on todella korkea. Poissuljettu ajatus.

Aina joku työkaveri / tuttava on flirttaamassa, aina joku tuijottamassa, aina joku kuolaamassa.

Moni nainen on kateellinen, joten et ole kovin pidetty naisten keskuudessa. Kateellisia, panettelijoita, juorujen levittäjiä riittää. Aina keksitään "suhteita" tai että olisi jonkun miehen perässä.

Jos menet ulos, ystävä on miltei poikkeuksetta tavallisemman näköinen, joten imet kaiken huomion itseesi ja ystävättärellä ei ole mukavaa.

Kun huomiota saa / joutuu vastaanottamaan koko ajan, siihen turtuu. Alkaa vaikuttaa ylimieliseltä ja koppavalta, saa ikävän ihmisen maineen.

Näin siis minun, yhdenlaisella kauneuskruunulla siunatun naisen näkemyksiä.

ja laitettuna herätän aina huomiota. Siksi juuri en usein laittaudu sillä en halua ylimääräistä huomiota (olen aika ujo). Olen siis erimieltä kanssasi,helpompi minun on verkkareissa meikittä kulkea kuin täydessä tällingissä.

mutta se ei ole tehnyt elämääni mitenkään upeaksi, päinvastoin.



Huomio on minusta epämukavaa. Tiedostan katseet ja ajan myötä olen pyrkinyt olemaan huomaamaton, sillä haluan olla rauhassa. Pukeutumistyylistäni on muodostunut hyvin neutraali, sillä jos pukeutuisin naisellisiin vaatteisiin, kokisin olevani todella yliampuva jo. Se on kurjaa. Toivoisin voivani pitää ihania vaatteita ilman kaikkea sitä huomiota, ihan itseäni varten vain.



Lisäksi... en koskaan voi tietää, kiinnostuuko mies minusta persoonani vai ulkonäköni vuoksi. Se on oikeasti ahdistavaa, sillä olen syvällinen ja maanläheinen ihminen enkä itse välitä toisen ulkoisesta olemuksesta. Todellisten tarkoitusperien selvittäminen vie tutustuessa aikaa. Olen alkonut varomaan ja välttelemään ihmisiä, mikä ei ole hyvä.

Minua nuorempana moni ylisti tosi kauniiksi, mutta ei mun perässä kukaan pörrännyt kun olen semmoisen rauhallisen ja vaatimattoman oloinen ihminen muuten. Katseita kyllä sain, ja joskus joku saattoi kommentoida ihan kadulla vaikka että olen ihanan näköinen ihminen, mutta yleensä sain olla ihan rauhassa kontakteilta. Kun on semmoinen sulkeutuneen ja ujon näköinen eikä mitenkään pukeudu seksikkäästi ei tule noita lieveilmiöitä :)

Minua nuorempana moni ylisti tosi kauniiksi, mutta ei mun perässä kukaan pörrännyt kun olen semmoisen rauhallisen ja vaatimattoman oloinen ihminen muuten. Katseita kyllä sain, ja joskus joku saattoi kommentoida ihan kadulla vaikka että olen ihanan näköinen ihminen, mutta yleensä sain olla ihan rauhassa kontakteilta. Kun on semmoinen sulkeutuneen ja ujon näköinen eikä mitenkään pukeudu seksikkäästi ei tule noita lieveilmiöitä :)

Minäkin tiedän olevani hyvännäköinen, mutta enemmän tyylikkäällä kuin seksikkäällä tavalla. Saan katseita, olin laittautunut tai en ole laittautunut. Mutta koskaan kukaan ei ole tule tyrkylle. En paljoa käy baareissa, mutta jos käyn, niin harva uskaltaa lähestyä. Kerrankin eräs mies tuli sanomaan, että siinäpä harvinaisen kaunis nainen - ja käveli ohi. Eli ei minun ulkonäöstäni seuraa muuta kuin katseet ja se, että saan kaupoissa ihan sairaan hyvää palvelua.

Eli on kauneutta ja kauneutta.

4

Minua on teinistä lähtien ylistetty kauniiksi naiseksi, mutta mulla on myös aika heikko itsetunto, joten en tätä itse tiedosta. Aika rauhassa olen saanut olla, koska en noteeraa näitä tuijotteluita ja toisaalta ainakaan nuorena miehet eivät ihan hevillä uskaltautuneet puheille. Ystävät ja työkaverit sitten ovat minulle raportoineet, kuinka miehet katsovat perään. Itse en tätä huomaa, koska en kävele pää ympäri pyörien ja miesten katseisiin huomiota kiinnittäen. Olen varattu ja lisäksi ujo.



Juuri menneellä viikolla olin ystäväni ja lapseni kanssa rannalla. Ihan täysissä pukeissa, mutta silti ystäväni raportoi jatkuvasti, kuinka miehet tuijottavat. Kuulemma joku juuri ja juuri parikymppinenkin oli katsonut pitkään perääni (olen siis 35-vuotias akka). Eipä päässyt häiritsemään, koska en asiaan kiinnittänyt huomiota.



Samoin työkaverit jaksavat jauhaa, kuinka miehet tuijottavat. No, en ole tätä huomannut, koska miespuolisten työkavereiden kanssa asioidessa keskityn työhön ja jätän noteeraamatta tuijotukset ja vihjailevat kommentit. En anna mitään vastakaikua flirttaamalla. Muistan kyllä pari ikävää tilannetta, mutta näitä on käynyt vähemmän hehkeämmillekin. Pari ulkomaalaista mieskollegaa on tuijottanut häiritsevästi, suomalaiset eivät niinkään. Yksi suomalaiskollega on vihjaillut olevansa poikamies. Mutta näistä en ole häiriintynyt.



Mulla oli kerran eräs naiskollega, joka oli melko tavallisen oloinen. Pukeutui kuitenkin miesvaltaisella alalla tiukkaan minihameeseen, piti saparoita ja sopersi kuin vauva. Hänellä tosiaan oli ongelma flirttailunsa kanssa. Eräs mieskollega kerran kehui minua ja vertasi tähän hupakkoon. Sanoi, etteivät halunneet projektiin tämäntyyppistä bimboa. No, tämä bimbo "joutui" vaikeuksiin, kun miehet pyörivät ympärillä. Ihan itse itsensä siihen hoiti. Oli menossa naimisiin, mutta tykkäsi antaa köyttä miehille mahdollisesta kiinnostuksesta ilman oikeaa kiinnostusta. Tiimissämme oli tusina aivan yhtä nättiä tyttöä, mutta yllättäen he eivät joutuneet vaikeuksiin miesten huomion kanssa.



Veikkaanpa siis, että omalla käytöksellä on suuri merkitys. Itse käyttäydyn hillitysti ja pukeudun klassisesti. Eiköhän siinä vaikeuksiin joutuisi, jos vetäisi kireät missireleet päälle ja vääntäisi ison tukan. Tuo kun on kuitenkin signaali siitä, että haluaa tulla huomatuksi.



Enemmänkin minua ovat häirinneet ennakkoasenteet. Ajatellaan, että olen kopea koska olen kaunis vaikka kyse on ujoudesta. Moni naispuolinen kaveri on myös minut ensi kertaa tavattuaan ajatellut, että olen varmaan ihan kusipää ja sitten jälkikäteen kehuneet, kun olen osoittautunut ihan mukavaksi ja "vaatimattomaksi" tyypiksi. Nuorempana baarissa kyllä muistan tuon ongelman, eli miehet tuijottelivat minua ja kaverit jäivät vähän varjoon. Baariseuraa oli vaikea kavereista yhteen aikaan saada. Mutta nyt kolmekymppisenä tätä ongelmaa ei ole kun en baareissa viihdy. Ja tuskin kolmekymppistä enää samaan tapaan tuijotellaankaan.

Itse olen pitänyt aina mielenkiintoisena lukea kokemuksia sukupuolta vaihtaneilta naisilta. Tähän ulkonäköasiaan liittyen on jäänyt mieleen ainakin yksi tarina.



Mieheksi itsensä vaihtanut kertoi suureksi eroksi ihmisten käyttäytymisen ja kuinka se lopulta vaikutti hänen mielialaansa. Naisena ollessa tuntemattomatkin ihmiset olivat usein hymyilleet, olleet kohteliaita ja huomaavaisia. Miehenä hän ei saanut enää samaa huomiota, olikin vain yksi ihminen muiden ihmisten keskellä. Ero oli sama josta ihmiset kertovat matkustaessaan johonkin eteläiseen maahan jossa "kaikki ovat iloisia ja hymyilevät". Paitsi että tällä kertaa muutos tapahtui saman maan sisällä. Tämä jatkuva positiivisen palautteen ja huomion puute vaikutti myös tämän uuden miehen mielialaan.

Itse olen pitänyt aina mielenkiintoisena lukea kokemuksia sukupuolta vaihtaneilta naisilta. Tähän ulkonäköasiaan liittyen on jäänyt mieleen ainakin yksi tarina.

Mieheksi itsensä vaihtanut kertoi suureksi eroksi ihmisten käyttäytymisen ja kuinka se lopulta vaikutti hänen mielialaansa. Naisena ollessa tuntemattomatkin ihmiset olivat usein hymyilleet, olleet kohteliaita ja huomaavaisia. Miehenä hän ei saanut enää samaa huomiota, olikin vain yksi ihminen muiden ihmisten keskellä. Ero oli sama josta ihmiset kertovat matkustaessaan johonkin eteläiseen maahan jossa "kaikki ovat iloisia ja hymyilevät". Paitsi että tällä kertaa muutos tapahtui saman maan sisällä. Tämä jatkuva positiivisen palautteen ja huomion puute vaikutti myös tämän uuden miehen mielialaan.

Mutta ehkä kyse on siitä, että naiselle uskaltaa hymyillä? Ei miehille uskalla hymyillä, kun he ottavat heti hymyn todesta. Naiselle uskaltaa, naisesta ei tule samalla lailla riippakiveä.

Enemmänkin minua ovat häirinneet ennakkoasenteet. Ajatellaan, että olen kopea koska olen kaunis vaikka kyse on ujoudesta. Moni naispuolinen kaveri on myös minut ensi kertaa tavattuaan ajatellut, että olen varmaan ihan kusipää ja sitten jälkikäteen kehuneet, kun olen osoittautunut ihan mukavaksi ja "vaatimattomaksi" tyypiksi.

Olen paitsi ujo myös suorastaan sosiaalisten tilanteiden pelkoinen. Niinpä jos joku ottaa minuun kontaktia, käyttäydyn vaivautuneesti ja hermostuneesti. Valitettavasti ulkonäköni takia (olen hoikka mutta kurvikas, pitkähkö, pitkät mustat kiharat hiukset) harva tulkitsee sitä oikein eli niin että olen ujo ja minua jännittää, vaan yleensä ajatellaan että ahaa tuo diiva on niin ylimielinen että kehtaa päin naamaa noin tylysti näyttää että ei keskustelukumppanin pärstä tai seura miellytä.

Minä nuorena jopa luulin olevani suorastaan ruma siksi kun kukaan mies ei lähestynyt minua baareissa ja yökerhoissa. Ensimmäisen seurustelukumppanini löysin vasta 23-vuotiaana, ja silloinkin mies lähestyi mua ensi kerran koomakännissä. Myöhemmin sanoi että näytin siltä ettei mua uskalla helposti lähestyä jos ei ole rohkaisua reippaasti alla, ja oli sitten yllättänyt että en ollutkaan ylpeä kusipää vaan ihan rento tyyppi. Kaveriporukassaan kuulemma kutsuivat minua jääkuningattareksi aikaisemmin.