Lue keskustelun säännöt.
Hitto et rupes ottaa kupoliin tänään...
26.11.2005 |
oli eräs keskustelu ja minä kuuntelin vieressä muka tv:tä katsellen. Oma appiukko keskusteli oman anoppinsa kanssa. Appeni n. 55 ja hänen anoppinsa 80-vuotiaita. Puhuivat siitä kuinka appeni perheessä oli tosi monta lasta oli maatila ja sähköt tuli vasta 60-luvulla ja mahto olla äitillä rankkaa ja varmaan ihan hirveetä ja kuinka 80-vuotiaallakin oli lapsena kauheeta kun ei ollu lattiatkaan ees maalattu ja sai raataa aina jne.
OK, arvostan kyllä sitä sinnikkyyttä ja sellaista sisua, jota meissä sanotaan olevan, mutta miksi me suomalaiset jotenkin pidämme sitä hienona, että mitä huonommin on mennyt niin sitä parempi on?
Tajuutteko mitä ajan takaa? Siis et jos vaikka onkin jostain aatelisperheestä kotosin ja on ollu tilat ja kaikki mut on ollu myös työntekijöitä ja ihmisiä enemmän hoitamassa niitä asioita eikä ole tarvinnu elää kädestä suuhun...Sellaset ihmisethän on ihan naurettavia ja ei tiedä mitä se OIKEA elämä on!!!
Kyllähän tää asenne varmaan muuttuu kun nykysukupolvet kasvaa...
Mitä mieltä ootte?
Kommentit (4)
;-)
Se suku kun välillä päästelee mielipiteitään ilmoille niin kyllä mua ottaa kupoliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisiä helpotuksia on kyllä tullut, mutta maailma tuntuu koko ajan vain muuttuvan pahemmaksi. Ei tarvinnut 50 vuotta sitten pelätä terroristeja, avohoidokkeja samassa mittakaavassa eikä huumemaailmaa. Lapsen seksuaalisuuttakaan ei revitty pilalle jo alkumetreillä seksistisellä maailmalla. Ehkä sitten sen vastakohdalla. 30 vuotta sitten oli myös lähes selviö, että vakityöpaikka löytyy, kunhan kouluttautuu. Toista on nyt. Ei ole helppoa taistella paikkaansa työelämässä ja samalla olla läsnäoleva vanhempi.
Joka ajassa siis omat rankkuutensa.
sama! On varmasti aikanaan ollut tosi rankkaa, mutta se oli sitä aikaa, muusta ei tiedetty.