Ma olen niin lippaa myoten taynna tuota epaluotettavaa poikamieselamaansa kaipailevaa aijan perkuletta etta olisin niiin valmis heittamaan sen yli laidan!!

Laitahan oikeesti ukolle selkeet ehdot, mitä saa tehdä ja mitä ei.. Ei sun tarvii tuollaista sietää!

Ja kiukuttaa niin vietävästi!! Mutta perään en soita, en nykyisisin enää..



Eräitä viikkoja sitten kuulin erään uskovaisen naisen kertomuksen hänen elämästään. Kun tämän naisen lapst olivat pieniä, hänestä tuntui että mies viettää enemmän aikaansa autotallissa, kuin perheensä kanssa. Nainen aikansa valitti ja valitti, kunnes tuli uskoon. Hän lopettikin valituken ja jätti miehen jumalan " tehtäväksi" . Ajatuksena se että jumala tekee niin kuin on parhaaksi katsonut. Heillä vuodet kuluivat ja mies muuttui, ilman naisen valittamista.



Nyt meillä rukoilen mieheni puolesta ja uskon että mitä on tarkoitettu, se tapahtukoon. Lähetän siis miehen juhlimaan vaikka harmittaa..

No, näet sitten, että niin tuskin käy. Vierestä oon seurannu elinikäistä liittoa, josta ei naiselle ole seurannut yhtenäkään päivänä yhtään mitään hyvää. Ja jumalaan uskova on hänkin. Hukkaan mennyt elämä :(.

Olen saanut paljon sellaista mistä voin olla todella kiitollinen ja liitto mieheni kanssa on muilta osin suhteellisen hyvää.



En näe mitään mitä olisin menettänyt kun uskon jumalaan..

Oli pakko vaan kommentoida asiaa sen verran, että yleensä olen tosi tyytyväinen yksin olemiseen, mutta näin krapulassa kaipailen edes sitä, että vois olla närkästyneenä toiselle. On niin yksinäinen olo nyt. Huomenna taas varmaan hymyilyttää ja mietin, että on se kivaa olla yksin.

pitkästä liitosta jokaisen päivän hetket?Daa-a