Valitsitteko miehenne sen mukaan kuinka varakkaita he ovat tai kuinka potentiaalisia he ovat ajan myötä vaurastumaan?

Mutta arvasin toki, että hänen älyllään, kunnianhimollaan ja koulutuksellaan ei jää ihan pikkupalkoille. Yleisestikin pidän älykkäistä ja itsevarmoista miehistä, joten ex-poikaystävänikin ovat poikkeuksetta aika menestyneitä miehiä... :)

rakkautta. Nauroin just kun ystäväni oli lukenut verokalenteria ja päivitellyt mieheni tuloja, ja musta kun aina tuntuu et rahat on aina loppu! Eli sen verran sitä menee kuin tuleekin, mitään ei ole jäänyt säästöön, eikä taida näillä lainoilla jäädäkään. Eli nauti elämästäsi jos vaan saat rakkautta, se on mielestäni tärkeintä,kaikki muu tulee perässä. (Tosin sillä ei lähde nälkä)...

Mutta siis aikoinaan luulin rahan tuovan onnea, ja nyt kun sitä kai pitäsisi olla paljon, totuus on toisenlainen. Ja tuo verottaja on tosi kiva kaveri yrittäjälle...

Minä myönnän laskelmoineeni. Tavatessamme olimme opiskelijoita molemmat ja ihastustani lisäsi se seikka, että mieheni on tavallista älykkäämpi ja ajattelin tietoisesti että hän tulee varmasti menestymään työelämässä ja tienaamaan ihan kivasti. Kyllähän tätä rakkautta on ruokkinut myös se että vielä 7 vuodenkin jälkeen mies on komein tapaamani mies ja palvoo minua.



Ennen seurusteluamme minulla oli myös säätöä muidenkin miesten kanssa, mutta en harkinnut amismiestä edes mahdollisena kumppaninani. Minulle on erittäin tärkeää että voin kunnioittaa mieheni älykkyyttä ja tietotasoa enkä halunnut " vähemmän lukenutta" miestä. Kuulostaa tosi tylyltä...

- riittävän varakas (ei kituuttamista kiitos)

- sopivan koulutettu (ei duunaria kiitos)

- lapsirakas

- halukas sitoutumaan



kaikki edellä olevat tärkeitä pointteja!