Keisarinleikkauksesta perustietoa (verrattuna alatiesynnytys kokemuksiin)?
Tuli nyt vähän yllätyksenä, että masussa kasvava pienokainen taidetaan ottaa keisarinleikkauksella pois, koska on sen verran iso. En ole kerennyt perehtymään keisarinleikkaus asiaan ollenkaan, olen siis ihan keltanokka tällä alueella. Haastetta tuo myös se, että maassa jossa synnytän ei puhuta äidinkieltäni, toki osaan kieltä, mutta synnytyssanastoa vasta vähän. Siispä voisiko joku kertoa ihan perustietoa tästä aiheesta? Varmasti netti pursuaa vastauksia, mutta jotenkin nyt ei ole intoa ja aikaa alkaa sitä selvittämään itse.
Edelliset kaksi lasta olen synnyttänyt alakautta, nuo ovat olleet nelikiloisia. Tämän painoarvio on 4,5kg, mutta mun tapauksessa painoarviot on aina menneet reilusti alakanttiin, siksi lääkäri varmaan suositteli keisarinleikkausta (tiedän että tähän leikkaus/alatiesynnytys voi toki itsekin vaikuttaa). Ensin ajatteliin, että vaadin alatiesynnytyksen, mutta sitten aloin muistelemaan kauhukertomuksia siitä kun muutaman tutun lapsi ei ole mahtunut syntymään alakautta jne, vahingossa osui silmään myös lehtijuttu siitä kuinka erään lapselle oli tullut hermovaurio käteen sen vuoksi, että lapsi oli ollut liian suurikokoinen synnytettäväksi alakautta.
Tää kysymys alkoi ekana mietityttämään: mites jälkisupistukset keisarinleikkauksen jälkeen? Olen ollut edellisistä tosi kipeä, sairaalassa on annettu maksimi annokset lääkettä jälkisupistuksiin (panacodit ja litalginit (kirjoitusasu?) yms).
Jälkivuoto? Onko samaa luokkaa?
Se on jäänyt mieleen, että useampaan viikkoon synnytyksen jälkeen ei suositella nostelemaan mitään vauvaa painavampaa. Huoh, mitäköhän siitä tulee, kun kotona on taaperokin.
En halua tähän ketjuun sitten mitään paasausta aiheesta tai ulkomailla synnyttämisestä, vaan kokemuksia äideiltä jotka ovat synnyttäneet sekä alakautta, että keisarinleikkauksella.
Kommentit (7)
Minulla esikoinen syntyi sektiolla ja toinen lapsi alakautta. Jälkisupistuksia ei ole ollut kummastakaan, joten siihen en osaa sanoa mitään. Jälkivuoto on molemmilla kerroilla ollut samaa luokkaa.
Minusta molemmat synnytykset olivat kokemuksina ihan ok. Itse asiassa kummallakin kerralla muutamat ekat päivät vauvan syntymän jälkeen olivat hankalimmat. Ekalla kerralla kipuili sektiohaava, toisella kerralla alapään ompeleet. Kipulääkkeitä otin niihin ja aika pian helpotti. Sektion jälkeen tuntui helpoimmalta imettää istualtaan, koska sängyssä maatessa oli hankala vaihtaa asentoa leikkaushaavan vuoksi. Alatiesynnytyksen jälkeen taas imetin aluksi makuultaan. :)
Loppujen lopuksi se aika, kun ei saa nostella, menee aika äkkiä ohi. Minulla ei tietystikään ollut esikoisen syntyessä kotona taaperoa, mutta kyllä taaperoa on aika vähän tullut nosteltua alatiesynnytyksen jälkeenkin, kun vauva on useimmiten sylissä. Taapero kävelee sitten omilla jaloillaan.
Esikoinen syntyi alateitse ja synnytys oli tosi raju. Kyseessä 4,4 kiloinen poika ja imukupilla lopulta kiskottiin ulos, muuten ei mahtunut. Jälkivuotoa kuusi viikkoa, jonka jälkeen kaavinta kun istukka-ainesta olikin jäänyt kohtuun. Toivuin kävelykuntoon nopeasti, mutta vuotelu johti aika heikkoon oloon.
Kaksi seuraavaa on sektioitu, kumpikin etisen istukan takia. Kumpikin sektio oli kuin oppikirjasta eikä mitään komplikaatioita tullut. Ekasta toivuin todella nopeasti, kävelin jo seuraavana päivänä ja jälkivuoto kesti kolme päivää. Toisesta sektiosta olin kipeämpi, johtuen ilmeiseti edellisen leikkauksen kiinnikkeistä. Väliä sektioilla oli vain 1v5kk.
Hyvää ja huonoa kummassakin tavassa. Jos vielä saan lapsia, haluaisin synnyttää alateitse, mutta en pelkää kyllä sektiotakaan. Sektiossa jää se "valmistautumisaika" aika pieneksi ja tuntuu aluksi, että täh, tuossako se vauva nyt on, äsken se oli mahassa...?! Eli hormoonit ja tunteet tulee vähän jälkijunassa. Mutta kumpikin tapa on varmasti omalla tavallaan hyvä ja jos pelätään isoa lasta, itse ainakin olisin tyytyväinen sektiopäätöksestä.
Voimia ja tsemppiä!
Roxymama
Esikoinen syntyi alateitse ja kaksostytöt sektiolla. Esikoisen kanssa sain muutamia ompeleita joita joutui suihkuttelemaan. Samoin joutui sektiohaavaa ensin suihkuttelemaan useasti ja sen jälkeen vielä antaa ilmakylpyjä. Vatsa toiminta oli molemmista omalla tavalla haasteelliset joten minä ainakin alkuun sain Laxoberonia jotta masu toimisi helpommin ilman hirveää ähräystä. Sektion jälkeen muistan että anestesiakaasut aiheuttivat ikävästi ilmaa vatsaan ja siitä johtuva hartiapisto oli inhottava mutta sekin meni pikkuhiljaa ohi. Jälkivuodon pituudesta en muista mutta eiköhän se sama ole molemmissa/yksilöllistä koska kyseessä eri raskaudet. Jälkisupistuksia on aina ja niin kamalia kun ovatkin niin ne ovat elimistöltä loistava keksintö sillä niillä kohtu supistuu jolloin myös istukasta jäänyt haavapinta pienenee ja jälkivuoto näinollen vähenee.
Itse toivon alatiesynnytystä mutta minun tilanteeni on se että minusta ei taida kovin paljon yli 3kg lasta mahtua ulos joten jos on epäily että lapsi ei mahdu suosittelen sektiota. Hermopunosvaurio synnytyksen yhteydessä on vielä pientä siihen nähden mitä voi käydä... anna tässä tapauksessa(kin) ammattilaisten päättää asia sillä he ottavat huomioon sekä äidin että vauvan turvallisuuden.
Toivottelenpa sinulle onnea, ehkä sinulla jo pian onkin nyytti sylissäsi.
Ainii se vielä piti lisätä että maidontuotanto lähtee käyntiin aika usein vähän hitaammin sektion jälkeen sillä hormoonit eivät ole ihan samalla lailla "työssä". Joten ota vauva vain tiheästi rinnalle imemään (min.8-12/vrk) ekoina päivinä kunnes maito nousee. Jos ei hän suostu imemään niin sitten käsin lypsät tai pumppaat rintapumpulla.
Itse synnytin 2 ekaa alateitse, kolmas syntyi hätäsektiolla. Olin kuin tiejyrän alle jäänyt seuraavana päivänä, yritin olla reipas ja menin suihkuun 12h leikkauksesta, lopputuloksena pyörryin suihkutilan lattialle ja heräsin verilätäköstä kolmen hoitajan ympäröimänä. Silti pääsin kotiin 3vrk leikkauksen jälkeen(yleisestihän vaaditaan 5vrk sektion jälkeen osastolla oloa). Olo oli kehno viikon verran sektiosta, oli vaikeaa päästä makuulta ylös ja myös yskä oli hirveä(hengitysputkesta johtuen, jota tosin ei suunnitellussa sektiossa laitata) ja joka yskäisy oli tuskaa vatsan alueelle. Suoli ei myöskään meinannut toimia, sain 2vrk sektion jälkeen jotain ummetusraetta jota piti ottaa kai aina ruuan yhteydessä, minä en sitä tiennyt ja nielin rakeet kerralla veden kanssa tuloksena räjähtävä ripuli, istuin pöntöllä vatsa-arpea pidellen:( Mitään kunnon ruokaa en saanut koko 3vrk aikana, vain vellejä ja soseita, mies kävi minulle varastamassa synnärin jääkaapista voileipiä kun olin valtavan nälkäinen jo. Jälkivuoto kesti alatiesynnytyksiin verrattuna hirmu pitkään, liki 6 viikkoa, ehti juuri päivää-paria ennen jälkitarkastusta loppumaan ja oli todella runsasta vuotoa, hb tippui alle sadan. Itse haava parani suht hyvin, muisti vaan aamuin illoin suihkuttaa haavaa, itselläni ei arpimuodostukaan ollut paha(nyt leikkauksesta 7vuotta). Ja mikä parasta, ei yksi sektio estänyt myöhempiä alatiesynnytyksiä, itse synnyttänyt alateitse kaksi vielä sektion jälkeenkin. Kaikenkaikkiaan ei silti huonot muistot ole sektiosta jääneet, pääasia terve, elävä lapsi, vaikka olo oli tosiaan aika kehno viikon verran sektiosta.
Itse synnytin 2 ekaa alateitse, kolmas syntyi hätäsektiolla. Olin kuin tiejyrän alle jäänyt seuraavana päivänä, yritin olla reipas ja menin suihkuun 12h leikkauksesta, lopputuloksena pyörryin suihkutilan lattialle ja heräsin verilätäköstä kolmen hoitajan ympäröimänä. Silti pääsin kotiin 3vrk leikkauksen jälkeen(yleisestihän vaaditaan 5vrk sektion jälkeen osastolla oloa). Olo oli kehno viikon verran sektiosta, oli vaikeaa päästä makuulta ylös ja myös yskä oli hirveä(hengitysputkesta johtuen, jota tosin ei suunnitellussa sektiossa laitata) ja joka yskäisy oli tuskaa vatsan alueelle. Suoli ei myöskään meinannut toimia, sain 2vrk sektion jälkeen jotain ummetusraetta jota piti ottaa kai aina ruuan yhteydessä, minä en sitä tiennyt ja nielin rakeet kerralla veden kanssa tuloksena räjähtävä ripuli, istuin pöntöllä vatsa-arpea pidellen:( Mitään kunnon ruokaa en saanut koko 3vrk aikana, vain vellejä ja soseita, mies kävi minulle varastamassa synnärin jääkaapista voileipiä kun olin valtavan nälkäinen jo. Jälkivuoto kesti alatiesynnytyksiin verrattuna hirmu pitkään, liki 6 viikkoa, ehti juuri päivää-paria ennen jälkitarkastusta loppumaan ja oli todella runsasta vuotoa, hb tippui alle sadan. Itse haava parani suht hyvin, muisti vaan aamuin illoin suihkuttaa haavaa, itselläni ei arpimuodostukaan ollut paha(nyt leikkauksesta 7vuotta). Ja mikä parasta, ei yksi sektio estänyt myöhempiä alatiesynnytyksiä, itse synnyttänyt alateitse kaksi vielä sektion jälkeenkin. Kaikenkaikkiaan ei silti huonot muistot ole sektiosta jääneet, pääasia terve, elävä lapsi, vaikka olo oli tosiaan aika kehno viikon verran sektiosta.
Itse synnytin 2 ekaa alateitse, kolmas syntyi hätäsektiolla. Olin kuin tiejyrän alle jäänyt seuraavana päivänä, yritin olla reipas ja menin suihkuun 12h leikkauksesta, lopputuloksena pyörryin suihkutilan lattialle ja heräsin verilätäköstä kolmen hoitajan ympäröimänä. Silti pääsin kotiin 3vrk leikkauksen jälkeen(yleisestihän vaaditaan 5vrk sektion jälkeen osastolla oloa). Olo oli kehno viikon verran sektiosta, oli vaikeaa päästä makuulta ylös ja myös yskä oli hirveä(hengitysputkesta johtuen, jota tosin ei suunnitellussa sektiossa laitata) ja joka yskäisy oli tuskaa vatsan alueelle. Suoli ei myöskään meinannut toimia, sain 2vrk sektion jälkeen jotain ummetusraetta jota piti ottaa kai aina ruuan yhteydessä, minä en sitä tiennyt ja nielin rakeet kerralla veden kanssa tuloksena räjähtävä ripuli, istuin pöntöllä vatsa-arpea pidellen:( Mitään kunnon ruokaa en saanut koko 3vrk aikana, vain vellejä ja soseita, mies kävi minulle varastamassa synnärin jääkaapista voileipiä kun olin valtavan nälkäinen jo. Jälkivuoto kesti alatiesynnytyksiin verrattuna hirmu pitkään, liki 6 viikkoa, ehti juuri päivää-paria ennen jälkitarkastusta loppumaan ja oli todella runsasta vuotoa, hb tippui alle sadan. Itse haava parani suht hyvin, muisti vaan aamuin illoin suihkuttaa haavaa, itselläni ei arpimuodostukaan ollut paha(nyt leikkauksesta 7vuotta). Ja mikä parasta, ei yksi sektio estänyt myöhempiä alatiesynnytyksiä, itse synnyttänyt alateitse kaksi vielä sektion jälkeenkin. Kaikenkaikkiaan ei silti huonot muistot ole sektiosta jääneet, pääasia terve, elävä lapsi, vaikka olo oli tosiaan aika kehno viikon verran sektiosta.
No tuota, itselläni kaksi sektiota takana. Lapset olivat suuria toinen melkein ja toinen yli 5kg. Ekasta toivoin nopeasti. Olihan se alkuun kipea, mutta niin olivat myös samaanlaihin alateitse synnyttäneet. Toisesta pääsin kotiin 3 vrk sektiosta ja särkylääkkeitä otin esim kun lähdimme kauppaan tai pidemmälle kävelylle. Pari päivää oli toki nouseminen hankalaa ja piti hieman katsoa mitä nostelee jne. Jälkivuoto kesti ekasta noin 4 viikkoa ja toisesta reilu 2. Eli en menisi vetämään suoraa rajaa tuohon jälkivuodon määrään/pituuteen synnytystavan mukaan.
kaiken kaikkiaan molemmista on minulla hyvät muistot ja tiedän seuraavankin olevan sektio. Toki olisin alatiesynnytyksen halunnut kokea, oma valinta ei sektio ole ollut.
Usein tuntuu, että sektiota pidetään aina huonona vaihtoehtona ja kuinka on kipeä viikko tolkulla jne jne. On yhtä yksilöllinen kuin alatiesynnytys.
Tuttavani ei istunut alatiesynnytyksen jälkeen moneen viikkoon ja oli niin kipeä ilman repeämistä, että käytti säännöllisesti särkylääkettä.
Avoimin mielin vain mukaan! Kyllä suuren lapsen kohdalla voi olla turvallisempaa sektioida!
Tuosta hemoglobiinista. Sektiossahaa lähes poikkeuksetta menettää verta eli jos tarkoituksella nostaa sitä kunnolla rautatableteilla ja rauta- ja c-vitamiinipitoisella ruoalla, niin ei pääse laskemaan, mikä tekee heikon olon. Tästä kokemusta on eli ekasta lähtö oli 134 ja leikkauksen jälkeen alle 100. Toisesta nostin kunnolla ja lähtö oli 150 ja leikkauksen jälkeen 130. Suunnilleen saman verran menetin verta molemmista. Olin pirteämpi toisen jälkeen ja syy ehkä tässä =)
Tää nyt on varmaan sektiopuolustus jonkin mielestä. Sitähän en kelleen suosittele ekaksi vaihtoehdoksi, mutta on todella ellei hyvä toinen keino saada suloinen pienokainen maailmaan =)
Mulla on takana esikoisen alatiesynnytys ja kuopuksen sektio, ja jos kolmannella kerralla saisin itse päättää kumman valitsisin, olisi päätös todella vaikea. Alatiesynnytys meni oppikirjamaisen hyvin, mutta oli tietysti kipeä ja 2. asteen repeämäkin tuli. Sektio meni niinikään oppikirjan mukaan, tosin kyseessä oli kiireellinen sektio (puudutuksessa, ei nukutuksessa), ja huomio oli enemmänkin vauvan heikkokuntoisuudessa.
Mielestäni mikään ei korvaa sitä tunnetta, kun saa työnnettyä omin voimin vauvansa suoraan syliinsä ja vierihoitoon, mutta toisaalta sinulla on ollut onni se jo kokea ja kahteen kertaan. Itse toivuin paljon nopeammin sektiosta kuin alatiesynnytyksestä. Jälkisupistukset olivat lievempiä ja jälkivuoto kesti pari viikkoa, alatiesynnytyksestä 6 vkoa. Alatiesynnytyksen jälkeen istuin pari viikkoa renkaan päällä, sektion jälkeen olin 5 päivää sairaalassa ja sen jälkeen olin lähes samassa kunnossa kuin ennen sektiotakin. Haava siis parani nopeasti ja ongelmitta, ja kivut jäivät sairaalaan. Kun vauva oli pariviikkoinen, kävelin päivittäin usean kilometrin matkan hänen luoksensa sairaalaan, en tietty ekan kuukauden aikana mitään kauppakasseja hirveesti nostellut, mutta koko ajan sai muistutella itseä että ei nostelisi esikoista jne., kun voinnissa ei ollut kuitenkaan mitään erikoista.
Minulla siis vauva jäi muutamaksi viikoksi sairaalaan, mutta sektiosta ja välimatkasta huolimatta imetys onnistui. Maito nousi rintapumpun avulla ja pitämällä vauvaa sylissä ja ihokontaktissa aina kuin mahdollista, alussa tuli pari tippaa kerrallaan ja muutaman päivän jälkeen melkein suihkuamalla. Kaikin puolin siis positiivinen kuva jäi sektiosta, tosin niin jäi alatiesynnytyksestäkin, vaikka toipumisaika oli siinä kyllä pidempi. Sen sijaan traumaattinen kokemus oli se, kun tätä infektoitunutta kuopusta piti yrittää itsekin kuumeessa ollen väkisin alakautta viimeiseen asti, ja hän ehti huonoon kuntoon ennen kuin päätös kiireellisestä sektiosta vihdoin tehtiin. Itselleni varsinainen sektio oli niin helppo kokemus, että tilanteessasi en epäröisi vaan menisin hyvillä mielin sektioon!
Itse koin alateitse synnyttämisen mukavampana kuinsektion. Tilanne oli kyllä se että lääkäri ei uskaltanut lasta kääntää(poikkitila)verenvuodon takia.
Mut itse asiaan. Suosittelen sektiota jos on mahdollista et vauva on sitten isompikin kuin tuon 4,5kg. Jälkisupistuksia ei tule huomaamaan kun muita kipuja on paljon enemmän(itsellä ainakin oli näin, en väitä että muilla on näin) mutta niihin tarvittaessa saa sitten ihan kunnon kivunlievitykset. Jälkivuotoa ei itsellä ollut nimeksikään, mutta sekin on niin yksilöllistä.
Nostokielti on se n.kk ettei vauvaa painavampaa. On haastavaa yrittää esikolle selittää ettei voi nostaa, mutta kaikki kyllä lutviutuu, jos miehesi on yhtään paikalla. Meillä esikko oli vajaa 1v5kk kun sektiolla syntyi toinen..kaikki tuntuu menevän omalla painolla kun asioista ei turhaan stressaa..Ja hengissä selvittiin,nuorempikin on jo yli 3v ;)
toivottavasti tästä sekavasta sepustuksesra saat jotain edes irti. Onnea synnytykseen ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin!! :)
ps. Suomessa yleensä tehdään sektiot hereillä,ellei kyseessä ole hätäsektio..